Abittikokeilu, osa 2

Sähköisen kokeen testaaminen jatkui seuraavana päivänä, kun sain koululta muistitikkuja ja verkkokaapelin. Ensiksi abitin nettisivulta piti ladata omalle koneelle ohjelma, jolla pystyy valmistamaan opiskelijan koneen käynnistystikkuja ja koetilan palvelintikun. Itse ohjelma latautui ja toimi moitteettomasti, mutta ohjelmiston viimeisimmän version päivittäminen kesti tuhottoman kauan. Ehkä työpaikan koneella ja nettiyhteydellä homma olisi sujunut nopeammin, mutta tavallisella opettajalla ei ole työkoneeseen järjestelmänvalvojan oikeuksia, joita tikkujen tekemisessä tarvitaan. Kokeilu oli siis pakko tehdä omalla läppärillä kotona.

Myös itse tikkujen käsittely opiskelijan tikuksi ja palvelintikuksi oli hidasta puuhaa. Lisäksi suojattu tikku, johon pitää laittaa salasana, ei toiminut (ohjelma ei tunnistaunut sitä).

Tikkujen valmistamisen jälkeen kokeilussa oli muutaman päivän tauko. Lopulta koeviikon eräänä vähemmän työläänä päivänä päätin koettaa käynnistää kotona koneet tikulta.

Vain vähän sormenjäkiä mustassa läppärissä... :)

Alkuasetelma näkyy ylläolevassa kuvassa. Kaksi läppäriä, muistitikut ja kaapeli, joka tulee kytkeä sitten kun koneet on saatu käynnistettyä tikulta.

Olin käynnistänyt läppärin tikulta aiemmin eräässä koulutuksessa, joten tiesin periaatteessa kuinka se tapahtuu. Painetaan virtanäppäintä ja sitten näpytellään joko esc, del tai jotain funktionäppäintä. Tällä koneella oikean näppäimen löytämiseen meni hetki aikaa, mutta lopulta paljastui, että näppäin oli F2. Tästä avautui kuvassa oleva näyttö.

Sitten alkoivat ongelmat. Koetin lisätä muistitikun usb-portista ensimmäiseksi buuttausvaihtoehdoksi ja luulin jo onnistuneeni, kunnes huomasin, että kone käynnistyi aivan normaalisti. Kokeilin uudelleen ja taas sama homma. En siis onnistunut käynnistämään tätä konetta tikulta.

Toisen koneen kanssa kävi melkein samalla lailla. Ensin en meinannut millään päästä valitsemaan asetuksista, että kone käynnistyisi tikulta, jouduin katselemaan netistä ohjeita. Lopulta kuitenkin tässäkin koneessa sama F2-näppäin toimi, kun sitä aikani näpyttelin.

Luulin, että sain asetukset oikein ja kone alkoikin käynnistyä uudelleen, mutta sen jälkeen tuli virheilmoitus. Kokeilu loppui sitten siihen...onneksi kone ei kuitenkaan mennyt ihan sekaisin.

Tulin siis siihen tulokseen, että ainakaan tältä humanistilta ei onnistu Abitin kokeileminen ilman IT-apua. Siispä seuraavan kerran jatketaan kokeilua koululla Tommin opastuksella, kun nyt kuitenkin on tikut ja kaapeli valmiina:)

Teksti ja kuvat Sanna

Abittikokeilu, osa 1

Kun koeviikko oli alkanut ja sain ensimmäiset kokeet korjattua päätin testata, kunka humanisti osaisi laatia sähköisen kokeen Abitti-järjestelmällä. Tätä ennen olin laatinut ja tarkistanut sähköisiä kokeita Edmodon kautta.

Tiesin, että kokeilua varten tarvitaan ainakin muistitikku. En ole tikkuja juuri käyttänyt sen jälkeen kun otin käyttöön Dropboxin. Löysin kotoani tasan yhden sellaisen muistitikun, jonka voin tyhjentää tätä tarkoitusta varten (työpaikallahan tikkuja olisi tietenkin ollut enemmänkin, mutta kuka sinne nyt kokeenkorjauspäivänä asiakseen lähtee tikkuja hakemaan?). Siirryin Abiitin sivulle kohtaan ohjeet: Alkuun pääset kahdella tietokoneella, kolmella muistitikulla ja verkkokaapelilla. Kokeen laadintaan pääset tutustumaan vaikka heti! Kaksi konetta kyllä löytyi, mutta pitäisi olla kolme tikkua ja kaapeli? Jaa-a, mitähän tästä tulisi...

Päätin kuitenkin kokeilla sen verran mitä kykenin (sen yhden tikun avulla). Olin jo aikaisemmin rekisteröitynyt Abitin käyttäjäksi ja kirjauduin nyt sisään sivulle. Aluksi piti kirjoittaa kokeen nimi ja päivämäärä.

Koska Abitti ei sisällä vielä kovin monipuolisia tehtävätyyppejä, päätin laittaa testikokeeksi psykologian kokeen, jossa olisi esseevastauksia.

Kysymysten laadintaeditoria oli helppo käyttää ja oli kätevää kun koetta voi myöskin esikatsella.

Kun tehtävät oli laadittu, ne piti ladata omalle koneelle zip-tiedostona ja siirtää siitä sitten muistitikulle. Tästä eteenpäin en päässytkään ilman lisätikkuja ja kaapeleita, joten kokeilu jatkuu sitten myöhemmin. Stay tuned!

Teksti ja kuvat Sanna

Wanhat 2015

Wanhojen tanssit -kurssi sai onnellisen päätöksen perjantaina 13.2. Kaikki alkoi jo vuotta aikaisemmin, kun nykyiset abit tanssahtelivat meidän ihastellessa heidän pukujansa haaveillen vuoden päästä häämöttävästä, omasta prinsessapäivästä. Pareja alettiin kysellä ja varmistella jo kevään mittaan. Loppukesän aikana ja syksyllä alkoi varmasti monella tytöllä mukaan lukien itselläni tarkka pohdinta siitä, minkälaisen mekon haluaa. Haluaako ostaa käytettynä vai uutena, punainen vai sininen, tyllillä vai ilman, nousi varmasti monen mieleen ja voin vannoa, että yksi ihanimmista päivistä wanhojen odotuksen aikana oli se päivä kun oman unelmamekkonsa sai vihdoin ensimmäistä kertaa päälle!

Harjoitukset alkoivat joulukuussa. Suuri osanottajamäärä yllätti varmasti niin opiskelijat kuin tanssien ohjaajankin, Maija Palsion. Tänä vuonna meitä oli nimittäin 23 paria, eli 46 ihmistä yhtä aikaa pyörähtelemässä harjoituksissa. Tanssien harjoittelu tuotti niin tuskaa kuin iloakin. Vähitellen tanssit alkoivat tarttua muistiin, ja sai todeta itsekseen, että tuskan hien jälkeen tämähän on ihan hauskaa! Harjoittelun aikana kerkesi tulla myös stressiä siitä, miten me kaikki mahtuisimme lavalle polkematta toistemme helmoja, ja siitä että osaahan askeleet varmasti myös itse wanhojen päivänä. Kaikki kuitenkin meni odotettua paremmin!

13.2 valkeni aurinkoisena ja saamme kyllä olla kiitollisia koko päivän kestäneestä poudasta. Aamuni, kuten monen muunkin tytön, alkoi kampaajan tuolissa istuen. Toisilla aika oli jo neljältä, toiset kerkesivät kampaajalle vasta kahdeksan jälkeen. Virallisesti päivän aloittivat vierailut, joissa kävimme pienissä ryhmissä. 

 

 

Päivänäytös alkoi kahdentoista jälkeen, ja heti ensimmäisten tanssien aikana koko aamun kestänyt jännitys oli tiessään. Päivänäytös meni loistavasti, huolimatta pienistä sähläyksistä tanssiaskeleissa! Iltapäivällä kahvittelimme Tuupalan ruokalassa ykkösten tekemillä herkuilla opettajien ja henkilökunnan kanssa. Kahvittelun jälkeen alkoi jälleen pieni jännitys nousta, vaikka viralliseen näytökseen oli vielä 4 tuntia aikaa! 

 

 

Upean Kuhmo-talon paikat olivat täynnä, kun me aloimme muodostaa jonoa poloneesiä varten. Ohjaajan tsemppaus sai ainakin oman jännitykseni laukeamaan, ja poloneesin alkaessa pauhata olin niin onnellinen. Tanssit menivät iloisesti ja hyvin, kaikilla näytti olevan hauskaa. Tanssien välillä yleisö sai kuulla musiikkiesityksiä, ja puheet rehtoriltamme Eilalta, Anneli Kinnuselta ja Markus Pirttijoelta, sillä samalla vietimme koulumme 60-vuotisjuhlaa. Ja totta kai saimme kuulla myös ihanan ja hellyyttävän puheen Paulilta ja Jyriltä meille naisille! 

 

 

Tanssit päättyivät wiener-valssiin, jonka jälkeen perinteisesti saimme hakea yleisöstä ihmisiä tanssimaan. Tanssit jäävät varmasti mieleen loppuelämäkseni, ja siitä saankin kiittää kaikkia tanssijoita, Maijaa, Kuhmo-taloa, upeaa orkesteria Arrigo Blomin johdolla ja ylipäätänsä jokaista joka teki päivästä mahdollisen! ♥

Teksti Anni, kuvat Sanna

Lukion juhlavuosi on alkanut

Kuhmon yhteislukio perustettiin 26.5.1955 ja opetus alkoi saman vuoden syksyllä. Lukiomme täyttää siis tänä vuonna 60 vuotta. Juhlavuosi näkyy toiminnassamme monin tavoin.

Vuoden 2014 Wanhoja

Perjantaina 13.2.2015 juhlavuoden aloittaa Wanhojen tanssit, joihin on tänä vuonna yhdistetty myös 60-vuotisjuhla. Päivänäytöksen klo 12.15 yleisönä yleisönä on päiväkodin lapsia, Kontion koulun 5. ja 6. luokat, koko Tuupalan koulu, lukion ja KAOn opiskelijoita sekä Valtimon koulun 8. ja 9. luokat. Saman päivän iltanäytös klo 18.30 on kaikille avoin, maksullinen tilaisuus, jossa on läsnä myös kutsuvieraita ja tanssijoiden vanhempia ja muita sukulaisia. Iltanäytöksessä kaupungin tervehdyksen tuo Anneli Kinnunen, juhlapuhujana on Markus Pirttijoki ja tanssien lomassa on myös musiikkiesitys. 

Konsertti keväällä 2014

Juhlavuosi jatkuu huhtikuussa musiikkilinjan konserteilla. Konsertit ovat lukion remontoidussa salissa, päiväkonsertti/konsertit on tarkoitettu koululaisille/opiskelijoille, iltanäytös muille kiinnostuneille. Konsertissa esiintyy lukion eri vuosikurssien opiskelijoista koostuvia bändejä.

Koulun arjessa mennyttä 60 vuosikymmentä muistellaan siten, että jokainen vuosikymmen saa nimikkokuukautensa, alkaen 50-luvulla huhtikuussa. Kunkin kuukauden aikana esimerkiksi päivänavausten teemat ja musiikki liittyvät kyseiseen vuosikymmeneen, samoin mahdollisesti opiskelijoiden ja opettajien pukeutuminen (jonain tiettynä viikonpäivänä). Koulun seinille laitetaan mahdollisesti kuvia/julisteita kyseiseltä ajalta. Tarkoitus olisi saada kuhunkin vuosikymmeneen liittyviä alumneja vierailemaan koulullamme, joko livenä tai netin välityksellä.

Remontoitu akvaario on jo opiskelijoiden käytössä

Juhlavuoden kunniaksi juhlistamme sopivana ajankohtana myös remontoitujen tilojen (sali, ala-aula, oppilaskunnan tila) käyttöönottoa. Lisäksi syksyllä on tulossa avoimien ovien päivä.

Seuraavaksi pieni pyytö blogin lukijoille:

Toivoisimme, että saisimme Kuhmon yhteislukiosta valmistuneilta ylioppilailta (alumneilta) mukavia tarinoita lukioaikaan liittyen. Millaista lukiossa oli siihen aikaan kun juuri Sinä opiskelit siellä? Millaiset eväät Kuhmon yhteislukio antoi elämää varten? Jäikö joku opettaja erityisesti mieleen? Minne tiesi vei lukion jälkeen? Voit kirjoittaa oman tarinasi joko kommenttina tähän blogikirjoitukseen tai lähettää sen sähköpostilla osoitteeseen kuhmonlukio@kuhmonlukio.fi. Julkaisemme näitä kirjoituksia (ja mahdollisia kuvia) sopivaa kanavaa käyttäen. Kiitos jo etukäteen!

Teksti ja kuvat: Sanna

Amatööri bloggaamassa

Torstaina 22.1. opettajilla oli toistaiseksi viimeinen tvt-kouluttautumistuokio ja tällä kertaa aiheena oli kuvankäsittely (hyvin lyhyesti) ja some (Twitter, FB, blogit, Instagram).

Suurin osa opettajista kokeili blogin kirjoittamista luomalla itselleen harjoitusblogin lukiomme blogin käyttäjätunnuksella. Heli puolestaan pääsi kokeilemaan tämän varsinaisen blogin kirjoittamista ja tässä hänen tekstiään:

"Sanna on meidän Kuhmon yhteislukion opettajien some-taituri (sj: kiitos!) ja tänä aamuna me muutkin opettajat pääsimme kokeilemaan bloggaamista. Blogeja olen kyllä henkilökohtaisesti lukenut, mutta ikinä en ole itse bloggaillut. Pelästyimme vähän heti, että päätyvätkö harjoitustekstimme heti julkaistavaksi? Onneksi ei! Mielessäni alkoi heti vilisemään erilaisia aiheita, mistä voisi kirjoittaa. Millä keinolla niitä lukijoita ja mainostajia hankitaan? Pääseekö tällä ihan julkkikseksi asti? 

Palasin haavemaailmastani takaisin luokkaan 223. Kuinka tätä voisi käyttää opetuksessa? Esimerkiksi oppimispäiväkirjan pitäminen edistäisi varmasti oppimista. Itse ainakin huomaan jääväni heti koukkuun bloggaamiseen. Tämähän on kuin päiväkirjaa pitäisi - mitä sitten, vaikka lukijoita ei olisikaan, tämä virkistää mieltä!"

Twiitin päivämäärä oikein, kellonaika ei! :)

Blogien lisäksi tutustuimme lisäksi myös FB-ryhmiin, Twitteriin ja Instagramiin, mutta arvelimme, että niiden soveltaminen opetustarkoituksiin on melko haastavaa ja vaatii mielikuvistusta. Lukion esittelyyn ja tiedottamiseen ne puolestaan sopivat hyvin.

PS. Blogi on viime aikoina päivittynyt tavanomaista harvemmin, sillä opiskelijat (ja opettajat) ovat olleet kohtalaisen kiireisiä. Jatkossa mukavia tapahtumia kuitenkin riittää runsaasti ja aikaakin bloggaukselle on taas toivottavasti enemmän neljännen jakson aikana.

Teksti Heli ja Sanna, kuvat Sanna

RYLA-kurssi

Lukion ja Rotaryklubin yhteistyö alkoi viime keväänä, kun Rotaryklubi tuki taloudellisesti 30 lukiolaisen matkaa Ruotsin Uumajaan ja Robertsforsiin. Nyt tänä syksynä vuorossa oli RYLA-kurssi eli Rotaryn järjestämä johtajuus- ja yrittäjyyskurssi. Näin kurssista kertoo kolmannen vuosikurssin opiskelija Nita.

Kurssilla oli meitä lukiolaisia ja ammattikoulusta liiketalouslinjan opiskelijoita. Päävetäjinä olivat Tuulikki Huusko ja Pertti Koivisto. Kurssin ensimmäinen tapaaminen oli 3.10. jolloin kävimme kurssin idean läpi. Kävimme myös projektitehtävän teon ja tarkoituksen läpi.

Meidänhän piti siis tehdä kurssilla projektitehtävä, jonka tarkoitus oli joko tuottaa itselle selvä polku tulevaisuuteen, jostain aiheesta mitä oli haaveillut ehkä jo pitkäänkin, tai sitten sen pystyi tekemään mitä hulluimmasta ajatuksesta ja tehdä totetutus siihen.

Ensimmäiset oikeat kurssipäivät olivat 10.10 ja 11.10., molemmat päivät olivat aika pitkiä, mutta meistä kyllä pidettiin huolta. Taukoja ja ruokaa oli luentojen välillä paljon. Luennot olivat mielenkiintoisia ja niiltä sai paljon vinkkejä elämään. Erityisesti jäi mieleen Veli-Matti Karppisen (virallinen valtakunnan kylähullu), Eila Valtasen (Kuhmon kaupunginjohtaja), Anna Hyvösen (Ramirent Finland oy:n toimitusjohtaja) ja Jari Kanervan (Mehiläinen oy:n yksikönjohtaja) luennot. Heillä kaikilla oli jotain erityisen mielenkiintoista kerrottavaa, esim. Eila laittoi meidät pohtimaan omia voimavarojamme ja sitä miten saamme elämään positiivisen asenteen ja Anna kertoi siitä miten hän on asunut setsemässä eri maassa ympäri maailmaa, mm. Brasiliassa, Australiassa ja Singaporessa. Hän kannusti meitä tarttumaan jokaisen mahdollisuuteen mitä meille annetaan ja matkustamaan ympäri maailmaa. Toisen päivän lopulla opimme Imppu Aallon johdolla hyviä yleisiä käytöstapoja ja juhlaillallisen kaavan ja sen järjestämisen, mm. sen että mitä pukukoodi smart casual tarkoittaa. 

(kuvannut M. Huusko)

Marraskuun puolella (14.11 ja 15.11) olimme seurakunnan leirikeskuksessa Paloniemessä. Perjantaina, kun saavuimme Paloniemeen, purimme tavarat nopeasti ja menimme heti muutamalle luennolle. Sen jälkeen Pertti veti meille ulkoilutauon, siellä venyttelimme ja pelasimme mm. tikan heittoa makuulta ja pulkan vetoa, vaikka lunta ei edes ollut vielä paljoa. :) Tauon jälkeen käytiin laittamassa vähän siistimpää vaatetta päälle, sillä luentojen jälkeen meitä odotti herkkuillallinen vierailijoiden ja luennoitsijoiden kanssa. Illallinen oli virallisen oloinen, mutta ei kumminkaan mitenkään jäykkä. Söimme alkusalaatin, pääruoan ja jälkiruoan. Ruokailujen välissä ihmiset pitivät puheenvuoroja ja lopuksi meistä otettiin ryhmäkuvakin.

(kuvannut M. Huusko)

(kuvannut M. Huusko)

(kuvannut M. Huusko)

Lauantaina Jari Kanerva piti meille kuvitteellisen palaverin. Hän oli aiemmin sanonut minulle, Heidille ja Tuulikille, että meidän pitää olla ”pahiksia” työyhteisössä ja väittää jokaisesta asiasta vastaan tms.. Kävimme palaverin läpi ja lopuksi mietimme mikä meni vikaan tai mitä olisi voinut tehdä toisin.

(kuvannut M. Huusko)

Parin puheenvuoron jälkeen meidät jaettiin projektitehtävien pohjalta ryhmiin eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Heidän kanssaan purimme projektitehtävämme ja saimme heiltä hyviä vinkkejä siihen kuinka päästä tavoitteeseen. Tämän jälkeen söimme ja kokoonnuimme kuuntelemaan asiantuntijoiden yleisiä hyviä vinkkejä projektitehtävistä. Sitten oli loppukahvit ja todistusten jako.

Kaiken kaikkiaan koko kurssi oli mielestäni hyödyllinen ja siitä jäi mukavia muistoja. Kannatan kyllä käymään tuon kurssin, jos se joskus tulee uudelleen. :)

Teksti Nita Leinonen. kuvat Sanna Juntunen, Martti Huusko ja Tuulikki Huusko

Glögijuhla

Perjantaina 19.12 vietimme glögijuhlaa seurakuntakeskuksessa. Juhlaohjelmaan kuului perinteiseen tapaan glögiä ja pipareita, yhteislauluja, erilaisia kilpailuja, videoita, joulupukin vierailu, rehtorin ja kanslistin kukittaminen/lahjojen antaminen sekä opettajien esitys.

Opettajien esitys sai tänä vuonna alkunsa kun toisessa työhuoneessa Heli ja Päivi ideoivat, että esitetään Petteri Punakuono itsekirjoitetuilla sanoilla. Sanoituista hiottiinkin sitten noin viikon ajan opettajainhuoneessa ruoka- ja kahvitaukojen aikana. Lähestulkoon kaikki opettajat osallistuivat sanojen kirjoittamiseen ja sanathan menivät siis näin:

1. Muistat matikan, reaalit, kieletkin varmaan, ja opit musiikin, äikänkin harmaan, mutta oppi tää, sulta usein unhoon jää.

2. Oppilaan tenttipinkka houkuta ei ollenkaan, ollut ei loiste hieno opettajan pollankaan. Haukkuivat toiset silloin tontuksikin pilkaten, tuosta vain saikin silloin rehtorimme aattehen.

3. Kouluvuosi pitkä on, taival valoton. Pikkujoulut mielessään, valon tuovat pimeään…
… Opetkin siitä asti ohjaa läpi kurssien, johtaen riemuisasti luokse valkolakkien.

Erään ruokatunnin aikana välähti sitten idea "pikkujouluosuudesta", jossa tarkoitus oli vähän jammailla eikä pelkästään laulaa. Arvelimme, että tämä olisi opiskelijoille kiva yllätys kesken esityksen. :) Siispä tuumasta toimeen: biisiksi valittiin jo vähän vanha hitti What does the fox say? ja tanssimoveja matkittiin viime vuoden Wanhojen tansseista (tosin heikolla menestyksellä). Käytännön toteutuksen musiikin suhteen toteutti Risto, joka säesti lauluamme pianolla ja sitten jotenkin sai biisinkin soimaan oikeassa kohdassa esitystä.

Tarkoituksenamme oli harjoitella esitystä edellisenä iltana tyky-ruokailun yhteydessä, mutta tämä jäi tekemättä. Olimme toki käyneet esityksen kulun suullisesti läpi: Petri pitää alussa pienen johdantopuheen ja kaivaa taskustaan Petteri Punakuonon näköisen molekyylimallin, sitten jokainen opettaja laulaa oman oppiaineensa oppikirjasta lauluamme, sillä sieltähän ne sanat tietenkin löytyvät (samoin kuin taulukkokirjasta)! Pikkujouluosuudessa kaivelemme puseronsisään etukäteen piilotetut joulukuusenkoristeet esille, nakkaamme tonttulakit yleisön sekaan ja jammailemme kukin omalla tyylillämme. Lopuksi jatkamme laulamista niin kuin mitään pikkujouluja ei olisi ollutkaan. Koko esitys vedettiin sitten "lonkalta" näiden suunnitelmien mukaan ja hyvin meni!

Ilmeisesti tämä opettajien show oli osalle opiskelijoista todellinen yllätys, sillä olimme kuulevinamme muutamia hämmästyneitä kommentteja esityksen jälkeen. Ehkäpä nyt ykkösillekin jo valkeni, että ei opettajat olekaan ihan jäykkiä kalkkiksia (ainakaan koko aikaa). Saapa nähdä mitä pääsemme esittämään penkkareissa! ;) 

PS. Seuraavassa postauksessa kerrotaan Rotaryklubin järjestämästä Ryla-kurssista.

Kuvat Sanna ja Christiina, teksti Sanna