My time in Finland

Tänä lukuvuonna lukiossamme on vaihto-opiskelijana Ana Meksikosta. Näin hän kertoo kokemuksistaan englanniksi.

Finland, the land of lakes, Santa Clause’s home and the best school system in the world; that’s what I knew about Finland before I actually came and, as everybody who has spent at least a month here knows, that is not everything Finland has to offer. I was amazed by the level of morality Finland has as a country, everybody is honest and reliable (as far as I can tell).

Ana kuvassa vasemmalla.

I arrived in Finland August 2nd 2015 and for a week I was in a camp with 100 other exchange students. Everything was fun and games, but after that I came to the real world that would be my house for the next 11 months or so. This camp didn’t really prepare me for anything, but I sure made amazing friends there.

When I arrived in Kuhmo I knew nobody and nobody knew me, I was going to be introduced to a group of people whose language I didn’t speak, so I felt really vulnerable. I had never met a Finnish person before and I’m sure that most of the people here had never met a Mexican before, so it was going to be really interesting to see how people reacted when I said that I was Mexican. Of course I was asked if any of my family members were part of a drug cartel, because come on, she’s Mexican so it’s the obvious question to make. Well for the ones that haven’t asked but still have the question, no I don’t have relatives in a drug cartel or in the mafia.



The first week in school I was really weirded out by the fact that nobody talked to me, literally not a single person would come up and say a simple hi. I just knew the girls that I had met the day before school started, and I’d follow them around (it was kind of embarrassing because we weren’t really talkative back then) but anyway I got through the first month without giving up.

The weeks after have gone by in the blink of an eye, I really feel like I got here not so long ago, but I’ve been here for 5 months and a half already!



About winter, well, I’m honestly freezing every time I go out, it’s just amazing how cold it can actually get, my coldest winters where about 12º Celsius, and I could tell you I was really cold at that point, now I just accept the fact that it can be -30º and people aren’t dying. Also the darkness took me by surprise, even though everybody told me that it was going to be hard and really dark, I never really imagined how true it was.

Talking specifically about my time here in Kuhmo, well, I come from a city with 400,000 people, and I had the belief that it was a really small city, how wrong was I? Even though Kuhmo is 40 times smaller than my home town it is a really beautiful city, in summer and in winter, as a jarocha (people in my state are known like that) that had never seen snow before, for me this is a wonderland and if anyone ever sees me playing in the snow, don’t think that I’m weird, I’m just making up for a childhood that had a big lack of snow.

Teksti ja kuvat Ana

Kesälukiossa Pariisissa

Lukiomme opiskelija Henna Tampio oli viime kesänä opiskelemassa ranskan kieltä ja kulttuuria Pariisissa. Tässä pieni kertomus hänen kokemuksestaan:
 
Salut!

Osallistuin heinäkuussa Kesälukioseuran järjestämään Ranskan kesälukioon Pariisissa. Sain Leo ja Anna-Liisa Virran rahastolta stipendin matkaa varten.

Kesäkuussa, noin kuukautta ennen matkaa järjestettiin Helsingissa ennakkotapaaminen, jossa tutustuimme toisiin kurssilaisiin sekä kuulimme tarkemmin matkan ohjelmasta. Kesälukioon osallistui 11 lukiolaista eri puolilta Suomea. Mukanamme oli koko ajan myös suomalainen ranskanopettaja, joka oli tosi mukava ja rento. Kurssi kesti puolitoista viikkoa.

Lähtöaamuna kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä. Pariisissa meitä oli vastassa ennenkokematon helleaalto, lämmintä oli kuumimpana päivänä lähes 40 astetta. Majoituimme hotellissa Pariisin esikaupunki Boissy St Legerissä. Alkuperäinen tarkoitus olisi ollut majoittua isäntäperheisiin ikäistemme ranskalaisten nuorten luokse, mutta majoituimmekin hotellissa kahden hengen huoneissa.

Matkasimme metrolla, junalla tai bussilla lähes joka päivä Pariisin keskustaan, jossa näimme monia tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Eiffel-tornin, Notre Damen ja Sacre Coeur-kirkon. Meillä oli myös aikaa tehdä ostoksia, mikä olikin monen mielestä yksi reissun kohokohta.

Useana päivänä olimme paikallisen nuorisoyhdistyksen tiloissa, jossa kertasimme muutamia ranskan kielen perusasioita, mutta enimmäkseen muistelimme ranskaksi edellispäivien ohjelmaa. Tapasimme myös paikallisia nuoria, joiden kanssa pelasimme pelejä ja keskustelimme. Viimeisenä iltana esittelimme heille Suomea. Ranskalaisia ihmetytti muun muassa Suomen pieni väkiluku ja saunominen.

Ranskalaisesta ruokakulttuurista jäi mieleen muun muassa suolaiset ja makeat crepit, ja patongin tarjoaminen lähes joka aterialla. Muitakin kulttuurieroja havaitsimme: Ranskassa nuoria ei arvostettu yhtä paljon kuin Suomessa, esimerkiksi kahvilassa saimme huonompaa palvelua kuin keski-ikäiset. Ranskalaiset myös olivat usein myöhässä.

Saimme käyttää ranskan kieltä mm. kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa, ranskalaisten nuorten sekä kurssin ranskalaisten vetäjien kanssa jutellessamme. Koulussa opitulla kielitaidolla ymmärsi yllättävän paljon! Lisäksi kieltä kuuli televisiosta ja radiosta, ja ostin kotiin ranskalaisia lehtiä luettavaksi.

Päivät olivat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan, ja illat vielä venähtivät myöhäisiksi hengaillessamme hotellilla ryhmäläisten kanssa. Kurssin loppupuolella pientä väsymystä olikin havaittavissa.

Ranskassa tulisi toimeen englannilla nuorten kanssa ja suosituissa turistikohteissa, mutta olisi etu osata edes vähän ranskan kieltä. Ranskaa kannattaa siis opiskella, jos haluaa siellä käydä.

Koska kurssi oli järjestetty yhteistyössä paikallisten kanssa, siinä tutustui Pariisiin eri tavalla kuin pelkällä turistimatkalla. On myös opettavaista lähteä kurssille ilman kaveria, koska silloin pakosta tutustuu muihin ihmisiin. Suosittelen siis lähtöä vastaaville kursseille.

- Henna

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet

Perjantaina 4.12. juhlistettiin Suomen itsenäisyyspäivää salipäivänavauksella. Yleensä itsenäisyyspäivää ja syksyn ylioppilaita on juhlittu yhteisessä tilaisuudessa iltapäivällä, mutta tänä syksynä lukiostamme ei valmistunut yhtään ylioppilasta. Tällaista tilannetta ei ole ollut ainakaan viimeiseen kahdeksaan vuoteen!
Kummallinen tilanne johtuu siitä, että kaikki, joilla oli mahdollisuus päästä ylioppilaaksi keväällä, myös saivat valkolakin. Meillä ei ollut myöskään yhtään opiskelijaa, joka olisi suorittanut lukion tarkoituksella 2,5 tai 3,5 vuodessa.

Päivänavaus alkoi yhteisellä lipunnostolla, jonka jälkeen siirryttiin saliin. Aluksi laulettiin Nälkämaan laulu, jonka jälkeen oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Ernesti lausui tilaisuuden avajaissanat. Sitten oli vuorossa tanssiesitys nimeltään "Lentua". Perinteisen vapauden viestin välittäminen abeilta kakkosille nostatti isänmaallista tunnelmaa, jota Christinan pitämä juhlapuhe korosti entisestään. Lopuksi kuulimme abien bändin esittämänä kaksi kappaletta, joista ensimmäinen oli rauhallisempi ja toinen vauhdikkaampi. Vielä aivan loppuun lauloimme yhdessä Maamme-laulun.

Teksti ja kuvat Sanna

PS. Blogi päivittyy toivottavasti jatkossa hieman useammin!

Syysvirkistäytymispäivä

Meillä oli koulullamme  syysvirkistäytymisiltapäivä viime viikolla. Teemana oli myös halloween, sillä olihan se seuraavana päivänä. Ohjelma alkoi kahdentoista aikaan väittelykilpailulla salissa. Väittelyyn oli saanut ilmoittautua ennakkoon, joskin osa paikoista jäi täyttämättä, mutta joukkueet saatiin kasaan pienen suostuttelun jälkeen. Kilpailemassa oli lopulta viisi abia, yksi kakkosluokkalainen ja kaksi opettajaa. 

Väittelyä oli mukava seurata. Itse etukäteen ajattelin, että se olisi tylsää, mutta väärin luulin. Kaikki väittelijät olivat hyviä väittelemään. Itse ainakin mietin katsomossa istuessani, että itse en keksisi mitään sanottavaa.Varsinkin jos joutuu puolustamaan mielipidettä, jota ei oikeasti kannata, kuten aina jollekin käy. Osallistujat olivat kuitenkin hyviä ja hauskojakin.

Ensimmäinen väittelyaihe oli maahanmuutto ja pitäisikö sitä lisätä. Opettajajoukkue puolusti maahanmuuttoa ja oppilaista koostuva kaksikko oli asiaa vastaan. Väittely kuulosti ainakin minulle todella "ammattimaiselta". Ei olisi uskonut, että asialla olivat lukiolaiset.

Väittelyn loputtua katsojat saivat äänestää mielestään parempaa joukkuetta. Ensimmäisen erän voitti opettajien joukkue maahanmuuton lisäämistä puolustamalla.

Toisella kierroksella vastakkain oli kaksi abi-joukkuetta. Väittelyn aiheena oli tällä kertaa "Pitäisikö ajolupa antaa 16-vuotiaalle Suomessa?". Pojat vastustivat ja tytöt puolustivat kantaa. Tästä osiosta finaaliin pääsivät tytöt.

Lopulta kilpailun finaalissa kohtasivat tyttöjen abi-joukkue ja opettajat. Finaaliaiheena olikin jo hieman haastavampi kysymys. Opettajat olivat sitä mieltä, että Suomi on puhdas maa kun taas abi-joukkue olivat sitä mieltä, ettei Suomi olekaan puhdas. Tästä asiasta pidettiin aikamoinen kiistely, mutta tuomariston, eli meidän katsojien, mielestä voittaja oli opettajien joukkue. Hyvä Pekka ja Matti!

Kuten kuvasta näkyy, äänestettiin opettajia ahkerasti.

Väittelyn jälkeen kiersimme luokkia joihin opkh oli järjestänyt erilaista tekemistä liittyen halloweeniin. Ensimmäisessä luokassa, johon me abit pääsimme, saimme katsoa kauhuelokuvia Youtubesta popcornien kera. Mitäs muutakaan halloweeninä katsottaisiin?

Musiikkiluokassa oli "rentouttavaa" musiikkia, jonka rytmeistä piti piirtää taideteos.

Yhdessä pisteessä tehtävä oli kaivertaa "kurpitsat" eli ilmeisesti hunajamelonit. Kuvassa meidän ryhmän kaunis Flirty -kurpitsa.

 

Äidinkielen luokkaan oli rakennettu Harry Potterin luola. Luokka oli kieltämättä hieno. Luvassa oli Kahoot-visaa taikaolennoista, ja voittaja sai suklaata ja sormuksen. Kyllä ärsytti, kun olin monta kysymystä ykkösenä, mutta sitten tipahdin!

Lopuksi meille oli tarjolla mehua ja munkkeja salissa. Nam nam. 

Äidinkielen opettajan Ninan asustusta on kyllä pakko kehua! Minun mielestäni päivän kohokohta oli kyllä Harry Potter -luokkahuone ja elokuvasta tutun näköinen opettaja pitämässä opetusta ja kisaa taikaolennoista. 

Kaiken kaikkiaan iltapäivä oli mukava, ja on aina mukavaa saada vaihtelua normaaliin koulun käyntiin. Vai väittääkö joku vastaan? Kyllähän Harry Potter -luokka ja hillomunkit voittavat matikantunnit? Vai? Nyt pitäisi jaksaa taas ryhtyä kouluhommiin ja itse abina ahertaa nämä viimeiset kuukaudet.

- Roosa

Kahvilla ykkösen kanssa

Kävin Kaesan kahvilassa lukion ekaluokkalaisen Emmin kanssa. On kivaa, kun Kuhmossakin on jokin paikka, missä voi käydä kavereiden kanssa. Uusi kahvila on kodikas ja viihtyisä, ja sieltä saa maukkaita leivonnaisia ja suolaisia herkkuja. Ainut miinuspuoli on, että kahvila on vain viiteen asti auki, joten jos koulu loppuu puoli neljältä, on sinne suorastaan juostava.
 

Kahvila on erittäin kivasti sisustettu. Sisustamiseen on käytetty kaikkia pieniä yksityiskohtia, esimerkkinä lampunvarjostimena toimivat sankot! Nerokasta! Itse ainakin viihdyn Kaesan kahvilassa  hyvässä seurassa ja nauttien hyvistä herkuista.

Kahvilan yhteydessä on myös Kaesan kotileipomo, eli tuotteet ovat aina tuoreita.

Kaesassa on myynnissä kaikenlaista söpöä: luomutuotteita, koristeita ja niin edelleen. Niitä on helppo antaa lahjaksi tai viedä tuliaisiksi ystäville ja sukulaisille!

Kaesassa on aina hieman hankaluuksia, itsellä ainakin, valita mitä haluaa. Tarjolla on niin monenlaista hyvää. Iso plussa kahvilassa on, että siellä hinnat ovat kivan kohtuullisia, ja näin opiskelijabudjetillakin kakkuihin "tuhlaaminen" ei ole niin kamalaa. Tosin - eihän kakkuihin voi tuhlata huonosti.

Emmi otti lopulta appelsiinijuustokakkua ja itse otin vähän perinteisemmän porkkanakakun ja karamellilaten. Nam. Ja hyvää oli. Ainiin.. oli meillä Jonikin mukana, ja poika söi unelmakääretorttua, joka oli kans kuulemma hyvää. Täydet pisteet siis Kaesalle!

Tuomio: Kaesan kahvila on erinomainen paikka esimerkiksi hyppytunnin viettoon!

Kahvittelun lomassa minulle oli annettu tehtävä haastatella Emmiä. Emmi on siis yksi meidän lukion uusista pikku ykkösistä. Hän tuli tänne Kuhmon lukioon jopa Sotkamosta asti.

Emmi ei luvannut laittaa omaa kuvaansa isommin näkyville, mutta ainakin te, jotka kouluamme käytte, varmaankin tiedätte, kenestä on kyse.

~Haastettelu

1. Miksi Kuhmon lukioon?

- Halusin lukioon ja nimenomaan musiikkilukioon. En ollut vielä valmis lähtemään toiselle puolelle Suomea enkä halunnut Kajaaniin. Minulle oltiin myös suositeltu Kuhmon lukiota.

2. Millaista on nyt asua Kuhmossa?

-Tuntuu ihan hyvältä ja on ollut mukavaa. Olen sopeutunut hyvin tähän kaupunkilaiselämään!

3. Mitä tykkäät lukion käynnistä?

- Olen kyllä tykännyt

4. Entä erityisesti Kuhmon lukiosta?

- Täällä on mukava henki ja ihmiset on mukavia! Tuntuu, että lukio-opiskelu sopii hyvin.

5. Mitkä ovat lempiaineitasi?

- No se musiikki tietenkin. Ja sitten psykologia ja tanssikurssit.

6. Ensimmäinen koeviikko on ohi. Miltä nyt tuntuu?

- Huh.. stressasin tosi paljon sitä.

7. Miksi suosittelisit muille Kuhmon lukiota? - Vai suosittelisitko?

- Kyllä suosittelen! Tämä on mukava paikka ja on kivasti myös taidepuolta valittavana. Täällä saa myös hyvin muokattua opiskelun itselle sopivaksi.

- Roosa

Alumniteksti: Miksi opiskelen venäjän kieltä?

Jens Hattuniemi, Kuhmon yhteislukion ylioppilas vuodelta 2007, opiskelee venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän on saanut Leo ja Anna-Liisa Virran säätiöltä avustuksen opiskeluun liittyvää kieliharjoittelua varten ja kertoo blogimme lukijoille harjoittelusta näin:



Monesti kuulee kysyttävän, että voiko Venäjää ymmärtää. Vielä useammin me suomalaiset mietimme, että mitä venäläiset meistä ajattelevat. Voin vastata hyvällä omalla tunnolla, että suurin osa venäläisistä ei tiedä Suomesta yhtään mitään tai jos tietävät, niin he rakastavat meitä. Ainoastaan Venäjällä on kaupan kassajonossa vanhempi herrasmies ylpeänä esittänyt, että hän osaa sanoa ”Joulupukki” suomeksi, kun venäjäksi vastaava hahmo on ”Дед Мороз”.

Tämä tapahtui viime kesänä Tverissä, jossa olin kieliharjoittelussa kaksi kuukautta. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja kieliharjoittelua suositellaan hyvin paljon meille, jotka opiskelemme venäjää vieraana kielenä emmekä ole kaksikielisiä.

Tver sijaitsee Pietarin ja Moskovan välissä, lähempänä Moskovaa. Venäläisittäin se on pienehkö maakuntakaupunki, jossa asuu 404 000 asukasta eli se on kuitenkin lähes Helsingin kokoinen. Kaupungin keskusta on kooltaan verrattavissa esimerkiksi Ouluun tai Joensuuhun tai jopa Kajaaniin.



Kieliharjoittelussa opetusta oli kahden luennon verran, noin kolme tuntia arkipäivän aikana. Se voi tuntua vähältä, mutta opetus on venäjäksi ja luentojen aiheet käsittelivät muun muassa Venäjän yhteiskuntaa ja venäläistä kirjallisuutta, unohtamatta sanastoa ja kielioppia. Meidän täytyi tehdä suullisia esitelmiä usein ja tunneilla keskusteltiin paljon venäjäksi. Juuri tämä oli parasta kieliharjoittelussa. Oman kokemukseni perusteella suurinta osaa aloittelijoista jännittää käyttää venäjän kieltä, jos luulee, ettei osaa sitä tarpeeksi hyvin. Luentojen keskustelut lisäsivät itseluottamusta suunnattomasti unohtamatta keskusteluita kaupoissa, ravintoloissa, kaduilla tai Volgan rannalla kalastavan viiksekkään Boriksen kanssa.

Venäjä on Kuhmon naapuri ja ainakin itse suhtauduin nuorempana Venäjään itsestäänselvyytenä. He ovat Kuhmossa läsnä ja näkyvät katukuvassa. Suurimmalla osalla kuhmolaisista on kosketus Kostamukseen ja ehkä Pietariinkin. Venäjän kielen opiskelu ja kieliharjoittelu ulkomailla avaa kuitenkin toisenlaisen maailman, jota ei voi saavuttaa lukemalla iltapäivälehtien yksipuolisia uutisia Venäjästä. Venäjän kieli on haastava, mutta juuri sen takia se on niin mielenkiintoinen aina virallisesta kieliopista nuorisoslangiin. Opiskelemalla sitä ymmärrät rakkaasta naapuristamme enemmän kuin 99 prosenttia suomalaisista.

Jens Hattuniemi

Abihaastattelu

Lukion kolmosilla, tai tuttavallisemmin abeilla, on normaalin koulunkäynnin lisäksi nyt ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautuminen. Haastattelin kahta abia, Millaa ja Elizaa, jotka saivat kertoa ajatuksiaan ja valmistautumisestaan ylioppilaskokeisiin.

1. Millaista lukio-opiskelu on ollut edellisinä vuosina?

Milla: Minun osalta se on ollut helpompaa kuin mitä odotin, verrattuna siihen mitä lukio-opiskelusta sanotaan. Mielestäni lukiossa pärjää, jos jaksaa opiskella.
Eliza: Opiskeleminen on ollut vaikeampaa kuin yläasteella oli. Onneksi lukion ilmapiiri on kuitenkin hyvä, joten lukioon on ollut aina kiva tulla.

2. Miten opiskelu kolmannella vuodella eroaa toisista vuosista?

Milla: Nyt on henkisesti raskaampaa, koska pitää lukea enemmän YO-kokeiden takia.
Eliza: Itse koulunkäynti on rennompaa ja helpompaa. YO-kokeet stressaavat ja lisäävät työtä, koska pitää lukea.

3. Mitä kirjoitat nyt syksyllä?

Milla: Terveystiedon
Eliza: Historian

4. Miten olet valmistautunut YO-kirjoituksiin?

Milla: Olen lukenut oppikirjoja ja muistiinpanoja. Opettajalta voi saada materiaaleja, jos haluaa ja tietysti netissä on erilaisia abitreenejä.
Eliza: Samaa oon minäki tehnyt ja sitten esimerkiksi historiaa olen opiskellut katsomalla dokumentteja. Kielien kirjoittamiseen voi valmistautua myös katsomalla TV-sarjoja.

5. Mitä tavoitteita sinulla on YO-kirjoituksissa?

Milla: Pyrin saamaan mahdollisimman hyvän, mihin pystyn.
Eliza: Eri tavoitteita eri aineissa, mutta teen parhaani.

6. Miten stressiä voi helpottaa?

Milla: Pitää muistaa tehdä muutakin kuin lukea. Yrittää ylläpitää normaalia elämää, vaikka tapaamalla kavereita. Helpottaa, jos ei koko ajan mieti vain kirjoituksia.
Eliza: Lukusuunnitelma on hyvä tehdä, että ei sitten käy niin, että on kiire ja koko ajan nenä kirjassa. Itse olen irroittautunut lukemisesta lenkkeilemällä ja tapaamalla kavereita.

Välillä on hyvä hieman hassutella, jotta opiskelu ja elämä ei käy liian synkäksi! :)

7. Neuvoja muille opiskelijoille?

Milla: Pyri siihen, mihin omasta mielestäsi pystyt. Älä rankaise itseäsi, jos epäonnistut.
Eliza: Suhtaudu lukio-opiskeluun vakavasti, mutta muista ottaa myös rennosti. Muista palauttaa esseet ja muut sellaiset ajoissa, niin ei tarvitse niistä turhaan stressata.

Juttu: Christina Piirainen