Muistan kaikki ne tuntemukset mitä lukion aloittaminen herätti. Vanhat kaveripiirit muuttuivat ja matka kohti aikuisuutta alkoi. Kaikki oli niin uutta, jännää, suorastaan kiehtovaa. Tuntuihan se hienolta kertoa kaikille että olen lukiolainen. Vihdoin alkoi tuntumaan siltä että on itse vastuussa omasta elämästään ja opiskeluistaan. Toisin kuin yläasteella, nyt oli tärkeää itse huolehtia kaikista kursseista ja siitä että kaikki pyydetyt tehtävät tuli tehtyä. Toki meidän huolehtivat opettajat olivat tukena ja apuna jos ja kun tuli jotain kysymyksiä ja epäröintejä.
Toisaalta se, että olit itse enemmän vastuussa omista opinnoistasi tuntui jollain tapaa ahdistavalta, koska muutos oli niin radikaali ja nopea. Siksi moni lukion aloittava nuori kokee varmaa tietynlaista identiteettikriisiä. Ajan kanssa se kuitenkin helpottaa ja hengissä siitä selvitään. Eli te nuoremmat opiskelijat, jotka tuskailette nyt näiden samojen tunteiden kanssa, niin voin kertoa että niin myös meistä suurin osa on tehnyt ja kuten huomata saattaa, näin pitkälle sitä on selvitty. Yritä etsiä itsellesi hyvä ja turvallinen tukiverkko, joihin voit tukeutua vaikeina hetkinä.
Kysyin myös kavereiltani, mitä he haluaisivat painottaa nuoremmille opiskelijoille. Kaverini Mila, joka on myös abi, painotti sitä että lukio on ennen kaikkea yleissivistävä koulu, eikä kaikessa tarvitse pyrkiä täydelliseen suoritukseen. Toki on tärkeää tehdä parhaansa, mutta ei kannata toimia yli voimavarojensa. Se vain haittaa opiskelua kokonaisuudessa ja jossain vaiheessa palaa niin loppuun, ettei kerta kaikkiaan vaan enää jaksa. Panosta siis ennen kaikkea niihin aineisiin, jotka koet tärkeiksi itsellesi.
Kaiken kaikkiaan lukioaika on mennyt hurjan nopeasti ja joskus jopa miettii, että voi kun voisinkin palata vielä ajassa taaksepäin. Nyt kevään korvilla kun korkeakouluopintoihin haut alkavat olla käsillä, alkaa tuntemaan tietynlaista ahdistusta siitä että nyt se lukio sitten loppuu. Elämä tulee taas muuttumaan, kun pitää vaihtaa paikkakuntaa ja aloittaa uudessa koulussa. Samaan aikaan se jännittää, sekä jollain tapaa ahdistaa.
Voisin sanoa tähän loppuun tällaisen aika kliseisen lausahduksen: "Lukio on ihmisen elämän parasta aikaa." Ainakin omalla kohdallani voin täysin samaistua tähän. Lukioaika on tuonut mukanaan unohtumattomia muistoja ja hienoja kokemuksia ja täten voisin sanoa että mikään ajanjakso elämässäni ei vielä ole ollut näin unohtumaton kuin lukioaika. Koittakaa tsempata ja muistakaa, että kolme vuotta menee hurjan nopeasti.
Hyvää kevättä ja tsemppiä opiskeluihin! <3
Teksti ja kuvat Kaisa
