Kuhmosta YLE:n urheiluselostajaksi

Entisistä opiskelijoistamme esittelemme seuraavaksi Johannes Oikarisen, joka toimii urheiluselostajana YLE:ssä.

27000 katsojaa on pakkautunut katsomoon, kun ampumahiihdon MM-kisojen avausmatka sekaviesti on alkamassa. Tshekkiyleisöllä riittää jännitettävää, koska kisaisännillä on mahdollisuus mitaliin. Suomi on myös mukana, mutta odotukset eivät ole kovin korkealla.

Kuhmon yhteislukion tiloista on aika pitkä matka melko lailla keskellä Tshekkiä sijaitsevaan Nove Mesto na Moraveen. Itse asiassa 2256 kilometriä. Täällä järjestetään tämän vuoden ampumahiihdon MM-kisat. Töitä pitäisi seuraavan parin viikon aikana täällä paiskia. Jutuntekoa ja urheilijoiden haastatteluja Yle Urheilun lähetyksiin. En kyllä olisi yksitoista vuotta sitten Kuhmo-talolla ylioppilaslakin päähän painaessani arvannut, että olen joskus Suomen merkittävimmässä urheilutoimituksessa töissä.

Suoran tv-lähetyksen alkuun on muutama minuutti. Jännittää. Jutut ovat valmiina odottamassa, mutta muut höpinät pitäisi vielä hoitaa. Lähetys alkaa. Korvakuulokkeesta kuuluu ohjelman alkutunnus, ja sitten ohjaajalta tulee korviin: ole hyvä. Oma ääni tulee paluuna korvaan sekunnin viivellä - ajatus karkaa ja sekoiluksi menee.

Vähän taustaa. Pääsin ylioppilaaksi Kuhmon yhteislukiosta muistaakseni vuonna 2002. Sen jälkeen vuoden varusmiespalvelus alta pois. Sitten merkittävin muutos eli muutto Helsinkiin. Vuosi HEO Mediapajassa ja työharjoittelu sekä kesätöitä Ylen Radiourheilussa. Seuraavana syksynä Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun (hyvä koulu) viestinnän koulutusohjelmaan. Kolmen vuoden jälkeen taas takaisin Helsinkiin ja työharjoitteluun Yle Urheiluun (tv, radio ja online nykyään samassa). Sillä tiellä olen vieläkin. Tosin asuinpaikka on vaihtunut Vantaaseen.

Sekaviestissä on yksi ylitse muiden, kun Norja ottaa kultaa. Tshekki ylittää odotukset ja ottaa pronssin. Mitali heti avausmatkalta kotikisoissa Nove Mestossa. Ei huono alku ollenkaan. Suomella ei kulje. Sijoitus vasta 19:s.

Uskaltaako lähteä vai ei? Muutto omien unelmien perään voi olla iso askel. Pääkaupunkiseudulla voi olla vähän ikävä asustella, mutta ei se aina niin kauheata ole. Suurin osa asukkaista on muualta muuttaneita, joten samanlaisen taustan ihmisiä löytyy varmasti. Onneksi on kuitenkin paikkakuntavaihtoehtoja myös lähempänä, jos etelään muutto ei kiinnosta.

Suomalaishaastattelu on kisan jälkeen menossa. Muutaman kymmenen metrin päässä alkaa palkintojenjako. Katsojat huutavat sydämensä kyllyydestä tshekkijoukkueen otettua mitalin. Haastateltavan puheesta ei saa mitään selvää. Pitää vaan arvata mitä toinen puhuu, ja yrittää jatkaa loogisesti eteenpäin. Ilmeestä näkee, että kommenttien lateleminen heti hieman pieleen menneen kilpailun jälkeen ei pahemmin kiinnosta.

Lukion jälkeen on edessä jatko-opiskelupaikan tai töiden etsintä. Sitä olen tuuminut, että kannattaa tehdä sellaista mistä oikeasti pitää. Tai ainakin yrittää tavoittaa sen mistä haaveilee. Eipähän tarvitse sitten jälkikäteen murehtia, että en yrittänyt. Elämä eletään vain kerran, joten sitä ei kannata tuhlata. Menipäs korkealentoiseksi.

Haastattelut ovat takana ja lähetys päättynyt. Jäljellä on vielä huomisen läpikäynti. Vaikka kilpailu on ohi, on yleisö yhä paikalla. Tshekkijoukkue juhlii pääkatsomon edessä. 27000 ihmistä laulaa ja tanssii. Kylmät väreet menevät läpi. On se vaan hienoa.

Johannes Oikarinen