Opiskelu Tutorhousen kautta

  大家好, 你好吗? 

Kuhmon yhteislukion lyhyiden vieraiden kielten valikoimaa täydentävät Tutorhousen kielikurssit, jotka ovat opiskelijoillemme ilmaisia (koulun kustantamia). Tutorhousen kautta voi opiskella espanjaa, japania, venäjää ja kiinaa. Opettajina toimivat koulutetut opettajat ja tunnit ovat netin välityksellä.

Tunneille on helppo siirtyä SanomaPron oppimisympäristöstä ja ohjeet ovat yksinkertaiset. Tuntien aikataulut näkyvät usein SanomaPron vanhassa oppimisympäristössä, mutta tunnit ovat yleensä iltaisin koulun jälkeen kotona tai koululla ja kestävät noin 75 minuuttia.

Itse alotin 2019 syksyllä kiinan opiskelun Tutorhousen kautta. Aluksi vähän jännitti minkälainen ryhmä meillä on, mutta ryhmä oli tosi mukava ja kaikki tulivat toimeen hyvin. Ryhmässä oli noin kymmenen oppilasta sekä suomea ja kiinaa puhuva opettaja. Tunneilla olen saanut oppia monia hyödyllisiä asioita, kuten 我十六岁，我正在学习汉语。














Kielenä Kiina on mielestäni kiehtova ja erilainen. Kiinan kieltä ei ehkä ole helpoin oppia, mutta jos on kiinnostunut kielestä suosittelen kokeilemaan. Tunneilla harjoiteltiin ääntämistä ryhmissä ja kirjoittamista ''pinyinien'' avulla, myös kirjasta tehtiin tehtäviä. Kursseilla käytetään ''Zou Ba!'' (走吧!) eli ''mennään'' nimistä kirjaa. 1-kurssilla käsiteltiin tervehdyksiä, toivotuksia ja hyödyllistä sanastoa, jota voisi tarvita sosiaalisissa tilanteissa.

Tunneilla käytössä oleva kirja.

Jokaisen kurssin lopussa pidetään aina isompi koe. Kokeessa ja tunneilla olisi tarpeellista olla oma tietokone (kamera ja mikki), kuulokkeet ja hyvä nettiyhteys. Kokeen tehtävät ovat monipuolisia ja laajoja, pinyin tehtävistä kääntämistehtäviin. Kokeet suoritetaan myös netissä opettajan valvonassa, joten kamera ja mikki pitää olla päällä. Tunneilla annetaan selkeät ohjeet kokeessa toimimiseen.

Mikäli siis harvinaisemmat kielet kiinnostavat, Tutorhousen kautta opiskelu on hyvä vaihtoehto!

Teksti ja kuvat Pinja P..     

Kieltenopiskelua aikuisena lukiossa

Lukiossamme on tänä syksynä useita aikuisopiskelijoita. Aikuiset opiskelevat yleensä yksittäisiä aineita ns. aineopiskelijoina joko tenttimällä kursseja tai osallistumalla opetukseen nuorten kanssa samoilla oppitunneilla. Haastattelimme kolmea aikuisopiskelijaa, Pirkkoa, Marjaa ja Sirpaa, jotka kaikki osallistuvat ranskan oppitunneille. Tällä hetkellä heillä on meneillään on ranskan kurssi 2. 

Pirkko Mähönen, Marja Palviainen ja Sirpa Nieminen

1. Miten innostuit opiskelemaan ranskaa lukiolaisten mukana? Mistä kuulit tästä mahdollisuudesta?

Pirkko: Olin kyllä aikaisemminkin miettinyt ranskan alkeiden opiskelua uudelleen. Minulla oli yläasteella ranska valinnaisaineena, mutta vuosikymmenien saatossa asiat ovat unohtuneet. Kun kuulin Marjan jo kulkeneen ekan jakson lukion tunneilla, uskaltauduin mukaan.

Marja: Olen aina halunnut osata ranskaa, omassa lukiossani olisi ollut ranskaa kielilinjalla, mutta kävin matikkalinjan, jossa pystyi ottamaan vain lyhyen saksan. Ylioppilaaksi päästyäni suoritin kuitenkin venäjän lukiokurssin toisen paikkakunnan lukiossa ja kirjoitin sen seuraavana keväänä. Joten tiesin, että on mahdollista suorittaa yksittäisiä aineita lukiossa. Sain maisterintutkintoni valmiiksi vuosi sitten ja siitä jäi opiskeluinto päälle, joten ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus toteuttaa tämä haave.

Sirpa: Kuulin tästä mahdollisuudesta Marjalta. Ajattelin että opiskelu lukiossa olisi tehokkaampaa kuin kansalaisopistossa.

2. Mitä muita kieliä osaat?

Pirkko: Ne tavalliset, eli englanti ja ruotsi, sekä lukiossa valitsin saksan sen sijaan että olisin jatkanut ranskaa.

Marja: Käytän töissä päivittäin englantia ja ruotsia, saksaa opiskelin siis lukiokurssien verran ja menin opiskelemaan alunperin venäjää yliopistoon. Siellä innostuin myös unkarin kielestä, jota osasin aikoinaan hyvin. Olen opiskellut myös italiaa ja pärjään sillä turistina.

Sirpa: Osaan englantia, ruotsia, venäjää ja ranskaa sekä auttavasti saksaa.

3. Oletko työelämässä? Miten oppitunneille osallistuminen onnistuu työn ohella?

Pirkko: Tällä hetkellä teen lyhyempää työaikaa, joka on toistaiseksi mahdollistanut ne 3 oppituntia viikossa keskellä päivää.

Marja: Käyn puolipäivätöissä neljä tuntia/pvä, koska minulla on ollut koko ajan tällaisia "sivuprojekteja". Työnantaja on ollut todella joustava, kun on tarvinnut muuttaa työaikoja. Työpaikka on onneksi niin lähellä lukiota, että ehdin käydä pyörällä lukiolla, kun nyt esimerkiksi on yksi tunneista keskellä päivää. Siinä on vielä ruokatauko keskellä, tulen vasta sen jälkeen. Teen sitten poissaolotunnit töissä sisään pidempinä päivinä.

Sirpa: Olen työelämässä, mutta osa-aikaisesti ja pystyn järjestelemään aikatauluni.

Ranskan ryhmä on pieni (kaikki eivät näy kuvassa)

4. Miltä opiskelu on tuntunut? Läksyt? Opiskelutahti?

Pirkko: Minun on pitänyt yrittää kuroa kiinni ensimmäisen jakson asioita, mutta toivottavasti pikkuhiljaa alan "saavuttaa" tämän hetken asioita. Opiskelutahti on reipas, ja se tuntuu todella innostavalta. Vaikka asiaa tulee hetkittäin enemmän kuin ehtii omaksumaan, niin jotain myös jää takataskuun. Se, että tunteja on enemmän kuin yksi viikossa sekä tehtävät ja kuuntelut päälle, on todella tehokas tapa opiskella. Silloin vuosikymmeniä sitten koulujen kuullunymmärtämistehtäviä ei tehty kotona. Nykytekniikalla sitä voi harrastaa vaikka autossa tai ruokaa laittaessa.

Marja: Opiskelu on tuntunut todella ihanalta! Opiskelutahti on kova, mutta haluan oppia tehokkaasti ja tunti viikossa olisi liian hidastahtista. Läksyjä täytyy tehdä kotona, että pysyy mukana ja varsinkin kuunnella äänitteitä, koska oikea ääntäminen on niin oleellista ranskassa. Minusta on todella hyvä, että opettaja panostaa nimenomaan siihen. Erona aiempiin opiskelukokemuksiin on tietysti aineiston digitaalisuus, monimuotoisuus ja kielen käyttämisen painottaminen. Omina lukioaikoina päntättiin enemmän kielioppia ja tekstejä kirjasta.

Sirpa: Opiskelu vastaa odotuksia eli on riittävän tehokasta. Koska itsellä ei ole varsinaisia "tulostavoitteita", itsestä on kiinni, paljonko aikaa uhraan opiskeluun.

5. Kannattaako opiskella aikuisena? Kenelle suosittelisit opintoja?

Pirkko: Tottakai jokaisen kannattaa opiskella, ikärajaa ei ole! Kaikki, joilla on jokin salainen haave oppia jotain tiettyä ainetta. Ei tarvitse osoittaa harrastuneisuutta johonkin aineeseen, silkka kiinnostus antaa pontta opiskelulle. Kielten lisäksi esim. historia, matematiikka, psykologia, filosofia ovat yleissivistäviä aineita, joista on paljon iloa ja hyötyä. Lisäksi niistä voi olla hyötyä työssä. Eri elämäntilanteissa voi jäädä aikaa opiskelulle: osa-aikatyö, eläkeikä, välivuosi töistä tai opiskeluista jne. Ja vielä miten hienoa onkaan saada opiskella nuorten joukossa!

Marja: Ehdottomasti! Motivaatio on ihan toinen ja aiempi tausta helpottaa opiskelua. Kieltä on myös päässyt heti käyttämään, kun tapaa ranskaa puhuvia. Suosittelisin opintoja kaikille muillekin, jotka ovat haaveilleet jonkin kielen oppimisesta tai kertaamisesta.

Sirpa: Aikuisena kannattaa ehdottomasti opiskella ja suosittelen sitä kaikille. Itse halusin verestää aiempia ranskan opintoja. Olen lukenut aikoinani lukiossa lyhyen ranskan ja jatkanut opintoja yliopistossa muutaman kurssin. Oli aivan mahtavaa huomata kuinka paljon on muistunut mieleen. Aivot ovat mukava kapine!

6. Haluaisitko opiskella vielä jotain muuta lukiossa? Mitä toiveita sinulla on lukiolle?

Pirkko: Olen vähän miettinyt venäjän opiskelua, mutta katsotaan sitten tulevaisuudessa. Kynnys opiskelun aloittamiseen ei ole enää korkea.

Marja: Katsotaan nyt ensin, kun on kirjoitettu ranska yo-kokeissa! ;) Venäjää voisi tietysti kerrata. Opiskelun suhteen kaikki on sujunut tosi hyvin, lukiolaiset ovat ottaneet "tädit" hyvin vastaan. Oppimateriaali on tosin kyllä suunnattu meitä huomattavasti nuoremmille.. Jos muutkin aikuiset innostuvat, meillehän voisi perustaa oman ryhmän, jonka tunnit olisivat joko aamulla tai sitten iltapäivällä, koska keskellä päivää olevat tunnit ovat vähän haasteellisia työpäivän kannalta. 

Sirpa: Tämä riittää minulle tällä erää.

 

Yksittäisen kurssin suorittaminen lukiossa maksaa 45 €. Mikäli täma mahdollisuus kiinnostaa, voi ottaa yhteyttä rehtoriin tai lukion kansliaan ja hakea aineopiskelijan oikeutta. Opiskeltu aine on mahdollista kirjoittaa myös ylioppilaskokeessa, kunhan pakolliset kurssit tai lyhyissä (lukiossa alkavissa) kielissä vähintään kolme kurssia on suoritettu.

Teksti ja kuvat: Sanna

Kieliä Pekka Peuran menetelmällä

Blogi on ollut taas hieman tauolla, mutta tästä eteenpäin mediaryhmä ryhdistäytyy ja tuottaa päivityksiä tasaiseen tahtiin...tai ainakin yritämme kovasti! :D Tällä kertaa päästämme ääneen ruotsinopettajamme Sannan, joka kertoo tämän jakson kuulumisistaan seuraavaa:

Muutama vuosi sitten kokeilin kovasti mainostettua ns. "Pekka Peura"- menetelmää eräällä ruotsin kurssilla ja ajattelin sen kurssin jälkeen, että en enää koskaan kokeile tätä toistamiseen, kahdesta syystä. Ensinnäkin kurssipalaute opiskelijoilta oli hyvin kaksijakoista: muutama tykkäsi, mutta suurin osa tyrmäsi menetelmän täysin toimimattomana. Toiseksi koin itseni ja oppitunnit lähes turhiksi, sillä tunnit etenivät lähinnä niin, että opiskelijat tekivät hiljaa tehtäviä ja itse kävelin ympyrää luokassa odottaen innokkaana, että joku kysyisi jotakin.

Nyt tänä syksynä päätin kuitenkin kokeilla samaa menetelmää uudelleen hieman erilaisen ryhmän kanssa. Ajatus tästä uudesta kokeilusta sain Facebookin eräästä ryhmästä, jossa eri koulujen kieltenopettajat jakoivat kokemuksiaan tästä menetelmästä ja vinkkejä sen toteuttamiseen. Nappasin ryhmästä mielestäni parhaat vinkit ja päätin kokeilla niitä.

Kurssin materiaalia: oppikirja ja ohje/lisämateriaalivihkonen

Millaisesta menetelmästä sitten on kyse? Ajatuksena on, että ensinnäkään kurssilla ei tule läksyjä, vaan jokainen etenee omaan tahtiin. Opiskelijoille annetaan heti kurssin alussa ohjeet koko kurssin tehtävien suorittamiseen. Tehtäviä on eritasoisia ja kaikkia niistä ei ole pakko tehdä. Oppimista mitataan pienillä välitesteillä, joita tehdään itselle sopivina aikoina. Omaa oppimista arvioidaan myös itse, ei pelkästään opettajan toimesta.

Koekaniinikurssiksi valitsin RUB14-kurssin, joka on tänä vuonna suurin opetusryhmäni, 29 opiskelijaa. Arvelin, että isossa ryhmässä opettajalle riittää tekemistä, kun joku pyytää apua tehtävien tekemiseen. Toisekseen ryhmä on suurimmaksi osaksi ahkeraa porukkaa, jolle soveltuu itsenäinen eteneminen.

Valmistelin kurssia tekemällä jokaiselle opiskelijalle jaettavan ohje- ja lisämateriaalivihkon. Lisäksi tein Edmodo-alustalle kielioppitestitehtävän jokaisesta kurssin aiheesta. Nämä kaksi vaihetta veivät melko paljon aikaa, mutta vastaavasti työmäärä on pienempi jakson aikana, kun jokaista oppituntia ei tarvitse suunnitella erikseen. Opiskelijoiden työskentely koostui oppikirjan tehtävistä, suullisista lisäharjoituksista, kahdesta kirjoitustehtävästä, Edmodo-testeistä (osattava 50%, jotta pääsee eteenpäin kieliopissa), sanakokeista ja WhatsApp-sovelluksella opelle lähetettävästä ääntämisnäytteestä. Opiskelijat tarkastivat itse tehtävänsä paperisista monistenipuista. Edmodo-tehtävät kone tarkisti automaattisesti ja opettaja nollasi tehtävän, mikäli siitä ei ollut puolet oikein. Tehtävä tehtiin sitten uudelleen.

Esimerkki Edmodo-testitehtävästä

Poikkesin Pekka Peuran menetelmästä siinä, että joka kolmas oppitunti oli ns. tavallinen tunti, joilloin testattiin sanaston hallintaa perinteisillä paperisilla sanakokeilla, tehtiin kuunteluja ja käytiin läpi kielioppirakenteita. Pidämme koeviikolla myös normaalin (sähköisen) kurssikokeen, mutta opiskelijat saavat itsekin ehdottaa itselleen sopivaa kurssiarvosanaa.

Miten kurssi on sitten sujunut? Olemme menossa jakson toiseksi viimeisellä viikolla ja kokemukset kurssista ovat ainakin opettajan kannalta positiivisemmat kuin edellisellä kerralla. Oppitunneilla on ollut paljon neuvottavaa ja muuta keskusteltavaa opiskelijoiden kanssa. Suurin osa ryhmästä on tehnyt tehtäviä ahkerasti ja huolellisesti, myös suulliset tehtävät, jotka edellisellä kerralla jäivät lähes kaikki tekemättä. Edmodo-testit ovat olleet hyvä tapa mitata opiskelijoiden oppimista ja sanakokeiden perusteella eroa ns. normaaliin kurssiin ei ole havaittavissa. Joillakin opiskelijoilla on ollut hieman keskittymisvaikeuksia tai aika on kulunut lähinnä seurustellessa kavereiden kanssa. Tämä ei tosin eroa normaalista ruotsin tunnista muuten kuin että normaalilla tunnilla saattaa oppia vahingossa jotain opettajan puhuessa taustalla! :D

Tässä vielä koottuna tämän kokeilun plussat ja miinukset:

+ Opiskelijat saavat edetä omaan tahtiin
+ Tehtäviä tulee useimmilla tehtyä enemmän kuin yleensä
+ Helpottaa opettajan tuntisuunnitelmien tekemistä (työ tehdään ennen kurssin alkua)
+ Opettaja voi antaa huomiota yhdelle opiskelijalle kerrallaan

- Kaikki eivät osaa hyödyntää oppitunteja oikein
- Joiltakin opiskelijoilta jäivät suulliset tehtävät tekemättä
- Kielioppiasiat eivät avaudu heikommille opiskelijoille pelkästään kirjasta lukemalla, vaan tarvitaan opettajan ohjausta / ns. rautalankamalli

Nähtäväksi jää, millaiset oppimistulokset kurssikoe paljastaa. Myös opiskelijoiden kokemukset ja palaute kurssista kiinnostaa. Ja aionko kokeilla menetelmää jatkossakin? Todennäköisesti, mutta edelleen hieman alkuperäistä menetelmää soveltaen.

Teksti ja kuvat: Sanna

Kesälukiossa Pariisissa

Lukiomme opiskelija Henna Tampio oli viime kesänä opiskelemassa ranskan kieltä ja kulttuuria Pariisissa. Tässä pieni kertomus hänen kokemuksestaan:
 
Salut!

Osallistuin heinäkuussa Kesälukioseuran järjestämään Ranskan kesälukioon Pariisissa. Sain Leo ja Anna-Liisa Virran rahastolta stipendin matkaa varten.

Kesäkuussa, noin kuukautta ennen matkaa järjestettiin Helsingissa ennakkotapaaminen, jossa tutustuimme toisiin kurssilaisiin sekä kuulimme tarkemmin matkan ohjelmasta. Kesälukioon osallistui 11 lukiolaista eri puolilta Suomea. Mukanamme oli koko ajan myös suomalainen ranskanopettaja, joka oli tosi mukava ja rento. Kurssi kesti puolitoista viikkoa.

Lähtöaamuna kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä. Pariisissa meitä oli vastassa ennenkokematon helleaalto, lämmintä oli kuumimpana päivänä lähes 40 astetta. Majoituimme hotellissa Pariisin esikaupunki Boissy St Legerissä. Alkuperäinen tarkoitus olisi ollut majoittua isäntäperheisiin ikäistemme ranskalaisten nuorten luokse, mutta majoituimmekin hotellissa kahden hengen huoneissa.

Matkasimme metrolla, junalla tai bussilla lähes joka päivä Pariisin keskustaan, jossa näimme monia tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Eiffel-tornin, Notre Damen ja Sacre Coeur-kirkon. Meillä oli myös aikaa tehdä ostoksia, mikä olikin monen mielestä yksi reissun kohokohta.

Useana päivänä olimme paikallisen nuorisoyhdistyksen tiloissa, jossa kertasimme muutamia ranskan kielen perusasioita, mutta enimmäkseen muistelimme ranskaksi edellispäivien ohjelmaa. Tapasimme myös paikallisia nuoria, joiden kanssa pelasimme pelejä ja keskustelimme. Viimeisenä iltana esittelimme heille Suomea. Ranskalaisia ihmetytti muun muassa Suomen pieni väkiluku ja saunominen.

Ranskalaisesta ruokakulttuurista jäi mieleen muun muassa suolaiset ja makeat crepit, ja patongin tarjoaminen lähes joka aterialla. Muitakin kulttuurieroja havaitsimme: Ranskassa nuoria ei arvostettu yhtä paljon kuin Suomessa, esimerkiksi kahvilassa saimme huonompaa palvelua kuin keski-ikäiset. Ranskalaiset myös olivat usein myöhässä.

Saimme käyttää ranskan kieltä mm. kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa, ranskalaisten nuorten sekä kurssin ranskalaisten vetäjien kanssa jutellessamme. Koulussa opitulla kielitaidolla ymmärsi yllättävän paljon! Lisäksi kieltä kuuli televisiosta ja radiosta, ja ostin kotiin ranskalaisia lehtiä luettavaksi.

Päivät olivat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan, ja illat vielä venähtivät myöhäisiksi hengaillessamme hotellilla ryhmäläisten kanssa. Kurssin loppupuolella pientä väsymystä olikin havaittavissa.

Ranskassa tulisi toimeen englannilla nuorten kanssa ja suosituissa turistikohteissa, mutta olisi etu osata edes vähän ranskan kieltä. Ranskaa kannattaa siis opiskella, jos haluaa siellä käydä.

Koska kurssi oli järjestetty yhteistyössä paikallisten kanssa, siinä tutustui Pariisiin eri tavalla kuin pelkällä turistimatkalla. On myös opettavaista lähteä kurssille ilman kaveria, koska silloin pakosta tutustuu muihin ihmisiin. Suosittelen siis lähtöä vastaaville kursseille.

- Henna

Alumniteksti: Miksi opiskelen venäjän kieltä?

Jens Hattuniemi, Kuhmon yhteislukion ylioppilas vuodelta 2007, opiskelee venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän on saanut Leo ja Anna-Liisa Virran säätiöltä avustuksen opiskeluun liittyvää kieliharjoittelua varten ja kertoo blogimme lukijoille harjoittelusta näin:



Monesti kuulee kysyttävän, että voiko Venäjää ymmärtää. Vielä useammin me suomalaiset mietimme, että mitä venäläiset meistä ajattelevat. Voin vastata hyvällä omalla tunnolla, että suurin osa venäläisistä ei tiedä Suomesta yhtään mitään tai jos tietävät, niin he rakastavat meitä. Ainoastaan Venäjällä on kaupan kassajonossa vanhempi herrasmies ylpeänä esittänyt, että hän osaa sanoa ”Joulupukki” suomeksi, kun venäjäksi vastaava hahmo on ”Дед Мороз”.

Tämä tapahtui viime kesänä Tverissä, jossa olin kieliharjoittelussa kaksi kuukautta. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja kieliharjoittelua suositellaan hyvin paljon meille, jotka opiskelemme venäjää vieraana kielenä emmekä ole kaksikielisiä.

Tver sijaitsee Pietarin ja Moskovan välissä, lähempänä Moskovaa. Venäläisittäin se on pienehkö maakuntakaupunki, jossa asuu 404 000 asukasta eli se on kuitenkin lähes Helsingin kokoinen. Kaupungin keskusta on kooltaan verrattavissa esimerkiksi Ouluun tai Joensuuhun tai jopa Kajaaniin.



Kieliharjoittelussa opetusta oli kahden luennon verran, noin kolme tuntia arkipäivän aikana. Se voi tuntua vähältä, mutta opetus on venäjäksi ja luentojen aiheet käsittelivät muun muassa Venäjän yhteiskuntaa ja venäläistä kirjallisuutta, unohtamatta sanastoa ja kielioppia. Meidän täytyi tehdä suullisia esitelmiä usein ja tunneilla keskusteltiin paljon venäjäksi. Juuri tämä oli parasta kieliharjoittelussa. Oman kokemukseni perusteella suurinta osaa aloittelijoista jännittää käyttää venäjän kieltä, jos luulee, ettei osaa sitä tarpeeksi hyvin. Luentojen keskustelut lisäsivät itseluottamusta suunnattomasti unohtamatta keskusteluita kaupoissa, ravintoloissa, kaduilla tai Volgan rannalla kalastavan viiksekkään Boriksen kanssa.

Venäjä on Kuhmon naapuri ja ainakin itse suhtauduin nuorempana Venäjään itsestäänselvyytenä. He ovat Kuhmossa läsnä ja näkyvät katukuvassa. Suurimmalla osalla kuhmolaisista on kosketus Kostamukseen ja ehkä Pietariinkin. Venäjän kielen opiskelu ja kieliharjoittelu ulkomailla avaa kuitenkin toisenlaisen maailman, jota ei voi saavuttaa lukemalla iltapäivälehtien yksipuolisia uutisia Venäjästä. Venäjän kieli on haastava, mutta juuri sen takia se on niin mielenkiintoinen aina virallisesta kieliopista nuorisoslangiin. Opiskelemalla sitä ymmärrät rakkaasta naapuristamme enemmän kuin 99 prosenttia suomalaisista.

Jens Hattuniemi

Uusia tuulia :)

Opettajat viettivät lauantaina 16.11. veso-päivää koulutuksen parissa. Koulutuspäivän aiheena oli "oppimista ja opetusta uusilla menetelmillä - toimintakulttuuri muuttuu" ja kouluttajina olivat Pekka Peura (fysiikan ja matematiikan opettaja Martinlaakson lukiosta) ja Kirsi Korkealehto (kielten lehtori Kajaanin ammattikorkeakoulusta).

Pekka Peura esitteli matematiikan opetukseen kehittämää menetelmäänsä varsin vakuuttavasti ja luultavasti suurin osa lukiomme opettajista innostui hänen ajatuksistaan. Voi olla, että jo heti ensi jaksossa monet opettajat kokeilevatkin aiemmasta tyylistä poikkeavaa lähestymistapaa ainakin muutamien kurssien läpikäymiseen. Vaikka Peuran menetelmä vaikuttaa sopivan parhaiten matematiikan opiskeluun ja opettamiseen, tarkoitus olisi kokeilla samaa menetelmää (hieman sovellettuna) myös esim. kieltentunnilla. Pidetäänpä blogin lukijoita kuitenkin vielä jännityksessä eikä paljasteta tulevasta vielä liikaa! :)

Kirsi Korkealehto esitteli TVT:n tarjoamia mahdollisuuksia kieltenopetuksessa, mutta toki samoja välineitä voi käyttää muidenkin aineiden opetuksessa. Oli mukava huomata, että lukiossamme ollaan ajan hermoilla, sillä totesimme, että meillä on jo tähän mennessä käytetty lähes kaikkia koulutuksessa esiinnostettuja sovelluksia/työkaluja (ja myös muitakin). Pari uutta ideaa kuitenkin saimme ja otamme ne käyttöön heti ensi jaksossa.

Teksti ja kuvat Sanna

Lukiossa on muutakin kuin istumista ja kuuntelemista, osa 3

Viimeisenä eri oppituntien tapahtumia esittelevässä sarjassamme vuorossa ovat kielet, eli äidinkieli, toinen kotimainen ja vieraat kielet.

Äidinkieli:
Äidinkielenopettaja Maarit kuvailee toiminnallisimpien äidinkielen kurssien sisältöä seuraavasti: ÄI7:lla ei ole juuri muuta tehtykään, kuin istumisesta ja kuuntelemisesta poikkeavaa! Opiskelimme vuorovaikutuksen, kuuntelemisen ja argumentoinnin perusteet. Sitten opiskelijat kehittivät improvisaatio-keskustelun rooleissa aiheesta Kuhmon susitilanne. Paneelikeskustelu kuvattiin ja sitten tietysti ihailimme edustavaa esiintymistä.

Kävimme läpi myös kokoustamisesta. Opiskelijat kehittelevät kuvitteellista yhdistystä, jonka kokoukset pidetään ja kuvataan. Lisäksi olemme lukeneet satuja, esittäneet pöytäteatteria ja sen semmoista. Kurssiin on kuulunut myös päivänavausten laatiminen.

Eräällä tunnilla käsiteltiin "stalkkeri"-tehtävän tulokset. Opiskelijat ovat vakoilleet yleisötilaisuudessa siihen saapuvia ihmisiä ja tyypitelleet heitä. Sitten työstetään hahmoja tunnilla eli näytellään. Tulossa on tapakulttuuri ja tilannepuheet ja kurssi päättyy pieneen juhlaan, jossa puheet pidetään mehun ja popcornin siivittämänä.

AI9 kurssin sisältö jakautuu siten, että viikon 1. tunti opiskellaan teoriaa, sitten 2. tunti perehdytään suunnitelmiin ja kirjoitetaan ja 3. tunti on vertaisarviointia. Viime viikolla tehtiin sitten luovan kirjoittamisen harjoituksia, esim. "tarkkaile vieruskaverisi silmäripsien liikettä ja kirjoita siitä kuvaus".

Tässä opiskelijat suunnittelevat Ruotsinmatkan majoitusta läppärillä (uudet koneet tulossa ensi vuoden alusta!)

Toinen kotimainen kieli:
Ruotsin tunneilla pyritään siihen, että kaikkia asioita harjoiteltaisiin sekä suullisesti (tunnilla) että kirjallisesti (enimmäkseen kotona). Työskentelemme paljon pareittain tai ryhmissä. Kielistudiota olemme hyödyntäneet mm. harjoittelemalla puhelinkeskusteluja kuulokkeet päässä mikkiin puhuen.

Tulevaisuudessa oppitunnilla saa näpelöidä kännykkää.

Koska ylioppilaskokeet ovat sähköistymässä, olemme kokeilleet useammalla kurssilla tietokoneiden avulla opiskelua, esim. kirjoittamalla wikisivuja ja tekemällä sanakokeita Socrative-ohjelmalla. Jatkossa tietokoneiden ja älypuhelimien käyttöä opetuksessa on tarkoitus lisätä entisestään. Kokeilemme esim. Edmodo-alustaa myös ruotsin tunneilla sekä kirjoitelmien tekemistä, palauttamista ja korjaamista tietokoneella. Smartboardin käyttöä olisi tarkoitus lisätä siten, että opiskelijatkin pääsisivät käyttämään sitä (opettajan lisäksi).

Keväisin järjestetään ruotsin puhekurssi RUB16, jossa opettaja ei ole juurikaan äänessä, vaan kaikki tunnit puhutaan pelkästään parin kanssa tai ryhmässä. Kurssilla ei myöskään kirjoiteteta juuri mitään. Tänä lukuvuonna päästään harjoitelemaan puhumista käytännössä, koska järjestämme matkan Ruotsiin.
 

Näkymä Edmodo-alustasta

Englanti ja muut vieraat kielet:
Kieltenopettaja Mira toteaa seuraavaa: Sanoisin, että ihannetilanne olisi että pelkkään istumiseen ja opettajan kuuntelemiseen käytettäisiin maksimissaan kolmasosa tunnista, mielellään jopa alle tämän. Tämän takia tehtävät tarkistetaan ryhmissä, samoin kuin tekstit käsitellään (suomennetaan ja alleviivataan) pääsääntöisesti ryhmissä, kielioppien esimerkit ja usein säännötkin luetaan ääneen ryhmissä jne. Lisäksi on tietenkin keskustelutehtävät, kuuntelutehtävät jne. joissa istutaan ja kuunnellaan, mutta ei opettajaa :)

Tähän perustoimintaan vaihtelua yritän tuoda erilaisin pelein: esimerkiksi ranskassa kertaamme sanastoa ja kielioppia nyt kielen opiskelun alkuvaiheessa erilaisin pelein vähintään kerran kahdessa viikossa. Pelien käyttö hankaloituu kielenopiskelun edetessä, joten englantiin on jo haastavaa keksiä pelejä. Yritän kuitenkin elävöittää myös englannin tunteja esim. videonpätkillä joko yhdistäen kuuntelua ja kulttuurintuntemusta tai esim. puhekurssilla dubbasimme itse englanniksi pätkiä elokuvasta ja selitimme elokuvapätkien tapahtumia parille, joka niitä ei nähnyt.

Kieltentunnin perusnäkymä: opiskelijat työskentelevät pareittain.

Englannin puhekurssilla opettajan kuuntelu on ehkä minimissään. Siellä kuunnellaan kaverien puhetta ja tuotetaan sitä itse. Ollaan oltu kokouksessa, väittelyssä, juhlissa, lääkärillä, puhelimessa jne. Puhekurssilla jokainen pitää myös puheen ja esitelmän. Myös neloskurssilla pidimme esitelmät.

Kielten tunnilla on siis monenlaista ohjelmaa ja tulevaisuudessa oppitunnit saattavat muuttua entistä käytännönläheisemmiksi uuden teknologian myötä. Ehkäpä muutaman vuoden päästä kieliä harjoitellaan seikkailemalla kohdekielen edustajien kanssa virtuaalimaailmassa!? (Tämä on mahdollista toki jo nyt.)

Kielten opiskelua aikuisena

Kuhmon yhteislukiossa voi opiskella myös aikuisena, joko tähdäten ylioppilaaksi aikusten opetussuunnitelman mukaisesti tai yksittäisiä aineita, kuten kieliä. Mervi von Matt on opiskellut aineopiskelijana sekä ranskaa että venäjää. Näin hän kertoo opiskelustaan:

Kielimuurien murtaminen on ollut minulle iso kannustin opiskella uusia kieliä. Olen vakuuttunut siitä, että sanojen ja oman aktiivisuuden avulla voi avata ovia mielenkiintoisiin kokemuksiin ja löytöretkiin, jotka muuten jäisivät vain haaveiksi. 

Päätavoitteeni kielten opiskelussa on aina ollut halu ymmärtää ja osata puhua uutta kieltä. Perustana uuden kielen oppimiselle pidän vahvaa kieliopin tuntemusta. Se on ikään kuin kielen runko, jonka ympärille voi kartuttaa sanavarastoa, sanontoja ja murreilmaisujakin, jos viipyy vieraalla kielialueella kauan.

Englanninkielellä pärjää melkein missä vain, mutta mielestäni on hyvä osata edes välttävästi sitä kieltä, jonka alueella liikkuu tai jota kuulee usein puhuttavan, esim. Kuhmossa venäjänkieli. Matkustelu, työskentely ulkomailla ja kansainvälistyminen yleensä on nykyään arkipäivää. Kielten osaaminen vähentää ennakkoluuloja ja vierauden tunnetta. Ummikkona jää helposti yksin.

Varsinaisena lukioaikanani kielivalikoima oli vaatimaton: suomen-, ruotsin-, englannin- ja saksankielen lisäksi olisi ollut mahdollista opiskella vielä latinaa, mutta latinankieli ei kiinnostanut, joten se jäi silloin pitkän matematiikan jalkoihin.

Nyt aikuisiällä on Kuhmon yhteislukiossa ollut loistava tilaisuus opiskella kieliä aineopiskelijana. Aluksi vähän hirvitti lähteä nuorten joukkoon, mutta ajattelin, että eihän minua kukaan puraisematta nielaise, joten ryhdyin toimeen. Työn ohella opiskellessani en päässyt kaikille oppitunneille, mutta siitä ei ollut suurta haittaa. Ilmapiiri lukiossa oli hieno ja opettajat kannustavia. Kokeitakin sain tarvittaessa tehdä silloin, kun se minulle sopi. Opiskelu eteni ripeästi ja kovasti piti ahkeroida, mutta kun oli tavoite, niin se piti yrittää saavuttaa. Kustannukset opiskelusta ovat vaatimattomat verrattuna saavutettuun hyötyyn.

Nyt omistan aikanaan oppimieni kielten lisäksi ranskan- ja venäjänkielen peruskielitaidon ja se on minulle hykerryttävän iso asia. Suosittelen muillekin Kuhmon lukion tarjoamaa mahdollisuutta opiskella. Nimittäin, jos harmittaa, ettei ymmärrä toisen puhetta, niin oppimaan vain. Sen saa, mitä haluaa!

Mervi von Matt

Alumni Outi Ohtosen mietteitä

Esittelemme blogissamme lukiomme entisiä opiskelijoita ja heidän elämäänsä/opiskeluaan lukion jälkeen. Nyt vuorossa on Outi Ohtonen, joka antaa nykyisille lukiolaisille paljon hyödyllisiä vinkkejä. Outi kertoo seuraavaa:

Kirjoitin ylioppilaaksi Kuhmon yhteislukiosta keväällä 2006. Olen ollut aina kiinnostunut monista, erilaisistakin asioista, eikä minulla ollut vielä abivuonnakaan selkeää ajatusta siitä, mitä haluaisin opiskella tai tehdä tulevaisuudessa työkseni. Kuitenkin jo peruskoulussa erityisesti kansainväliset asiat ja toiminta olivat kiinnostaneet minua, ja suosikkioppiaineisiini kuuluivat muun muassa kielet, maantieto ja uskonto.

Opiskelin lukiossa kaikkia tarjolla olleita vieraita kieliä – pitkän oppimäärän englantia ja saksaa, keskipitkän ruotsia sekä lyhyen ranskaa ja venäjää. Toisen lukiovuoden keväällä vietin muutaman viikon Pohjola-Nordenin stipendiaattina Ahvenanmaalla sekä Ruotsissa ja kesällä Lions Clubin nuorisovaihdossa Saksassa. Molemmat matkat olivat mukavia kokemuksia, jotka myötävaikuttivat mielenkiinnonkohteitteni vahvistumiseen. Vieraat kulttuurit kiinnostivat minua, ja viihdyin monikansallisessa toimintaympäristössä.

Kiinnostuksenkohteeni ja ainevalintani johtivat siihen, että minusta tuntui lukion jälkeen luonnolliselta hakea opiskelemaan kieliä. Halusin kokeilla yliopisto-opintoja ja ajattelin, että kielitaidon kartuttaminen ei menisi hukkaan, vaikka myöhemmin vaihtaisin alaa. Sain opiskelupaikan muutamasta eri yliopistosta ja oppiaineesta, joista valitsin venäjän kielen ja kirjallisuuden Helsingin yliopistossa. Olin opiskellut kieltä vain kaksi vuotta ja halusin oppia sitä lisää. Venäjä kiehtoi minua yhteiskuntana ja kulttuurina, ja tiedostin itänaapurin ja sen kielen osaamisen merkityksen Suomelle. Vaikka pidin valintaani aluksi väliaikaisena, nyt reilu kuusi vuotta myöhemmin takanani on viides työrupeama Venäjällä ja "virallistamista" vaille valmis filosofian maisterin tutkinto.    

Kaiken kaikkiaan olen viettänyt Venäjällä opiskeluajastani vähän yli vuoden. Keväällä 2007 suoritin pääaineen opintoihin kuuluvan pakollisen kieliharjoittelun Pietarin ja kesällä 2009 vapaaehtoisen Tverin valtiollisessa yliopistossa. Kieliharjoittelujen lisäksi olen työskennellyt useaan otteeseen Suomen Moskovan-suurlähetystön kansalaispalveluyksikössä. Kansalaispalveluyksikkö palvelee passi- ja viisumiasiakkaita, ja yksikön kausiapulaisena toimenkuvaani on kuulunut muun muassa erilaisia asiakaspalvelutehtäviä vastaanotossa ja puhelimitse. Suurlähetystö Moskovassa on Suomen ulkomaan edustustoista suurimpia, ja työni kautta olen päässyt seuraamaan myös talon muiden yksiköiden toimintaa, joka on isossa ja merkittävässä edustustossa monipuolista.          

Moskovanjoen rantaa lähetystön läheltä

Työt Moskovassa ja sivuaineopintoni veivät minut kesällä 2011 Varsovaan, missä työskentelin Suomen Varsovan-suurlähetystön korkeakouluharjoittelijana. On tavallista, että venäjän kielen opiskelijoita kannustetaan opiskelemaan myös muita slaavilaisia kieliä. Slaavilaiset kielet muistuttavat toisiaan siinä määrin, että yhden pohjalta on verrattain helppo oppia toista. Tällä perusteella ensimmäiseksi kandidaatin tutkintoni sivuaineeksi valikoitui länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien oppiaine, jonka linjavaihtoehdoista valitsin puolan kielen ja kulttuurin. Puola kuuluu länsislaavilaisiin kieliin eikä ole kaikkein läheisintä sukua itäslaavilaiselle venäjälle, mutta kielten rakenteessa ja sanastossa on paljon samankaltaisuuksia.  Puolalla on noin 40 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, ja tuolloin tuoreehko EU:n jäsenvaltio kiinnosti minua ennen muuta historialtaan ja kulttuurielämältään rikkaana maana.

Varsovan kulttuuri- ja tiedepalatsi

Opintojen edetessä ehdin jo miettiä, tarvitsisinkohan puolaa koskaan mihinkään, mutta loppujen lopuksi sain kielitaidon kautta mieluisan harjoittelupaikan ja arvokasta työkokemusta. Lähetystöharjoittelijana pääsin hyödyntämään paitsi puolan osaamista myös yhdistämään sitä monipuolisesti muihin sivuaineisiini, yleiseen valtio-oppiin sekä alue- ja kulttuurintutkimukseen, jota olen opiskellut Venäjä ja Itä-Eurooppa suuntautumisena. Harjoittelu Varsovassa kokosi kivasti koko tutkintoni, ja siitä tuli osa maisterivaiheen työelämäopintojani.

Korkeakouluharjoittelijana päätehtäväni oli puolalaisen median seuranta. Osallistuin Puolan sisä- ja ulkopolitiikasta sekä EU-asioista raportointiin. Kirjoitin mediakatsauksia ja taustamuistioita ja edustin Suomea erilaisissa kokouksissa ja konferensseissa. Moskovaan verrattuna muutaman virkamiehen suurlähetystö Varsovassa on pieni, ja satuin harjoitteluun ajankohtana, jolloin Puolassa tapahtui paljon ja maa oli monestakin näkökulmasta erityisen mielenkiintoinen. Kaikki tämä teki harjoittelustani mielekkään. 

Pietarissa Gribojedovin kanavalla.

Ulkoasianhallinnossa työskenteleminen on kartuttanut paitsi oman alan työkokemusta myös mahdollistanut opintojeni kohdealueiden yhteiskuntaan ja kulttuuriin tutustumisen sekä kielitaidon käyttämisen ja kehittämisen autenttisessa ympäristössä. Ulkosuomalaisten puitteet ovat poikkeukselliset ja työyhteisöt tiiviitä. Itselleni ulkomailla työskentelyn suurimpia rikkauksia ovatkin ehdottomasti olleet tapaamani mielenkiintoiset ihmiset ja ihmissuhteet, joita olen heidän kanssaan solminut.

Vaikka ulkomaille lähteminen tai siellä oleminen ei ole aina helppoa, suosittelen hakeutumaan opiskelijavaihtoon tai ulkomaanharjoitteluun opintojen aikana. Vieraassa yhteiskunnassa eläminen rikastuttaa ajattelua ja on mahdollisuus kielitaidon hankkimiseen tai kehittämiseen varsin tehokkaalla tavalla. Kieliä ei todellakaan tarvitse opiskella päätoimisesti tai osata täydellisesti, jotta niistä voisi olla konkreettista hyötyä myös työelämässä. Mikäli minulta kysyttäisiin, kehottaisin kielistä ja niiden opiskelusta (missä tahansa muodossa tai laajuudessa) kiinnostuneita panostamaan suomalaisesta näkökulmasta eksoottisten ja puhujamäärältään suurien kielten kuten kiinan tai venäjän opintoihin. Niiden lisäksi muiden maailman puhutuimpien ja niin ikään YK:n virallisten kielten − englannin, ranskan, espanjan tai arabian − hyvä taito ja toisen kotimaisen osaaminen on varmasti hyödyksi ja keino erottua työmarkkinoilla monella alalla.

Juhannuksena Tverin Karjalassa

Vieraista kielistä ja niiden osaamisen merkityksestä puhuttaessa on syytä muistaa, että kansainvälistyminen ja globalisaatio eivät ole vähentäneet äidinkielen osaamisen merkitystä. Itse pidän äidinkielen taitoa yhtenä merkittävimmistä kaikista peruskoulussa ja lukiossa hankkimistani. Sitä tarvitaan jo opinnoissa, ja äidinkielen osaamista arvostavat myös työnantajat.

Monia työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja ei opi tunneilla tai voi osoittaa koulutodistuksin. Minulle erityistä iloa ja hyötyä onkin ollut etenkin luottamustehtävistä, joissa toimin jo peruskoulu- ja lukiovuosinani. Osin niiden ansiosta pääsin mukaan myös yliopiston tutortoimintaan, mikä taas edesauttoi sitä, että tulin myöhemmin valituksi venäjän oppiaineen ja nykykielten laitoksen hallinnollisiin tehtäviin. Harrastus- ja järjestötoiminta sekä luottamustoimet ovat kaikki meriittejä, jotka voivat olla avuksi myös työnhaussa.    

Valmistun kuluvan kuun lopussa. Tällä hetkellä haluaisin asua ja työskennellä Suomessa, mutta on hyvin mahdollista, että päädyn vielä tulevaisuudessa töihin ulkomaille. Ulkoministeriön lisäksi työtehtävät muualla valtionhallinnossa kiinnostavat. Olen myös haaveillut opintojen jatkamisesta. Haluaisin jossain vaiheessa monipuolistaa osaamistani jollain "yleisemmällä", mikä voisi olla esimerkiksi oikeustieteellisiä opintoja. Aika näyttää, miten käy − unelmia saa ja pitää aina olla!

Uskon, että opintoja ja ammattia koskevissa valinnoissa kannattaa seurata eniten sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta. Mielenkiinto tekee tyytyväiseksi ja sen avulla jaksaa myös pyrkiä eteenpäin. Mielestäni elämässä ei ylipäätään kannata liikaa laskelmoida, vaikka opiskelupaikkaa ja oppiaineita valitessa on luonnollisesti tärkeää ottaa selvää, millaisiin tehtäviin tutkinnolla voi työllistyä ja onko mahdollisella aineyhdistelmällä kysyntää työmarkkinoilla. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että valinnat ovat harvoin pysyvästi toisensa poissulkevia ja tuskin mitkään opinnot menevät koskaan täysin hukkaan, vaikka huomaisi päätyneensä väärältä tuntuvalle alalle. Työelämässäkin yllättävien asioiden ja tehtävien välille voi löytyä yhteyksiä, ja vaikuttaa siltä, että harva omasta (ja voisin olettaa, että myöskään harva nykyisten lukiolaisten) ikäluokasta sijoittuu valmistuttuaan loppuelämäksi yhteen tehtävään tai edes yhden alan tehtäviin.

Toivon kaikille Kuhmon lukiolaisille onnea ja menestystä opintoihin ja erityisesti abeille tsemppiä opiskelupaikan valintaan ja hakemiseen. Liekö aika kullannut muistot, mutta ainakin minä muistelen lukiovuosia suhteellisen huolettomana aikana, jona oli mahdollista opiskella eri aineita monipuolisesti eikä kaikkia valintoja ollut tarvetta ottaa yhtä vakavasti kuin myöhemmin. Nauttikaa lukioajasta, kun sitä vielä on!

Outi Ohtonen

Alla muutama linkki, joista voi lukea lisää venäjän kielen opiskelusta Helsingin yliopistossa ja kokemuksistani kieli- ja korkeakouluharjoitteluissa.

http://www.helsinki.fi/venaja/

http://www.helsinki.fi/humanistilehti/arkisto/lehti12/tver.htm

http://www.finland.pl/public/default.aspx?contentid=226507&nodeid=40900&contentlan=1&culture=fi-FI