Opetusharjoittelija Ranskasta

Hei, nimeni on Celia, olen nuori englannin kielen opettaja Ranskassa. Talvella tauon aikana päätin mennä Kuhmoon tarkkailemaan suomalaista koulujärjestelmää ja selvittämään, miten kaikki toimi täällä. Olen käynyt lukiossa, yläkoulussa, alakoulussa ja päiväkodissa. Nämä ovat minun huomioni. Suomessa, toisin kuin Ranskassa, ei ole pakollista aloittaa koulua 3-vuotiaana. Huomasin, että täällä oppilailla on 15 minuutin tauko jokaisen oppitunnin jälkeen. Ranskassa 15 minuutin tauko sisältyy kahteen oppituntiin. Kuhmossa ruokailu kestää kolmekymmentä minuuttia ja lounasaika on 10.30-12.00. Suomessa oppilaat saavat ruokaa ilmaiseksi, Ranskassa ruokailutauko kestää vähintään tunnin, mutta voi kestää jopa kaksi tuntia. Oppilaat voivat lähteä kotiin syömään tai maksaa kouluruoasta. Kuhmossa opiskelijoiden määrä luokassa on pieni, oppilaat ovat hiljaisia ja kun opettaja puhuu, he eivät yleensä puhu hänen päälle. Ei ole tarvetta "pelata poliisia" niin paljon kuin Ranskassa. Uskon myös, että he ovat täällä kunnioittavampia opettajia kohtaan. Koulutusohjelma aineittain näyttää olevan hyvin samanlainen kuin Ranskassa. Suomessa opiskelijoiden on noudatettava joitakin pakollisia kursseja, mutta he voivat myös valita valinnaisia kursseja; Ranskassa kaikkien on noudatettava samoja kursseja. Ainoat vaihtoehdot ovat latina tai kreikka ja kielet, kuten englanti, saksa, espanja tai italia. Kuhmossa oppilaat voivat valita musiikkipainotteisuuden jo kolmannesta luokasta lähtien ja heillä on mahdollisuus opiskella sitä, kunnes he valmistuvat lukiosta. Alakoulussa ja yläkoulussa oppilaiden on osallistuttava kuvataiteen sekä käsityön kursseihin, kuten puutyö, tekninentyö ja tekstiilityö. He voivat vapaasti luoda mitä haluavat.

Suomessa oppilaat kutsuvat opettajiaan etunimellä; Ranskassa se ei ole mahdollista, sitä pidettäisiin kunnioituksen puutteena. On myös yleistä, että oppilaat tietävät joitakin tietoja opettajien henkilökohtaisesta elämästä, toisin kuin Ranskassa. Huomasin, että opettajat eivät hermostu oppilaille koko luokan edessä. Sen sijaan he tuijottavat heitä ja tekevät merkkejä kätensä kanssa; tämä ei häiritse luokkaa, koska opettajan ei tarvitse keskeyttää sitä, mitä hän sanoo. Olen myös nähnyt, että luokkahuoneissa on usein avustajia. Nämä avustajat ovat joskus yhtä opiskelijaa varten, mutta he myös kävelevät luokkahuoneessa ja ohjaavat oppilaita, jotka pyytävät apua.

Minulla on myös ollut mahdollisuus viettää päivä Hietaperän koulussa, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Kuhmon keskustasta. Tässä koulussa on noin 30 opiskelijaa, joista jotkut asuvat kaukana ja tulevat taksilla. Opiskelijat on ryhmitelty kahteen opetusryhmään; luokat 1-3 ja 4-6. Mielestäni opettajat ovat hyvin sidoksissa opiskelijoihin ja heidän hyvinvointinsa on hyvin tärkeää suomalaisille. Siksi peruskoulun opettajat pyytävät oppilaita puhumaan tunteistaan. Opettajat järjestävät myös ryhmäkeskusteluja sekä rentouttavaa toimintaa.

Olen myös huomannut, että oppilaat näyttävät erittäin onnellisilta ja tykkäävät koulusta. He tuntevat olonsa kotoisaksi ja pystyn samaistumaan heihin. Opettajat ovat myös erittäin tyytyväisiä työhönsä. Haluaisin olla kieltenopettaja Suomessa joku päivä!

Bonjour, je suis Célia, une jeune professeure d’anglais en France. Pendant les vacances de février, j’ai décidé d’aller à Kuhmo pour observer le système scolaire français. Voici le bilan de mes observations: je suis allée au lycée, au collège, à l’école primaire ainsi qu’à la maternelle. En Finlande, la maternelle n’est pas obligatoire, les parents sont libres de choisir s’ils veulent y inscrire leurs enfants ou non. J’ai constaté qu’en Finlande les élèves avaient 15 minutes de pause après chaque cours. En France, ils ont 15 minutes de pause après avoir suivi deux heures de cours. Ici, les élèves disposent d’une demie heure pour manger à la cantine le midi. La pause repas dure de 10h30 à 12h. Les repas sont gratuits et servis à tous les élèves. Au lycée, il arrive que certains élèves aient une pause repas au milieu d’un cours. En France, cette pause dure au minimum une heure et peut durer jusqu’à deux heures. Les élèves peuvent donc rentrer manger chez eux, où payer pour manger à la cantine. À Kuhmo les effectifs sont assez réduits, les élèves sont discrets et n’ont pas tendance à discuter pendant que le professeur parle. Il n’y a pas besoin de faire “la police” aussi souvent qu’en France; je trouve qu’ils sont plus respectueux des professeurs, ici. Le programme scolaire semble très similaire à celui que nous avons en France. En Finlande, les élèves doivent obligatoirement assister à certains cours, mais ils sont libres de choisir des cours optionnels, en fonction de leurs intérêts personnels. Par exemple, les élèves peuvent prendre des cours de cuisine, de langue, approfondir leurs connaissances en maths, faire de la musique… A Kuhmo, les élèves peuvent prendre l’option musique dès le CM1 et la poursuivre jusqu’au Bac. Dès l’école primaire, les élèves doivent participer à des activités manuelles regroupées en quatre axes: la techno, le textile, l’art et la photographie et le travail du bois. Les élèves y consacrent deux heures par semaine et font des projets en fonction de leurs envies, sous la surveillance du professeur.

Ici, les élèves appellent leurs professeurs par leur prénom; en France ce n’est pas possible, ce serait considéré comme un manque de respect. Aussi, il est assez commun que les élèves connaissent la vie personnelle de leurs professeurs; ce qui n’est pas le cas en France. J’ai remarqué que les professeurs ne grondaient pas les élèves devant toute la classe, en revanche ils ont tendance à faire des gestes en silence, en fixant du regard les élèves concernés; cela n’interrompt donc pas le cours. J’ai également pu observer qu’il y avait très régulièrement des AVS ou du personnel supplémentaire au sein d’une classe. Ces personnes sont là pour aider certains élèves et se déplacent également dans la classe pour observer le travail des élèves et les guider si besoin.

J’ai également eu l’opportunité de passer une journée à l’école de Hietaperä, qui se situe à une vingtaine de kilomètres de Kuhmo. Les élèves habitent dans des hameaux parfois situés à 30km de l’école, et viennent en taxi. L’école compte une trentaine d’élèves, qui sont regroupés sur deux niveaux par classe. J’ai pu voir que les professeurs étaient très attachés à leurs élèves, et le bien être de ces derniers est très important pour les finlandais. C’est pourquoi, à l’école primaire les enseignants demandent à leurs élèves de parler de leurs sentiments. Il y a également un temps consacré aux discussions de groupe et au repos.

Enfin, j’ai pu remarquer que les élèves semblaient très heureux d’aller à l’école. Ils s’y sentent bien et cela se ressent. Les professeurs sont également très satisfaits de leur emploi. Cela me donne envie de venir travailler en Finlande! 

Hello, my name is Celia, I’m a young English language teacher in France. During my winter break, I chose to go to Kuhmo to observe the Finnish school system and discover how everything was working there. After having attended courses in high school, middle school, primary school and daycare, here is a summary of my observations. In Finland, unlike in France, it is not mandatory to start school at the age of 3. I noticed that here, pupils had a 15-minute break after each class. In France, they have a 15-minute break after having attended two classes. In Kuhmo, the pupils have half an hour to each lunch, between 10.30am and 12pm. School meals are provided to all pupils, free of charge. In France, the lunch break lasts for minimum an hour but can last up to two hours. Pupils can either go home or pay to eat at school. In Kuhmo, the number of students per class is rather small, the pupils are discreet and they don’t tend to chit-chat when the teacher is talking, as much as they do in France. There is no need to “play the police officer” as much as in France. I also think that they are more respectful towards teachers here. The school program per subject seems very similar to the French ones. In Finland, students must follow some compulsory courses but they can also choose elective one; in France everyone has to follow the same courses. The only options are latin or greek, and languages such as English, German, Spanish or Italian. Here, students are able to follow cooking classes, languages, deepen their maths skills or study music. In Kuhmo, pupils can decide to integrate the music line from the third grade and have the possibility to study it until they graduate from high school. In primary school and middle school, pupils have to attend manual activity classes such as art and photography, technical, wood and textile work. They are free to create whatever they want and are being supervised by their teacher. 

In Finland, pupils call their teachers by their first name; in France it is not possible, it would be considered as a lack of respect. Also, it is quite common that pupils know some details about the personal life of teachers, unlike in France. I noticed that teachers don’t tell the pupils off in front of the whole class. Instead, they stare at them and do signs with their hands; this does not disturb the class, since the teacher doesn’t have to stop what he/she is saying. I have also seen that there are often helpers in classrooms. These helpers are sometimes here for one student in particular, but they also walk around the classroom and guide the pupils who ask for help.

I have also had the opportunity to spend a day at Hietaperä school, located about 20 kilometers from Kuhmo. This school has about 30 students, some of them live far away and come by taxi. The school has thirty students, who are grouped on two levels per class. I could see that the teachers were very attached to their students, and the well-being of these students is very important for Finns. Therefore, primary school teachers ask their students to talk about their feelings. There is also a time devoted to group discussions and relaxing activities. `

Finally, I have noticed that the pupils seem very happy to go to school. They feel at home and very well and I could feel it too. Teachers are also very pleased with their work. I really want to work in Finland one day!

Kieltenopiskelua aikuisena lukiossa

Lukiossamme on tänä syksynä useita aikuisopiskelijoita. Aikuiset opiskelevat yleensä yksittäisiä aineita ns. aineopiskelijoina joko tenttimällä kursseja tai osallistumalla opetukseen nuorten kanssa samoilla oppitunneilla. Haastattelimme kolmea aikuisopiskelijaa, Pirkkoa, Marjaa ja Sirpaa, jotka kaikki osallistuvat ranskan oppitunneille. Tällä hetkellä heillä on meneillään on ranskan kurssi 2. 

Pirkko Mähönen, Marja Palviainen ja Sirpa Nieminen

1. Miten innostuit opiskelemaan ranskaa lukiolaisten mukana? Mistä kuulit tästä mahdollisuudesta?

Pirkko: Olin kyllä aikaisemminkin miettinyt ranskan alkeiden opiskelua uudelleen. Minulla oli yläasteella ranska valinnaisaineena, mutta vuosikymmenien saatossa asiat ovat unohtuneet. Kun kuulin Marjan jo kulkeneen ekan jakson lukion tunneilla, uskaltauduin mukaan.

Marja: Olen aina halunnut osata ranskaa, omassa lukiossani olisi ollut ranskaa kielilinjalla, mutta kävin matikkalinjan, jossa pystyi ottamaan vain lyhyen saksan. Ylioppilaaksi päästyäni suoritin kuitenkin venäjän lukiokurssin toisen paikkakunnan lukiossa ja kirjoitin sen seuraavana keväänä. Joten tiesin, että on mahdollista suorittaa yksittäisiä aineita lukiossa. Sain maisterintutkintoni valmiiksi vuosi sitten ja siitä jäi opiskeluinto päälle, joten ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus toteuttaa tämä haave.

Sirpa: Kuulin tästä mahdollisuudesta Marjalta. Ajattelin että opiskelu lukiossa olisi tehokkaampaa kuin kansalaisopistossa.

2. Mitä muita kieliä osaat?

Pirkko: Ne tavalliset, eli englanti ja ruotsi, sekä lukiossa valitsin saksan sen sijaan että olisin jatkanut ranskaa.

Marja: Käytän töissä päivittäin englantia ja ruotsia, saksaa opiskelin siis lukiokurssien verran ja menin opiskelemaan alunperin venäjää yliopistoon. Siellä innostuin myös unkarin kielestä, jota osasin aikoinaan hyvin. Olen opiskellut myös italiaa ja pärjään sillä turistina.

Sirpa: Osaan englantia, ruotsia, venäjää ja ranskaa sekä auttavasti saksaa.

3. Oletko työelämässä? Miten oppitunneille osallistuminen onnistuu työn ohella?

Pirkko: Tällä hetkellä teen lyhyempää työaikaa, joka on toistaiseksi mahdollistanut ne 3 oppituntia viikossa keskellä päivää.

Marja: Käyn puolipäivätöissä neljä tuntia/pvä, koska minulla on ollut koko ajan tällaisia "sivuprojekteja". Työnantaja on ollut todella joustava, kun on tarvinnut muuttaa työaikoja. Työpaikka on onneksi niin lähellä lukiota, että ehdin käydä pyörällä lukiolla, kun nyt esimerkiksi on yksi tunneista keskellä päivää. Siinä on vielä ruokatauko keskellä, tulen vasta sen jälkeen. Teen sitten poissaolotunnit töissä sisään pidempinä päivinä.

Sirpa: Olen työelämässä, mutta osa-aikaisesti ja pystyn järjestelemään aikatauluni.

Ranskan ryhmä on pieni (kaikki eivät näy kuvassa)

4. Miltä opiskelu on tuntunut? Läksyt? Opiskelutahti?

Pirkko: Minun on pitänyt yrittää kuroa kiinni ensimmäisen jakson asioita, mutta toivottavasti pikkuhiljaa alan "saavuttaa" tämän hetken asioita. Opiskelutahti on reipas, ja se tuntuu todella innostavalta. Vaikka asiaa tulee hetkittäin enemmän kuin ehtii omaksumaan, niin jotain myös jää takataskuun. Se, että tunteja on enemmän kuin yksi viikossa sekä tehtävät ja kuuntelut päälle, on todella tehokas tapa opiskella. Silloin vuosikymmeniä sitten koulujen kuullunymmärtämistehtäviä ei tehty kotona. Nykytekniikalla sitä voi harrastaa vaikka autossa tai ruokaa laittaessa.

Marja: Opiskelu on tuntunut todella ihanalta! Opiskelutahti on kova, mutta haluan oppia tehokkaasti ja tunti viikossa olisi liian hidastahtista. Läksyjä täytyy tehdä kotona, että pysyy mukana ja varsinkin kuunnella äänitteitä, koska oikea ääntäminen on niin oleellista ranskassa. Minusta on todella hyvä, että opettaja panostaa nimenomaan siihen. Erona aiempiin opiskelukokemuksiin on tietysti aineiston digitaalisuus, monimuotoisuus ja kielen käyttämisen painottaminen. Omina lukioaikoina päntättiin enemmän kielioppia ja tekstejä kirjasta.

Sirpa: Opiskelu vastaa odotuksia eli on riittävän tehokasta. Koska itsellä ei ole varsinaisia "tulostavoitteita", itsestä on kiinni, paljonko aikaa uhraan opiskeluun.

5. Kannattaako opiskella aikuisena? Kenelle suosittelisit opintoja?

Pirkko: Tottakai jokaisen kannattaa opiskella, ikärajaa ei ole! Kaikki, joilla on jokin salainen haave oppia jotain tiettyä ainetta. Ei tarvitse osoittaa harrastuneisuutta johonkin aineeseen, silkka kiinnostus antaa pontta opiskelulle. Kielten lisäksi esim. historia, matematiikka, psykologia, filosofia ovat yleissivistäviä aineita, joista on paljon iloa ja hyötyä. Lisäksi niistä voi olla hyötyä työssä. Eri elämäntilanteissa voi jäädä aikaa opiskelulle: osa-aikatyö, eläkeikä, välivuosi töistä tai opiskeluista jne. Ja vielä miten hienoa onkaan saada opiskella nuorten joukossa!

Marja: Ehdottomasti! Motivaatio on ihan toinen ja aiempi tausta helpottaa opiskelua. Kieltä on myös päässyt heti käyttämään, kun tapaa ranskaa puhuvia. Suosittelisin opintoja kaikille muillekin, jotka ovat haaveilleet jonkin kielen oppimisesta tai kertaamisesta.

Sirpa: Aikuisena kannattaa ehdottomasti opiskella ja suosittelen sitä kaikille. Itse halusin verestää aiempia ranskan opintoja. Olen lukenut aikoinani lukiossa lyhyen ranskan ja jatkanut opintoja yliopistossa muutaman kurssin. Oli aivan mahtavaa huomata kuinka paljon on muistunut mieleen. Aivot ovat mukava kapine!

6. Haluaisitko opiskella vielä jotain muuta lukiossa? Mitä toiveita sinulla on lukiolle?

Pirkko: Olen vähän miettinyt venäjän opiskelua, mutta katsotaan sitten tulevaisuudessa. Kynnys opiskelun aloittamiseen ei ole enää korkea.

Marja: Katsotaan nyt ensin, kun on kirjoitettu ranska yo-kokeissa! ;) Venäjää voisi tietysti kerrata. Opiskelun suhteen kaikki on sujunut tosi hyvin, lukiolaiset ovat ottaneet "tädit" hyvin vastaan. Oppimateriaali on tosin kyllä suunnattu meitä huomattavasti nuoremmille.. Jos muutkin aikuiset innostuvat, meillehän voisi perustaa oman ryhmän, jonka tunnit olisivat joko aamulla tai sitten iltapäivällä, koska keskellä päivää olevat tunnit ovat vähän haasteellisia työpäivän kannalta. 

Sirpa: Tämä riittää minulle tällä erää.

 

Yksittäisen kurssin suorittaminen lukiossa maksaa 45 €. Mikäli täma mahdollisuus kiinnostaa, voi ottaa yhteyttä rehtoriin tai lukion kansliaan ja hakea aineopiskelijan oikeutta. Opiskeltu aine on mahdollista kirjoittaa myös ylioppilaskokeessa, kunhan pakolliset kurssit tai lyhyissä (lukiossa alkavissa) kielissä vähintään kolme kurssia on suoritettu.

Teksti ja kuvat: Sanna

Kesälukiossa Pariisissa

Lukiomme opiskelija Henna Tampio oli viime kesänä opiskelemassa ranskan kieltä ja kulttuuria Pariisissa. Tässä pieni kertomus hänen kokemuksestaan:
 
Salut!

Osallistuin heinäkuussa Kesälukioseuran järjestämään Ranskan kesälukioon Pariisissa. Sain Leo ja Anna-Liisa Virran rahastolta stipendin matkaa varten.

Kesäkuussa, noin kuukautta ennen matkaa järjestettiin Helsingissa ennakkotapaaminen, jossa tutustuimme toisiin kurssilaisiin sekä kuulimme tarkemmin matkan ohjelmasta. Kesälukioon osallistui 11 lukiolaista eri puolilta Suomea. Mukanamme oli koko ajan myös suomalainen ranskanopettaja, joka oli tosi mukava ja rento. Kurssi kesti puolitoista viikkoa.

Lähtöaamuna kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä. Pariisissa meitä oli vastassa ennenkokematon helleaalto, lämmintä oli kuumimpana päivänä lähes 40 astetta. Majoituimme hotellissa Pariisin esikaupunki Boissy St Legerissä. Alkuperäinen tarkoitus olisi ollut majoittua isäntäperheisiin ikäistemme ranskalaisten nuorten luokse, mutta majoituimmekin hotellissa kahden hengen huoneissa.

Matkasimme metrolla, junalla tai bussilla lähes joka päivä Pariisin keskustaan, jossa näimme monia tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Eiffel-tornin, Notre Damen ja Sacre Coeur-kirkon. Meillä oli myös aikaa tehdä ostoksia, mikä olikin monen mielestä yksi reissun kohokohta.

Useana päivänä olimme paikallisen nuorisoyhdistyksen tiloissa, jossa kertasimme muutamia ranskan kielen perusasioita, mutta enimmäkseen muistelimme ranskaksi edellispäivien ohjelmaa. Tapasimme myös paikallisia nuoria, joiden kanssa pelasimme pelejä ja keskustelimme. Viimeisenä iltana esittelimme heille Suomea. Ranskalaisia ihmetytti muun muassa Suomen pieni väkiluku ja saunominen.

Ranskalaisesta ruokakulttuurista jäi mieleen muun muassa suolaiset ja makeat crepit, ja patongin tarjoaminen lähes joka aterialla. Muitakin kulttuurieroja havaitsimme: Ranskassa nuoria ei arvostettu yhtä paljon kuin Suomessa, esimerkiksi kahvilassa saimme huonompaa palvelua kuin keski-ikäiset. Ranskalaiset myös olivat usein myöhässä.

Saimme käyttää ranskan kieltä mm. kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa, ranskalaisten nuorten sekä kurssin ranskalaisten vetäjien kanssa jutellessamme. Koulussa opitulla kielitaidolla ymmärsi yllättävän paljon! Lisäksi kieltä kuuli televisiosta ja radiosta, ja ostin kotiin ranskalaisia lehtiä luettavaksi.

Päivät olivat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan, ja illat vielä venähtivät myöhäisiksi hengaillessamme hotellilla ryhmäläisten kanssa. Kurssin loppupuolella pientä väsymystä olikin havaittavissa.

Ranskassa tulisi toimeen englannilla nuorten kanssa ja suosituissa turistikohteissa, mutta olisi etu osata edes vähän ranskan kieltä. Ranskaa kannattaa siis opiskella, jos haluaa siellä käydä.

Koska kurssi oli järjestetty yhteistyössä paikallisten kanssa, siinä tutustui Pariisiin eri tavalla kuin pelkällä turistimatkalla. On myös opettavaista lähteä kurssille ilman kaveria, koska silloin pakosta tutustuu muihin ihmisiin. Suosittelen siis lähtöä vastaaville kursseille.

- Henna