My time in Finland

Tänä lukuvuonna lukiossamme on vaihto-opiskelijana Ana Meksikosta. Näin hän kertoo kokemuksistaan englanniksi.

Finland, the land of lakes, Santa Clause’s home and the best school system in the world; that’s what I knew about Finland before I actually came and, as everybody who has spent at least a month here knows, that is not everything Finland has to offer. I was amazed by the level of morality Finland has as a country, everybody is honest and reliable (as far as I can tell).

Ana kuvassa vasemmalla.

I arrived in Finland August 2nd 2015 and for a week I was in a camp with 100 other exchange students. Everything was fun and games, but after that I came to the real world that would be my house for the next 11 months or so. This camp didn’t really prepare me for anything, but I sure made amazing friends there.

When I arrived in Kuhmo I knew nobody and nobody knew me, I was going to be introduced to a group of people whose language I didn’t speak, so I felt really vulnerable. I had never met a Finnish person before and I’m sure that most of the people here had never met a Mexican before, so it was going to be really interesting to see how people reacted when I said that I was Mexican. Of course I was asked if any of my family members were part of a drug cartel, because come on, she’s Mexican so it’s the obvious question to make. Well for the ones that haven’t asked but still have the question, no I don’t have relatives in a drug cartel or in the mafia.



The first week in school I was really weirded out by the fact that nobody talked to me, literally not a single person would come up and say a simple hi. I just knew the girls that I had met the day before school started, and I’d follow them around (it was kind of embarrassing because we weren’t really talkative back then) but anyway I got through the first month without giving up.

The weeks after have gone by in the blink of an eye, I really feel like I got here not so long ago, but I’ve been here for 5 months and a half already!



About winter, well, I’m honestly freezing every time I go out, it’s just amazing how cold it can actually get, my coldest winters where about 12º Celsius, and I could tell you I was really cold at that point, now I just accept the fact that it can be -30º and people aren’t dying. Also the darkness took me by surprise, even though everybody told me that it was going to be hard and really dark, I never really imagined how true it was.

Talking specifically about my time here in Kuhmo, well, I come from a city with 400,000 people, and I had the belief that it was a really small city, how wrong was I? Even though Kuhmo is 40 times smaller than my home town it is a really beautiful city, in summer and in winter, as a jarocha (people in my state are known like that) that had never seen snow before, for me this is a wonderland and if anyone ever sees me playing in the snow, don’t think that I’m weird, I’m just making up for a childhood that had a big lack of snow.

Teksti ja kuvat Ana

Nurmeksesta Kuhmoon opiskelemaan

Tänä lukuvuonna lukiossamme on tavallista enemmän muilta paikkakunnilta tulleita opiskelijoita. Näin itsestään kertoo Nurmeksesta Kuhmoon opiskelemaan tullut Sofia.

- Hain yhteishaussa Kuhmoon musiikkilinjan takia. Nurmeksessa ei ollut mahdollisuutta painottaa musiikinopiskelua yhtä monipuolisesti kuin Kuhmon lukiossa. Olin harkinnut monia hakuvaihtoehtoja, kuten esimerkiksi Lieksan lukiota, jossa myöskin on musiikkilinja. Ajattelin lopulta pitkän miettimisen jälkeen jäädä Nurmekseen, mutta tuttavani kuitenkin ehdotti Kuhmoa, joka ei ollut tullut mieleenikään aikaisemmin. Innostuin ajatuksesta, ja vähän sen jälkeen Kuhmosta tultiin esittelemään lukiota. Ideaa lähteä muualle opiskelemaan tuki sen lisäksi myös KAO:n asuntola. Joukkoliikenne Nurmeksen ja Kuhmon välillä on nykyään melkein olematonta, mutta olen useimmiten päässyt erään Nurmeksessa asuvan opettajan kyydissä kouluviikoksi Kuhmoon.

- Asun asuntolassa, joten minulla on lyhyt matka kouluun ja harrastuksiin. Asuntola-asuminen on erilaista kuin mihin kotona on tottunut, on enemmän vastuuta, mutta myös vapauksia. Pitää itse pitää huolta yhteisten tilojen siisteydestä, ja arkisin ei ruoka odota valmiina pöydässä, vaan se täytyy itse valmistaa ja ostaa. Olen kuitenkin voinut päättää ajankäytöstäni enemmän kuin kotona asuessani, vaikka sääntöjä ja kotiintuloaikoja täytyykin edelleen noudattaa.

Lukio-opiskelijan arkea.

- Uskon viihtyväni Kuhmossa koko lukioajan, mahdollista vaihto-oppilasvuotta Saksassa lukuun ottamatta. Olen asunut siellä pienenä, mutta kielitaito alkaa unohtua, ja toivoisin sen taas paranevan. Lukion jälkeen haluaisinkin Saksaan opiskelemaan musiikkia tai psykologiaa.

- Musiikkilinjalaisena lukujärjestyksessäni on ollut paljon musiikkia. Koulun tarjoamien musiikkikurssien lisäksi harrastan pianonsoittoa musiikkiopistossa ja tanssia. Muutenkin Kuhmon kaupungissa on runsaasti harrastusmahdollisuuksia. En siis ole katunut päätöstäni; lukiossamme on todella hyvä ilmapiiri ja päteviä opettajia. Ensimmäisistä kursseistakin on jäänyt hyvä olo, ja odotan mielenkiinnolla seuraavassa jaksossa alkavia kursseja.

Kansainvälisiä opiskelijoita

Tämä lukuvuosi on yksi kansainvälisimmistä koulun historiassa. Edellisessä kirjoituksessa mainitun Comenius-projektin lisäksi meillä on kaksi vaihto-opiskelijaa, Saksasta ja Thaimaasta, sekä yksi opiskelija naapurimaastamme Venäjältä.

Kuvassa opiskelijat esittäytyvät pienessä päivänavaus-tilaisuudessa.

Elämää Saksassa

Sanna pyysi minua kirjoittamaan tänne vähän kuulumisiani joten tässäpäs tulee!

Saavuin tänne Mainziin reilu kuukausi sitten, 25.8. Ensimmäisen viikonlopun vietin isäntäperheessä ja sen jälkeen siirryin Rotareiden järjestämälle kielikurssille muiden vaihtareiden kanssa. 2 viikkoa oli ihan liian nopeasti ohi ja yhtäkkiä huomasin että olin ystävystynyt yli 30 vaihtarin kanssa. Porukkaa oli kotoisin mm. Italiasta, Argentiinasta, Brasiliasta, Meksikosta, Ecuadorista, Venezuelasta, Kanadasta, Yhdysvalloista, Chilestä ja Taiwanista. Olin ryhmän ainoa suomalainen mutta se ei tuottanut ongelmia koska saksahan on rakkauden kieli.......

Kielikurssin jälkeen alkoi koulut ja siirryin nykyiseen isäntäperheeseeni. Rabanus-Maurus Gymnasium (kouluni) on rakkaaseen kotilukiooni verrattuna paljon isompi. Ihan outoa kun en yhtäkkiä tunnekkaan ketään täältä ja jos tunnenkin niin se on vaan pienenpieni murto-osa koulun 1200 oppilaasta. Säännöt täällä koulussa on ihan erilaiset mihin oon tottunut, välitunneilla pitää mennä ulos, puhelimia ei saa käyttää jne. Niinkuin Saksassa yleensäkin, opettajia pitää teititellä ja ei saa käyttää etunimeä, pitää sanoa Frau tai Herr + sukunimi. Välillä pelottaa että sinuttelen vahingossa ja sitten se onkin kauhea loukkaus tai jotain, en yhtään tiedä mitä tapahtuu! Jokatapauksessa tämä on tosi mukava koulu ja ihmiset täällä on supermukavia. Samoin opettajat, ne aina ymmärtää jos en ihan ymmärrä. :D Tunneilla on välillä (aika usein) hankala pysyä perässä, tällä hetkellä ymmärrän parhaiten englannissa ja maantiedossa. En saa arvosanoja, kerään vaan kursseja joten se ei oo niin kuolemanvakavaa jos en ihan kaikkea osaakkaan.

Vapaa-ajalla yritän tehdä mahdollisimman paljon kaikkea. Tapaan kavereita, käyn 2 kertaa viikossa tanssikoulussa tanssimassa hiphopia ja oon myös liittynyt Mainzilaiseen partiolippukuntaan ! Viikonloput on ollu tähän mennessä täynnä tekemistä, aina on jotain juhlia ja tapaamisia. Nyt perjantaina alkaa 2 viikon syysloma! Suunnitteilla on käyntin Münchenissä ja kaikkkea muuta mukavaa.

Kirjottelen myöhemmin lisää, jos on jotain erityistä mitä haluatte tietää niin vastaan mielelläni !
Paljon rakkaita terveisiä!

xoxo, Heli

Meksiko x 2, Suomi, Ranska, Kanada

 

 Mainzin tuomiokirkko

 

Maailman suurimmat viinifestivaalit