Kielikurssilla Ruotsissa

Osallistuin kesäloman loppupuolella ruotsin kielikurssille Pohjois-Ruotsissa Piteåssa. Sain matkaa varten Pohjola-Nordenin stipendin, joka kattoi matkat, majoituksen, ruokailun, opetuksen ja retket sekä muut aktiviteetit paikan päällä. Stipendiä sai hakea jokaisesta suomenkielisestä lukiosta yksi toisen vuoden opiskelija. Osa stipendin saaneista matkusti kielikurssille Ahvenanmaalle. Pohjola-Norden on pohjoismaista yhteistyötä edistävä kansalaisjärjestö.

Kurssi järjestettiin vajaan kymmenen kilometrin päässä Piteån keskustasta olevassa Framnäsin kurssikeskuksessa. Majoituimme joko päärakennuksessa kahden huoneen soluasunnoissa tai hieman erillään olevassa opiskelija-asuntorakennuksessa, jossa majoittuvilla oli jokaisella oma pieni huoneisto.

Koulu

Piteån keskustaa

Piteån satama

Kielikurssille osallistui yhteensä 41 nuorta, joista 35 oli suomalaisia, kaksi Islannista ja neljä afganistanilaistaustaisia, jo jonkin aikaa Ruotsissa asuneita ja opiskelleita. Meidät jaettiin ensimmäisenä päivänä kahteen luokkaan, joissa opiskelimme kurssin ajan. Opettajina toimi kaksi paikallista opettajaa. Ryhmäni opettaja ymmärsi kyllä muutamia sanoja suomea, mutta tunneilla puhuttiin ruotsia. Oppitunteja oli lähes päivittäin puoli yhdeksästä kahteen. Tunneilla luettiin päivän paikallislehteä Piteå-Tidningiä ja tekstejä eri aihepiireistä, tehtiin keskusteluharjoituksia luettujen tekstien pohjalta sekä jonkin verran kielioppitehtäviä, jotka olivat lähinnä prepositioharjoituksia. Lisäksi jokainen piti noin viiden minuutin esitelmä omavalintaisesta aiheesta ja kertoi muille päivittäin yhdestä Piteå-Tidningistä lukemastaan uutisesta.

Kurssin osallistujia

Aikataulu kurssilla oli melko tiivis, ja ohjelmaa olikin aamusta iltaan. Kurssin aikana kävimme vierailemassa Svensbylidjassa, jossa esiteltiin elämää sadan vuoden takaa, tutustuimme Piteån kaupunkiin sekä teimme retken Storforsenin luonnonsuojelualueelle. Storforsen on Euroopan suurin vapaana virtaava koski. Kahtena iltana lähdimme Piteån keskustaan Balkongprojekt-nimiseen tapahtumaan, jossa paikalliset nuoret järjestivät tekemistä paikallisille nuorille. Näiden lisäksi kurssilla oli tanssitunti, pari elokuvailtaa sekä paikallisten kesämuusikoiden ja tanssikoulun ryhmien esitykset. Vapaa-aika kului lentopalloa tai korttia pelaamalla, läheisellä rannalla uiden, Piteån keskustassa Piteå dans och ler -katufestivaalilla vieraillen ja Framnäsin kurssikeskuksen oleskelutiloissa aikaa viettäen.

Storforsenilla

Svenskbylidja

Toiseksi viimeisenä iltana me kurssilaiset järjestimme kulttuurijuhlan, jossa esiteltiin suomalaista, islantilaista ja afganistanilaista kulttuuria musiikin, tanssin, sketsien ja tietokilpailun kautta. Kurssin vetäjät olivat kutsuneet tilaisuuteen vieraita paikallisen Pohjola-Nordenin järjestön jäsenistä. Juhlan jälkeen ruokasalissa oli tarjolla niin suomalaista, islantilaista kuin afganistanilaista ruokaa, jota muutamat kurssilaiset olivat valmistaneet aiemmin päivällä.

Mielestäni kurssi oli monipuolinen ja kokonaisuutena onnistunut. Koska ympärillä kuuli koko ajan puhuttavan ruotsia, koin, että ruotsin puheen ymmärtäminen parani reissun aikana. Huomasin myös sen, että ruotsin kielelläkin pärjää, kun vain uskaltaa avata suunsa ja puhua. Kielioppivirheitä tai sanojen unohtelua ei kannata pelätä. Suosittelen hakemaan ja lähtemään vastaavanlaisille kursseille ja matkoille, jos sellaiseen on mahdollisuus!

Teksti ja kuvat Saini Kyllönen 15A

Johanna kesäkurssistipendiaattina Ruotsissa!

Kun lukiomme tämänhetkinen ABI Johanna sai viime talvena ruotsinopettajaltaan Wilma-viestin, jossa kerrottiin mahdollisuudesta hakea Pohjola-Nordenin kesäkurssistipendiä, innostui Johanna aiheesta. Kurssille oli mahdollisuus laittaa hakemus vain yhdeltä oppilaalta per lukio, mutta Johannan suureksi onneksi hän oli lukiomme ainut stipendin hakemisesta innostunut. Tämä mielenkiinto johti hakemiskaavakkeiden täyttämiseen; Johannan lisäksi myös ruotsinopettajamme täytti kaavakkeita Johannasta.

Hakemus lähetettiin ja aikaa kului. Johanna oli jo melkein unohtanut koko hakemuksen, koska vastausta ei alkanut kuulua. Eräänä päivänä kuitenkin Johanna törmäsi käytävällä ruotsinopettajaamme, joka kysyi onko Johanna katsonut sähköpostiaan. Opettajallemme oli nimittäin tullut tieto, että Johanna oli valittu kurssille ja sama tieto löytyi myös Johannan sähköpostista. ''Aika sanattomaksihan siinä meni, en tiennyt mitä sanoa'', kertoi Johanna reaktiostaan. Hän oli siis nyt virallisesti Pohjola-Nordenin kesäkurssistipendiaatti. Pohjola-Norden on pohjoismaista yhteistyötä tekevä kansalaisjärjestö ja stipendi merkitsi Johannalle sitä, että hänelle kustannettaisiin viikoksi kielikurssi Ruotsissa sijaitsevaan Grännaan. Stipendi kustansi matkat, ruuat sekä majoituksen. Pohjola-Nordenille stipendihakemuksia oli tullut yhteensä 78 kappaletta ja stipendiaateiksi valittiin 45 lukiolaista. Kurssit jakautuivat kolmelle viikolle eli yhdellä viikon kestävällä kurssilla oli aina 15 stipendiaattia kerrallaan.

Johannan matka alkoi linja-autossa kohti Kajaania, josta hän jatkoi junalla Helsinkiin. Johannan piti yöpyä yksi yö Helsingissä, jotta hän kerkeäisi sunnuntai aamun stipendiaattien kokoontumiseen. Seuraavaksi stipendiaatit olivatkin jo matkalla lentokoneella Helsingistä Tukholmaan, jonka jälkeen seurasi vielä n. 3,5 tunnin linja-auto matka päämäärään eli Grännaan.

Grännassa stipendiaatit yöpyivät asuntolassa, jossa jokaisella oli oma huone. Seuraava aamu alkoi jo normaalilla ohjelmalla, jossa asuntolavalvoja tuli herättelemään stipendiaatit koputtamalla oveen 7:30 ja huutamalla ''God morgon!''

Aamupalan jälkeen, kello 9 alkoi päivän oppitunnit, jotka kestivät kolmeen saakka. Oppitunnit sisälsivät kieliopin kertaamista, erilaisia ääntämisohjeita, kirjallisia tehtäviä eli kaikkea perinteistä. Oppitunnit kuitenkin poikkesivat joiltakin tehtäviltään normaalista kouluopiskelusta. Stipendiaatit tarkastelivat Suomen ja Ruotsin kulttuurieroja siten, että kävivät katsomassa ruotsalaisen iltapäivälehden lööpit ja vertasivat niitä suomalaisiin lööppeihin ja he myös tekivät ryhmätöitä, jossa kävivät kyselemässä vastauksia Grännan kaduilla kulkevilta asukkailta.

''Ruoka siellä oli aivan ihanaa!'' kertoi Johanna

Eräänä päivänä stipendiaatit lähtivät käymään Jönköpingissä. (Gränna on siis taajama Jönköpingin kunnassa) ja siellä he tekivät kaupunkikierroksen, johon sisältyi esim. kaupungintalon esittely, jonka jälkeen he pääsivät IKEAan syömään ja sen yhteydessä sijaitsevaan ostoskeskukseen shoppailemaan. Omaa jännitystänsä opiskeluun toi tietenkin se, että opettaja oli täysin ruotsalainen eli puhui riikinruotsia, joten monet sanat ja ääntäminen poikkeavat suomenruotsista.

Kotiläksyjä tuli myös hieman, muttei hirveästi, eräänä läksynä oli kuitenkin ollut se, että täytyy käydä kyselemässä kadulla asukkailta vastauksia stipendiaattien kysymyksiin siitä, mitä he tietävät Suomesta.

Stipendiaattien vapaa-aika oli pääosin kulunut läheisellä rannalla hyvien ilmojen takia. Rannalla he olivat pelanneet rantalentopalloa, sekä tehnyt tuttavuutta ruotsalaisten nuorten kanssa. Grännan pikkukaupat oli myös tietenkin kierretty ja ostettu esimerkiksi tuliaisia ja postikortteja.

Johanna oli myös käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja käynyt erään toisen kielikurssi ryhmän kanssa keilaamassa Jönköpingissä. Muilla kurseilla oli ollut kurssilaisia esimerkiksi Saksasta ja Australiasta. Stipendiaatit olivat myös kiivenneet portaat ylös Grännassa sijaitsevalle vuorelle!

Viimeisenä iltana oli stipendiaateille ja myös muille samaan aikaan Grännassa olleille kielikurssilaisille järjestetty viereiselle saarelle eräänlainen rata. Saarella heitä odotti pyörät, joilla stipendiaatit polkivat pisteiltä toisille. Pisteille oli järjestetty erilaisia tehtäviä, kuten kirveen heittoa, tikan puhallusta, jousiammuntaa ja normaalia ammuntaa. ''Sain muuten ammuttua kaikki tölkit kumoon'', nauroi Johanna.

Viikon loputtua alkoi taas matka kohti kotia. Johanna kertoi matkan olleen todella onnistunut. Parasta matkassa oli todella hyvä porukka, sillä sieltä sai todella hyviä ystäviä. Reissussa sai myös kokemuksen Ruotsissa olemisesta ja paljon rohkeutta puhua ruotsia, myös riikinruotsi ja esimerkiksi uusien ääntämisohjeiden oppiminen jäivät Johannalle mieleen. ''Jos tulee mahdollisuus hakea, niin hakekaa!!'' sanoo Johanna. Hänen mielestään ei kannata pelätä sitä, että joutuu lähtemään yksin, sillä vaikka uudet ihmiset tuntuvat oudolta niin kaikki olivat tosi avoimia ja heihin oli helppo tutustua. Johanna myös kertoi, että matka myös innosti häntä opiskelemaan ruotsia, koska hänen mielestään olisi mahtavaa pystyä joskus sujuvasti puhumaan ja ymmärtämään ruotsia. Myös yhteisellä lukioreissullamme Ruotsiin, Uumajaan herännyt ajatus esimerkiksi yliopistovaihdosta tai hetkellisestä asumisesta Ruotsissa vahvistui kesäkurssin myötä.

Johanna kuvassa oikealla

Teksti Riikka, kuvat Johanna