Mitä lukion jälkeen?

Blogin kommenteissa toivottiin jokunen viikko sitten postausta abien lukionjälkeisistä suunnitelmista ja tässä sellainen tulee! Teksti kirjoitti musiikkilinjan opiskelija Sofia.

Meillä abeilla on enää yksi jakso koulua jäljellä, minkä jälkeen alkaa lukuloma. Vieraskielisiin opiskelupaikkoihin ja taideyliopistoon pitää hakea jo tammikuun alussa. Toinen hakuaika alkaa maaliskuun puolella, jolloin haetaan kaikkiin muihin koulutuksiin, ja viimeistään 1.7. julkistetaan tiedot sisäänpääsystä.

Lukio.fi: Abien niksit välttää sudenkuopat lukulomalla

Minne abit ovat sitten ajatelleet hakea?

• Aleksi menee armeijaan heinäkuussa 2015. Armeijan jälkeen hän pyrkii Oulun yliopistoon opiskelemaan maantiedettä.
• Nita hakee ensisijaisesti Kuopion lääketieteelliseen ja toisella sijalla hän hakee luokanopettajakoulutukseen.
• Heidi hakee Helsingin yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Hakujärjestys on vielä epäselvä, mutta tähtitiede luultavasti ensimmäiseksi. Hän haluaisi kouluttautua opettajaksi siinä sivussa.
• Arttu suorittaa asepalveluksen heinäkuussa 2015, minkä jälkeen hän hakee Oulun ammattikorkeakouluun opiskelemaan maaseutuelinkeinoja ja agrologin tutkinnon.
• Margareta aikoo hakea ensisijaisesti Oulun yliopistoon opiskelemaan biologiaa ja toisena maantietoa. Hän haluaisi erikoistua suurpetotutkijaksi tai soiden suojeluun.
• Marleena hakee Helsingin lääketieteelliseen, ja varasuunnitelmana hänellä on lähteä ulkomaille esimerkiksi au-pairiksi.

Mä odotan pääsykokeita, ja niitä onkin tulossa monta. Haen opiskelemaan musiikkia, käyttäytymistieteitä ja kieliä; vaikeinta on laittaa paikat mieluisuusjärjestykseen. En myöskään oo ihan varma, millaiset mahdollisuudet mulla on tulla hyväksytyksi mihinkään niistä, mutta mullakin on varasuunnitelmia. Etsisin jostain töitä, todennäköisesti ulkomailta.

Mulla on ehkä silleen helppo tilanne, että haluaisin opiskella monia asioita ja ulkomaille lähtökin ois siistiä: en välttämättä pety niin kovasti, jos en saakaan opiskelupaikkaa. Se on kuitenkin stressaavaa, ja mietin usein, mikä sen hakujärjestyksen pitäisi olla. Entä jos opintolinja, mihin mut hyväksytään, onkin väärä mulle, ja hakujärjestykseen vikaksi laittamani paikka oiskin ollut parempi? Stressiä aiheuttaa myös se, kun joutuu odottamaan niin pitkään varmistusta opiskelupaikasta - haluisin tietysti tietää mieluiten heti pääsykokeiden jälkeen kuinka niissä kävi.

Tässä kivoja testejä mistä saat selville sun vahvuudet ja ehdotuksia työpaikoista, jotka kävis sun luonteelle.

• Birmingham Grid for Learning - Multiple Intelligences
• Duunikone
• Uramyrsky.fi

Ja tässä vielä pari linkkiä mistä voi olla abeille ja muillekin lukiolaisille hyötyä:

• Opiskelupaikka.fi/
• Abit.fi

Tsemppiä kaikille hakukohteiden valintaan :-)

t. Sofia

Ruotsin matka, päivä 3

Kun toinen yö STF Vandrarhem Umeåssa oli nukuttu, oli aika lähteä tutustumaan Uumajan yliopistoon. Ajoimme bussilla edellisen päivän kiertoajelulta tuttua reittiä yliopiston kampukselle ja löysimme helposti sen rakennuksen, johon meidän oli tarkoitus mennä. Meitä olikin jo vastaanottamassa ystävällinen nuori nainen, joka toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjasi saliin nimeltään ”Triple Helix”.

Kuulimme ensin yliopiston opinto-ohjaajan esityksen siitä, miten ruotsalaisiin yliopistoihin haetaan opiskelemaan. Oli mielenkiintoista kuulla, että pääsykokeita ei juuri ollut, vaan koulutusohjelmiin haettiin suoraan todistuksen arvosanojen perusteella. Myöskään minkäänlaista kielikoetta ulkomaalaisille opiskelijoille ei ollut. Mikäli opiskelija halusi parantaa mahdollisuuksiaan päästä yliopistoon, hän voi osallistua erityiseen kokeeseen (högskoleprov). Tämä koe ei ole pakollinen, mutta siitä voi saada muutaman lisäpisteen todistuksesta saataviin pisteisiin. Suomessa tämän kokeen voi käydä suorittamassa ainakin Vaasassa. Kuulemamme esittelyn jälkeen vaikutti siltä, että muutamat ryhmämme opiskelijat saattoivat hieman kiinnostua Ruotsissa opiskelemisesta. Opiskelu ruotsalaisessa yliopistossa on ilmaista ja asuminen maksaa suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Opintoihin saa tukea samalla tavalla kuin jos opiskelisi Suomessa.

Pienen hedelmätauon jälkeen lähdimme kahdessa ryhmässä ruotsalaisten oppaiden kanssa kiertämään ympäri yliopiston kampusta. Toisessa ryhmässä esiteltiin aluetta ruotsiksi ja englanniksi, toisessa ruotsiksi ja suomeksi (opettaja tulkkina).

Tähän tauluun kiinnitettiin yliopistossa julkaistut väitöskirjat.

Taustalla olevan patsaan nimi on Norrsken eli revontulet

Kierroksen jälkeen menimme syömään lounasta yliopiston ravintolaan ja sen jälkeen lähdimme Ålidhemiin, joka on opiskelijoiden suosima asuinalue yliopistokampuksen vieressä. Tarkoituksenamme oli löytää kaksi kirpputoria, jotka olimme netin perusteella valinneet kohteikseemme. Ensimmäinen kirppis oli pieni pettymys, koska siellä ei ollut juuri mitään kiinnostavaa. Toinen kirppis oli hieman kiinnostavampi, mutta tiloiltaan todella ahdas ja täyteen tungettu. Sieltäkään ei löytynyt mitään kiinnostavaa ostettavaa. Totesimme, että mikäli haluamme mennä hyvälle kirppikselle, suunnistamme Kuhmon kirpputorille! :)

Lounas opiskelijaruokala Lingonissa.

Ålidhemin kierroksen jälkeen pysäköimme bussin keskustaan jo hyväksi havaitulle paikalle ja lähdimme ottamaan ryhmävalokuvan keskustassa olevan patsaan vierelle. Sama patsas on Uumajan tämänvuotisessa logossa, jota käytetään Euroopan kulttuuripääkaupungin 2014 tapahtumien yhteydessä. Valokuvauksen jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa, jonka useimmat käyttivät ostoksiin, mutta jotkut lähtivät käymään myös taidemuseossa (Bildmuseet) (kuvat taidemuseosta edelliseltä päivältä).

Iltaohjelmana suurimmalla osalla meistä oli elokuvissa käynti. Filmstaden Umeåssa ei valitettavasti ollut ruotsalaisia elokuvia tarjolla ja ainoa kokonaan ruotsiksi dubattu elokuva olisi ollut lastenelokuva Rio 2. Valitsimme siis amerikkalaisen elokuvan Noah, joka kertoi nimensä mukaisesti vedenpaisumuksesta ja arkin rakentamisesta. Elokuvassa oli ruotsinkieliset tekstit, jotka auttoivat ymmärtämään, mikäli ei saanut selvää siitä, mitä englanniksi sanottiin. Itse elokuva oli ihan OK, mutta ihmettelimme sitä, miten paljon mainoksia ja trailereita ennen elokuvaa näytettiin (ainakin 30 min).

Kaksi opiskelijaa meni elokuvan sijaan MADE 2014-festivaalille. Festivaalilla oli sinfoniaorkesterin konsertti ja pari muuta esitystä. Liput festivaalille olivat kohtalaisen tyyriit, mutta rahalle sai kuitenkin vastinetta.

Elokuvan ja MADE-festivaalin jälkeen kello olikin jo niin paljon, että lähdimme matkustajakotiin syömään iltapalaa ja katsomaan euroviisukarsintaa. Aloimme myös siivota huoneitamme, sillä seuraavana päivänä edessä oli siirtyminen Robertsforsiin.

Maratontanssit ja muita tapahtumia

Blogi on ollut talvilomalla ja ylioppilaskirjoitustauolla, mutta palailee vähitellen entiseen päivitysrytmiin. Tässä ensimmäisessä tauonjälkeisessä postauksessa kerrotaan vähän kevään tulevista tapahtumista. Eli, ensi viikolla lukion salissa esitetään musiikkinäytelmä Maratontanssit, josta on tulossa oma postaus myöhemmin. Tätä näytelmää kannattaa tulla katsomaan!

Huhtikuun puolivälissä toisen vuosikurssin opiskelijat lähtevät perinteiselle opintomatkalle Helsinkiin, jossa tutustutaan eri oppilaitoksiin. Menomatkalla vieraillaan myös muilla opiskelupaikkakunnilla (kuvat viimevuotiselta reissulta).

Huhtikuun lopussa on yläkoulun kahdeksasluokkalaisille (ja ehkä muillekin) suunnattu musiikkilinjan konsertti. Tämä konsertti on kouluaikana lukion salissa. Viime lukuvuonna tätä konserttitilaisuutta ei järjestetty sillä lukiolaiset esittivät Kuhmo-talolla musiikkiproduktion "Is This Love?".

Vapun jälkeen 30 opiskelijaa ja kaksi opettajaa suuntaa Ruotsin Uumajaan ja Robersforsiin neljän yön kieli-, kulttuuri- ja opintomatkalle. Tämä matka on saanut rahoitusta monesta lähteestä, mm. Opetushallitukselta, Lions-klubeilta, Rotary-klubilta ja Pohjola-Nordenilta. Opiskelijat ovat myös itse keränneet rahaa mm. kirpputoritoiminnalla.

Kuva täältä: http://umea2014.se/sv/

Toukokuun lopussa on sitten vuorossa ylioppilasjuhla. Monenlaisia tapahtumia ehtii siis vielä olla ennen kesäloman alkua. Niin, ja pitäisihän sitä vielä opiskella / opettaakin viimeisen jakson kurssit. :)

- S

Opintomatka Helsinkiin

8.-10.4.2013 käytiin lukion kakkosten ja kahden opettajan porukalla opintomatkalla Helsingissä. Matkalla tutustuttiin yliopistoihin, Eduskuntataloon ja Uspenskin katedraaliin. Bussilla siis lähdettiin maanantaiaamuna matkaan. 

Itä-Suomen yliopiston esittelyä Kuopiossa

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Itä-Suomen yliopistolla Kuopion kampuksella, jossa meille esiteltiin yliopiston eri opiskelumahdollisuuksia, siellä opiskelua ja Kuopiossa asumista. Kauppatieteiden laitosta, lääketieteiden laitosta ja farmasian laitosta esiteltiin tarkemmin opiskelijoiden toimesta. Esittelyssä sai hyvän kuvan Kuopiossa opiskelusta, varsinkin kun oli itseä kiinnostavia aloja esittelyssä. Kaikkia kyseiset alat eivät kuitenkaan houkutelleet samalla tavalla. Esittelyjen jälkeen kävimme syömässä yliopiston ruokalassa, jossa mukana olleet opettajat bongasivat heti yhden lukiostamme valmistuneen ylioppilaan, joka nyt opiskelee Kuopiossa.

Jyväskylässä oli retrokuosiset penkit.

Seuraava yliopistoesittely oli Jyväskylässä. Esittely oli aika yleinen, eikä mitään tarkempaa Jyväskylästä itsessään kerrottu. Lisäksi samaan aikaan oli Musica-rakennuksen esittely musiikista kiinnostuneille. (Mukana olleen opettajan lisäys: Jyväskylän yliopisto on mukavampi ja kauniimpi paikka kuin mitä tämän esittelyn perusteella voisi ajatella.)

Illalla olimme noin kahdeksan maissa Helsingissä ja majoituimme Hotelli Presidenttiin. Iltaohjelma oli vapaavalintainen.

Helsingin tuomiokirkko

Tiistaiaamuna aamupalan jälkeen tutustuimme Uspenskin katedraaliin, jossa ei ajanpuutteen takia ollut täysin perusteellista esittelyä. Oppaan oli tarkoitus olla paikalla klo 9.30, mutta hän tulikin vasta 9.45.

Uspenskin katedraali

Sitten menimme Helsingin yliopistolle, jossa meille esiteltiin yliopistoa yleisesti ja Pohjois-Pohjalaista osakuntaa erikseen. Esittely oli kiinnostava ja Helsingissä opiskelusta sai hyvän kuvan. Normaalistihan Helsinki saattaa meille Kuhmolaisille tuntua hieman kaukaiselta opiskelupaikalta, mutta esittelijät, jotka itsekin pohjoisesta ovat, loivat uudenlaista kiinnostavuutta yliopistoa kohtaan.

Helsingin yliopiston esittelyssä

Lounastamisen jälkeen lähdimme tutustumaan  Aalto-yliopiston korkeakouluihin. Helsingin kauppakorkeakoulu on melkeinpä keskustassa, joten suurin osa porukasta jäi sitten sinne tutustumaan. Loput lähdimme Taideteolliseen tai Teknilliseen korkeakouluun. Jokainen sai itse päättää mihin halusi tutustumaan. Teknillisessä kerrottiin eri linjoista ja sitten meille näytettiin vähän että millaisia tutkimuksia siellä tehdään. Esittely oli mielenkiintoinen.

Erikoislasit, jolla havainnoitiin silmien liikkeitä.

Tutustumisien jälkeen meillä olikin loppuilta vapaana. Useimmilla ilta kuluikin ostoksilla ja/tai syömässä.

Keskiviikkona olikin enää Eduskuntataloon tutustuminen jäljellä. Siellä meillä oli opastettu kierros ja myöhemmin sitten tapasimme Timo Korhosen ja Paula Lehtomäen, jotka kummatkin ovat kansanedustajia ja Kainuusta kotoisin. Oli mukava tutustua Eduskuntataloon ja sen toimintaan.

Paula Lehtomäki ja Timo Korhonen

Sitten olikin enää vain kotimatka jäljellä. Parin tauon ja monen tunnin istumisen jälkeen olimme lukiollamme yhdeksän maissa illalla. Yleisesti voisi sanoa että reissu oli mukava, ja monet varmaan saivat selkeämmän kuvan yliopistoista ja mahdollisesta hakemisesta niihin. Se on hyvä että erilaisia tutustumisia järjestetään, jotta tulevaisuuden suunnitelmat selkeytyisivät itse kullekin. Kaikenlaisissa esittelyissä kannattaa siis käydä, saa ihan erilaisen kuvan kuin pelkistä esitteistä.

Keskiviikkoaamuna hotellin aulassa oli ex-mäkikotka Matti Nykänen.

Alumni Outi Ohtosen mietteitä

Esittelemme blogissamme lukiomme entisiä opiskelijoita ja heidän elämäänsä/opiskeluaan lukion jälkeen. Nyt vuorossa on Outi Ohtonen, joka antaa nykyisille lukiolaisille paljon hyödyllisiä vinkkejä. Outi kertoo seuraavaa:

Kirjoitin ylioppilaaksi Kuhmon yhteislukiosta keväällä 2006. Olen ollut aina kiinnostunut monista, erilaisistakin asioista, eikä minulla ollut vielä abivuonnakaan selkeää ajatusta siitä, mitä haluaisin opiskella tai tehdä tulevaisuudessa työkseni. Kuitenkin jo peruskoulussa erityisesti kansainväliset asiat ja toiminta olivat kiinnostaneet minua, ja suosikkioppiaineisiini kuuluivat muun muassa kielet, maantieto ja uskonto.

Opiskelin lukiossa kaikkia tarjolla olleita vieraita kieliä – pitkän oppimäärän englantia ja saksaa, keskipitkän ruotsia sekä lyhyen ranskaa ja venäjää. Toisen lukiovuoden keväällä vietin muutaman viikon Pohjola-Nordenin stipendiaattina Ahvenanmaalla sekä Ruotsissa ja kesällä Lions Clubin nuorisovaihdossa Saksassa. Molemmat matkat olivat mukavia kokemuksia, jotka myötävaikuttivat mielenkiinnonkohteitteni vahvistumiseen. Vieraat kulttuurit kiinnostivat minua, ja viihdyin monikansallisessa toimintaympäristössä.

Kiinnostuksenkohteeni ja ainevalintani johtivat siihen, että minusta tuntui lukion jälkeen luonnolliselta hakea opiskelemaan kieliä. Halusin kokeilla yliopisto-opintoja ja ajattelin, että kielitaidon kartuttaminen ei menisi hukkaan, vaikka myöhemmin vaihtaisin alaa. Sain opiskelupaikan muutamasta eri yliopistosta ja oppiaineesta, joista valitsin venäjän kielen ja kirjallisuuden Helsingin yliopistossa. Olin opiskellut kieltä vain kaksi vuotta ja halusin oppia sitä lisää. Venäjä kiehtoi minua yhteiskuntana ja kulttuurina, ja tiedostin itänaapurin ja sen kielen osaamisen merkityksen Suomelle. Vaikka pidin valintaani aluksi väliaikaisena, nyt reilu kuusi vuotta myöhemmin takanani on viides työrupeama Venäjällä ja "virallistamista" vaille valmis filosofian maisterin tutkinto.    

Kaiken kaikkiaan olen viettänyt Venäjällä opiskeluajastani vähän yli vuoden. Keväällä 2007 suoritin pääaineen opintoihin kuuluvan pakollisen kieliharjoittelun Pietarin ja kesällä 2009 vapaaehtoisen Tverin valtiollisessa yliopistossa. Kieliharjoittelujen lisäksi olen työskennellyt useaan otteeseen Suomen Moskovan-suurlähetystön kansalaispalveluyksikössä. Kansalaispalveluyksikkö palvelee passi- ja viisumiasiakkaita, ja yksikön kausiapulaisena toimenkuvaani on kuulunut muun muassa erilaisia asiakaspalvelutehtäviä vastaanotossa ja puhelimitse. Suurlähetystö Moskovassa on Suomen ulkomaan edustustoista suurimpia, ja työni kautta olen päässyt seuraamaan myös talon muiden yksiköiden toimintaa, joka on isossa ja merkittävässä edustustossa monipuolista.          

Moskovanjoen rantaa lähetystön läheltä

Työt Moskovassa ja sivuaineopintoni veivät minut kesällä 2011 Varsovaan, missä työskentelin Suomen Varsovan-suurlähetystön korkeakouluharjoittelijana. On tavallista, että venäjän kielen opiskelijoita kannustetaan opiskelemaan myös muita slaavilaisia kieliä. Slaavilaiset kielet muistuttavat toisiaan siinä määrin, että yhden pohjalta on verrattain helppo oppia toista. Tällä perusteella ensimmäiseksi kandidaatin tutkintoni sivuaineeksi valikoitui länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien oppiaine, jonka linjavaihtoehdoista valitsin puolan kielen ja kulttuurin. Puola kuuluu länsislaavilaisiin kieliin eikä ole kaikkein läheisintä sukua itäslaavilaiselle venäjälle, mutta kielten rakenteessa ja sanastossa on paljon samankaltaisuuksia.  Puolalla on noin 40 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, ja tuolloin tuoreehko EU:n jäsenvaltio kiinnosti minua ennen muuta historialtaan ja kulttuurielämältään rikkaana maana.

Varsovan kulttuuri- ja tiedepalatsi

Opintojen edetessä ehdin jo miettiä, tarvitsisinkohan puolaa koskaan mihinkään, mutta loppujen lopuksi sain kielitaidon kautta mieluisan harjoittelupaikan ja arvokasta työkokemusta. Lähetystöharjoittelijana pääsin hyödyntämään paitsi puolan osaamista myös yhdistämään sitä monipuolisesti muihin sivuaineisiini, yleiseen valtio-oppiin sekä alue- ja kulttuurintutkimukseen, jota olen opiskellut Venäjä ja Itä-Eurooppa suuntautumisena. Harjoittelu Varsovassa kokosi kivasti koko tutkintoni, ja siitä tuli osa maisterivaiheen työelämäopintojani.

Korkeakouluharjoittelijana päätehtäväni oli puolalaisen median seuranta. Osallistuin Puolan sisä- ja ulkopolitiikasta sekä EU-asioista raportointiin. Kirjoitin mediakatsauksia ja taustamuistioita ja edustin Suomea erilaisissa kokouksissa ja konferensseissa. Moskovaan verrattuna muutaman virkamiehen suurlähetystö Varsovassa on pieni, ja satuin harjoitteluun ajankohtana, jolloin Puolassa tapahtui paljon ja maa oli monestakin näkökulmasta erityisen mielenkiintoinen. Kaikki tämä teki harjoittelustani mielekkään. 

Pietarissa Gribojedovin kanavalla.

Ulkoasianhallinnossa työskenteleminen on kartuttanut paitsi oman alan työkokemusta myös mahdollistanut opintojeni kohdealueiden yhteiskuntaan ja kulttuuriin tutustumisen sekä kielitaidon käyttämisen ja kehittämisen autenttisessa ympäristössä. Ulkosuomalaisten puitteet ovat poikkeukselliset ja työyhteisöt tiiviitä. Itselleni ulkomailla työskentelyn suurimpia rikkauksia ovatkin ehdottomasti olleet tapaamani mielenkiintoiset ihmiset ja ihmissuhteet, joita olen heidän kanssaan solminut.

Vaikka ulkomaille lähteminen tai siellä oleminen ei ole aina helppoa, suosittelen hakeutumaan opiskelijavaihtoon tai ulkomaanharjoitteluun opintojen aikana. Vieraassa yhteiskunnassa eläminen rikastuttaa ajattelua ja on mahdollisuus kielitaidon hankkimiseen tai kehittämiseen varsin tehokkaalla tavalla. Kieliä ei todellakaan tarvitse opiskella päätoimisesti tai osata täydellisesti, jotta niistä voisi olla konkreettista hyötyä myös työelämässä. Mikäli minulta kysyttäisiin, kehottaisin kielistä ja niiden opiskelusta (missä tahansa muodossa tai laajuudessa) kiinnostuneita panostamaan suomalaisesta näkökulmasta eksoottisten ja puhujamäärältään suurien kielten kuten kiinan tai venäjän opintoihin. Niiden lisäksi muiden maailman puhutuimpien ja niin ikään YK:n virallisten kielten − englannin, ranskan, espanjan tai arabian − hyvä taito ja toisen kotimaisen osaaminen on varmasti hyödyksi ja keino erottua työmarkkinoilla monella alalla.

Juhannuksena Tverin Karjalassa

Vieraista kielistä ja niiden osaamisen merkityksestä puhuttaessa on syytä muistaa, että kansainvälistyminen ja globalisaatio eivät ole vähentäneet äidinkielen osaamisen merkitystä. Itse pidän äidinkielen taitoa yhtenä merkittävimmistä kaikista peruskoulussa ja lukiossa hankkimistani. Sitä tarvitaan jo opinnoissa, ja äidinkielen osaamista arvostavat myös työnantajat.

Monia työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja ei opi tunneilla tai voi osoittaa koulutodistuksin. Minulle erityistä iloa ja hyötyä onkin ollut etenkin luottamustehtävistä, joissa toimin jo peruskoulu- ja lukiovuosinani. Osin niiden ansiosta pääsin mukaan myös yliopiston tutortoimintaan, mikä taas edesauttoi sitä, että tulin myöhemmin valituksi venäjän oppiaineen ja nykykielten laitoksen hallinnollisiin tehtäviin. Harrastus- ja järjestötoiminta sekä luottamustoimet ovat kaikki meriittejä, jotka voivat olla avuksi myös työnhaussa.    

Valmistun kuluvan kuun lopussa. Tällä hetkellä haluaisin asua ja työskennellä Suomessa, mutta on hyvin mahdollista, että päädyn vielä tulevaisuudessa töihin ulkomaille. Ulkoministeriön lisäksi työtehtävät muualla valtionhallinnossa kiinnostavat. Olen myös haaveillut opintojen jatkamisesta. Haluaisin jossain vaiheessa monipuolistaa osaamistani jollain "yleisemmällä", mikä voisi olla esimerkiksi oikeustieteellisiä opintoja. Aika näyttää, miten käy − unelmia saa ja pitää aina olla!

Uskon, että opintoja ja ammattia koskevissa valinnoissa kannattaa seurata eniten sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta. Mielenkiinto tekee tyytyväiseksi ja sen avulla jaksaa myös pyrkiä eteenpäin. Mielestäni elämässä ei ylipäätään kannata liikaa laskelmoida, vaikka opiskelupaikkaa ja oppiaineita valitessa on luonnollisesti tärkeää ottaa selvää, millaisiin tehtäviin tutkinnolla voi työllistyä ja onko mahdollisella aineyhdistelmällä kysyntää työmarkkinoilla. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että valinnat ovat harvoin pysyvästi toisensa poissulkevia ja tuskin mitkään opinnot menevät koskaan täysin hukkaan, vaikka huomaisi päätyneensä väärältä tuntuvalle alalle. Työelämässäkin yllättävien asioiden ja tehtävien välille voi löytyä yhteyksiä, ja vaikuttaa siltä, että harva omasta (ja voisin olettaa, että myöskään harva nykyisten lukiolaisten) ikäluokasta sijoittuu valmistuttuaan loppuelämäksi yhteen tehtävään tai edes yhden alan tehtäviin.

Toivon kaikille Kuhmon lukiolaisille onnea ja menestystä opintoihin ja erityisesti abeille tsemppiä opiskelupaikan valintaan ja hakemiseen. Liekö aika kullannut muistot, mutta ainakin minä muistelen lukiovuosia suhteellisen huolettomana aikana, jona oli mahdollista opiskella eri aineita monipuolisesti eikä kaikkia valintoja ollut tarvetta ottaa yhtä vakavasti kuin myöhemmin. Nauttikaa lukioajasta, kun sitä vielä on!

Outi Ohtonen

Alla muutama linkki, joista voi lukea lisää venäjän kielen opiskelusta Helsingin yliopistossa ja kokemuksistani kieli- ja korkeakouluharjoitteluissa.

http://www.helsinki.fi/venaja/

http://www.helsinki.fi/humanistilehti/arkisto/lehti12/tver.htm

http://www.finland.pl/public/default.aspx?contentid=226507&nodeid=40900&contentlan=1&culture=fi-FI