maanantai 28. joulukuuta 2015

Kesälukiossa Pariisissa

Lukiomme opiskelija Henna Tampio oli viime kesänä opiskelemassa ranskan kieltä ja kulttuuria Pariisissa. Tässä pieni kertomus hänen kokemuksestaan:
 
Salut!

Osallistuin heinäkuussa Kesälukioseuran järjestämään Ranskan kesälukioon Pariisissa. Sain Leo ja Anna-Liisa Virran rahastolta stipendin matkaa varten.

Kesäkuussa, noin kuukautta ennen matkaa järjestettiin Helsingissa ennakkotapaaminen, jossa tutustuimme toisiin kurssilaisiin sekä kuulimme tarkemmin matkan ohjelmasta. Kesälukioon osallistui 11 lukiolaista eri puolilta Suomea. Mukanamme oli koko ajan myös suomalainen ranskanopettaja, joka oli tosi mukava ja rento. Kurssi kesti puolitoista viikkoa.

Lähtöaamuna kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä. Pariisissa meitä oli vastassa ennenkokematon helleaalto, lämmintä oli kuumimpana päivänä lähes 40 astetta. Majoituimme hotellissa Pariisin esikaupunki Boissy St Legerissä. Alkuperäinen tarkoitus olisi ollut majoittua isäntäperheisiin ikäistemme ranskalaisten nuorten luokse, mutta majoituimmekin hotellissa kahden hengen huoneissa.


Matkasimme metrolla, junalla tai bussilla lähes joka päivä Pariisin keskustaan, jossa näimme monia tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Eiffel-tornin, Notre Damen ja Sacre Coeur-kirkon. Meillä oli myös aikaa tehdä ostoksia, mikä olikin monen mielestä yksi reissun kohokohta.


Useana päivänä olimme paikallisen nuorisoyhdistyksen tiloissa, jossa kertasimme muutamia ranskan kielen perusasioita, mutta enimmäkseen muistelimme ranskaksi edellispäivien ohjelmaa. Tapasimme myös paikallisia nuoria, joiden kanssa pelasimme pelejä ja keskustelimme. Viimeisenä iltana esittelimme heille Suomea. Ranskalaisia ihmetytti muun muassa Suomen pieni väkiluku ja saunominen.

Ranskalaisesta ruokakulttuurista jäi mieleen muun muassa suolaiset ja makeat crepit, ja patongin tarjoaminen lähes joka aterialla. Muitakin kulttuurieroja havaitsimme: Ranskassa nuoria ei arvostettu yhtä paljon kuin Suomessa, esimerkiksi kahvilassa saimme huonompaa palvelua kuin keski-ikäiset. Ranskalaiset myös olivat usein myöhässä.


Saimme käyttää ranskan kieltä mm. kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa, ranskalaisten nuorten sekä kurssin ranskalaisten vetäjien kanssa jutellessamme. Koulussa opitulla kielitaidolla ymmärsi yllättävän paljon! Lisäksi kieltä kuuli televisiosta ja radiosta, ja ostin kotiin ranskalaisia lehtiä luettavaksi.

Päivät olivat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan, ja illat vielä venähtivät myöhäisiksi hengaillessamme hotellilla ryhmäläisten kanssa. Kurssin loppupuolella pientä väsymystä olikin havaittavissa.

Ranskassa tulisi toimeen englannilla nuorten kanssa ja suosituissa turistikohteissa, mutta olisi etu osata edes vähän ranskan kieltä. Ranskaa kannattaa siis opiskella, jos haluaa siellä käydä.

Koska kurssi oli järjestetty yhteistyössä paikallisten kanssa, siinä tutustui Pariisiin eri tavalla kuin pelkällä turistimatkalla. On myös opettavaista lähteä kurssille ilman kaveria, koska silloin pakosta tutustuu muihin ihmisiin. Suosittelen siis lähtöä vastaaville kursseille.

- Henna

tiistai 15. joulukuuta 2015

Musiikilla maailmalle

Tällä kertaa keskitymme alumnihaastattelussamme musiikin tuottamiseen. Haastateltavanamme on viime kevään ylioppilas Arttu "Artuhax" Heikkinen, jolta ilmestyy uutta musiikkia perjantaina 18.12.2015. Tässä Artun mietteitä haastattelukysymyksiimme:


Kuinka kauan olet tehnyt musiikkia?
– Aloitin musiikin tekemisen varhain jo ennen lukioon menoa. Vielä sitäkin ennen minulla meni useampi vuosi opetella musiikin teoriaa, säveltämistä sekä ennen kaikkea musiikkiteknologian ja elektronisen soundin luomiseen tarvittavaa pohjatietoa.

Miten kiinnostuit oman musiikin tekemisestä?
– Jo lapsesta lähtien olen ollut musiikin parissa kokoajan, mutta jostain syystä elektroninen musiikki vei minut mennessään. Kuuntelin paljon "ison maailman" artisteja ja uskoin, että jos vain jaksaa yrittää niin voi itsensäkin sieltä muiden joukosta joskus vielä löytää. Musiikin tekeminen on minulle nautinnollista, sillä kaikki melodiat, sointukuviot ja rytmi tulevat omasta pääkopasta, mikä on hienoa sitten mallintaa musiikkiteokseksi, jonka kaikki voivat kuulla omilla korvillaan. Joskus ihan yllättäen huomaan vihelteleväni jotain melodian pätkää mitä en ole oikeastaan ikinä mistään muualta kuullut. Silloin pitää toimia ja nopesti: äänitän usein puhelimeni nauhurille nuo kaikki hyräilyt ja siitä ne sitten ajan kuluessa muotoutuvat kokonaisiksi kappaleiksi.


Miten kuvailisit tekemääsi musiikkia?
– Tähän ei ole ihan helppo vastata, mutta yritän parhaani. Tämän vuoden aikana olen tuottanut yhteensä kuusi eri musiikkiteosta ja jokaisessa on jotain eri tyylistä, koska olen pitkän aikaa koittanut hakea ja tarkentaa sitä, millaista musiikkia minun tulisi tehdä nyt ja jatkossa - mutta, paljastan yhden salaisuuteni liittyen kappaleiden luonteeeseen, jota välttämättä muut eivät ole hoksanneet: Tavoitteenani on tehdä biisejä, joissa jokaisesta löytyy sellaista vastakkainasettelua. Esim. kesällä ja syksyllä julkaisemani "All As Before" ja "Eternity" sisältävät molemmat sellaisen unenomaisen "dropin", joissa yritän tuoda esille kuuloaistia kutkuttelevaa harmoniaa. Se on ikään kuin hengähdystauko kappaleen muiden osien välissä. Se mielestäni erottaa selvästi musiikkini muusta maailman musiikista. Kertosäkeet vuorostaan tahtovat usein olla armotonta bassomusaa, jonka tarkoitus on tuntua selkäytimessä asti. Pääpiirteissään musagenreni on kuitenkin Trance ja Electro House. Tiedän sen, että musikkiini hakee vielä omaa paikkaansa, mutta pikkuhiljaa minulle on alkanut selvitä millaista musiikkia minun pitää tehdä ja vakiintunua juuri enemmän siihen.

https://soundcloud.com/artuhax/lost-from-way-ft-anni-preview

Kenelle musiikkisi on suunnattu?
– Musiikki kuuluu kaikille tässä maailmassa. Se ei ole vain mölyä, joka soi kaiuttimista, vaan se on mielestäni enemmänkin mielentila. Minun musiikkini on parhaiten tavoittanut juurikin nuorison, joka ei ujostele pistää jalalla koreasti niin kotona kuin yökerhossa. Toki jokaisella on aivan oma musiikinmakunsa, mutta meistä aina löytyy se, joka pitää kovasta elektromusasta. En usko, etteikö musiikkini sopisi jollekin. ;)


Mistä saat ideat biiseihisi?
– Kaikki uudet ideat syntyvät mielen uumenissa. Oikeanlainen ympäristö ja fiilis päästävät helposti luovuuteni valloilleen, joka aina johtaa uusiin biiseihin. Toisaalta esimerkiksi tämä tuleva yhteisproggis Annin kanssa meni hieman eri reittiä pitkin. Aluksi minulla oli mielesssä sanoja, sitten jo virkkeitä asioista, joista tuntui hyvältä tehdä aikaan musiikkiteos. Sen jälkeen aloin hakemaan sointuja sanojen tueksi. Jokaisella tekemälläni kappaleella on aivan oma tarinansa. Siihen ovat vaikuttaneet niin vuodenaika, ystävien kanssa hengailu, omat tuntemukset jne. tätä voisin itsessään jatkaa loputtomiin asti.

Kauanko yhden biisin tekeminen kestää?
– Keskimäärin 40-60 tuntia riippuen vähän siitä, kuinka "valmis" kappale on idealtaan jo valmiina päässä. Koko prosessi vie yleensä pari kuukautta.


Millaisia vaiheita siihen kuuluu?
– Kaikki alkaa ideoiden siirtämisestä pään sisältä nuoteiksi paperille ja midi-klippeiksi tietokoneelle. Samalla etsin oikeanlaisia instrumentteja ja soundia eli juuri sitä minkälaisena sen mielessäni kuulen. Se on kaikista vaikein prosessi, mutta myös tärkein. Sen jälkeen alkaa loputon uurastus miksauksen parissa. Biisin viimeistelyyn kuuluu sen koekuunteleminen eri kaiutinkokoonpanoilla ja erilaisissa ympäristöissä. Muistan hyvin alkuajoilta, kuinka kaverin autossa testailtiin lähes valmiita biisejä ja sitä myöten sai vielä vähäsen hienosäädettyä kokonaissoundia parempaan päin. Sitten kappale menee masterointiin ja on sen jälkeen valmis julkaistavaksi.

Mitä jatkosuunnitelmia sinulla on musiikin ja muun elämän suhteen?
– Musiikki on minulle aikalailla kaikki kaikessa. Haluan tehdä ja kehittää sitä läpi elämän aivan loppuun asti. Vaikka se välillä stressaa ehkä liikaakin niin ajattelen, että vielä joku päivä tästä tehdään oikeasti isoa. Muutan ensi syksynä 2016 Hollantiin opiskelemaan Fontyksen ammattikorkeakouluun teknologiaa ja juuri siinä painottuen musiikkiteknologian pariin. Hollanti on kotipaikka elektroniselle musiikille ja koen sen olevan minulle oikea paikka edistää tätä isoa projektiani eteenpäin. Nyt kun saan julkaistua tämän uusimman teoksen niin ajattelen vähän aikaa ottaa vapaata musiikin tuottamisesta ja sen sijaan nauttia juuri enemmän ihmisten kanssa olemisesta ja elämästä ylipäänsä, sillä se on se avain musiikin tekemiseen.

Biisin äänitystä lukion äänitysstudiossa, laulajana Anni

Millaiset "eväät" sait Kuhmon yhteislukiosta tulevaisuuden varalle?
– Lukio oli kieltämättä kyllä elämäni parasta aikaa. Vaikka tuskin olin se ryhmän neroin sieltä luokasta niin silti se antoi minulle aikaa pohtia juuri lisää tulevaisuuden suunnitelmista. Alunpitäen lähdin lukioon juuri musiikin vuoksi. Keväällä valmistumisen jälkeen olen huomannut sen, kuinka lukio on tehnyt minusta juuri enemmän määrätietoisemman. Lukiossa opitut asiat vaikuttavat päätösten tekoon ja asioiden pohtimiseen huomaamattani.

Mitä haluaisit sanoa blogimme lukijoille?
– Tavoitelkaa mahdottomuutta ja varatkaa aina aikaa kavereille. Oikeastaan sen avulla olen tähän päivään mennessä saanut kaikki vaikeatkin tavoitteeni toteutettua. Vaikka Kuhmo on pieni paikka isossa maailmassa, täältäkin voi edetä huipulle. Tämän lisäksi haluisin kiittää muita kuhmolaisia nuoria avoimuudesta ja yhteistyöstä. Ootte mahtavaa porukkaa!!!

Artuhaxin uusin biisi julkaistaan 18.12. Spotifyssä, iTunesissa ja Beatportissa. Biisissä laulaa Anni Komulainen. Tässä linkki previewiin: https://soundcloud.com/artuhax/lost-from-way-ft-anni-preview

Kiitos mielenkiintoisesta haastattelusta ja menestystä tulevaisuuden suhteen!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet

Perjantaina 4.12. juhlistettiin Suomen itsenäisyyspäivää salipäivänavauksella. Yleensä itsenäisyyspäivää ja syksyn ylioppilaita on juhlittu yhteisessä tilaisuudessa iltapäivällä, mutta tänä syksynä lukiostamme ei valmistunut yhtään ylioppilasta. Tällaista tilannetta ei ole ollut ainakaan viimeiseen kahdeksaan vuoteen!
Kummallinen tilanne johtuu siitä, että kaikki, joilla oli mahdollisuus päästä ylioppilaaksi keväällä, myös saivat valkolakin. Meillä ei ollut myöskään yhtään opiskelijaa, joka olisi suorittanut lukion tarkoituksella 2,5 tai 3,5 vuodessa.

Päivänavaus alkoi yhteisellä lipunnostolla, jonka jälkeen siirryttiin saliin. Aluksi laulettiin Nälkämaan laulu, jonka jälkeen oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Ernesti lausui tilaisuuden avajaissanat. Sitten oli vuorossa tanssiesitys nimeltään "Lentua". Perinteisen vapauden viestin välittäminen abeilta kakkosille nostatti isänmaallista tunnelmaa, jota Christinan pitämä juhlapuhe korosti entisestään. Lopuksi kuulimme abien bändin esittämänä kaksi kappaletta, joista ensimmäinen oli rauhallisempi ja toinen vauhdikkaampi. Vielä aivan loppuun lauloimme yhdessä Maamme-laulun.


Teksti ja kuvat Sanna

PS. Blogi päivittyy toivottavasti jatkossa hieman useammin!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Syysvirkistäytymispäivä


Meillä oli koulullamme  syysvirkistäytymisiltapäivä viime viikolla. Teemana oli myös halloween, sillä olihan se seuraavana päivänä. Ohjelma alkoi kahdentoista aikaan väittelykilpailulla salissa. Väittelyyn oli saanut ilmoittautua ennakkoon, joskin osa paikoista jäi täyttämättä, mutta joukkueet saatiin kasaan pienen suostuttelun jälkeen. Kilpailemassa oli lopulta viisi abia, yksi kakkosluokkalainen ja kaksi opettajaa. 

Väittelyä oli mukava seurata. Itse etukäteen ajattelin, että se olisi tylsää, mutta väärin luulin. Kaikki väittelijät olivat hyviä väittelemään. Itse ainakin mietin katsomossa istuessani, että itse en keksisi mitään sanottavaa.Varsinkin jos joutuu puolustamaan mielipidettä, jota ei oikeasti kannata, kuten aina jollekin käy. Osallistujat olivat kuitenkin hyviä ja hauskojakin.

Ensimmäinen väittelyaihe oli maahanmuutto ja pitäisikö sitä lisätä. Opettajajoukkue puolusti maahanmuuttoa ja oppilaista koostuva kaksikko oli asiaa vastaan. Väittely kuulosti ainakin minulle todella "ammattimaiselta". Ei olisi uskonut, että asialla olivat lukiolaiset.




Väittelyn loputtua katsojat saivat äänestää mielestään parempaa joukkuetta. Ensimmäisen erän voitti opettajien joukkue maahanmuuton lisäämistä puolustamalla.


Toisella kierroksella vastakkain oli kaksi abi-joukkuetta. Väittelyn aiheena oli tällä kertaa "Pitäisikö ajolupa antaa 16-vuotiaalle Suomessa?". Pojat vastustivat ja tytöt puolustivat kantaa. Tästä osiosta finaaliin pääsivät tytöt.


Lopulta kilpailun finaalissa kohtasivat tyttöjen abi-joukkue ja opettajat. Finaaliaiheena olikin jo hieman haastavampi kysymys. Opettajat olivat sitä mieltä, että Suomi on puhdas maa kun taas abi-joukkue olivat sitä mieltä, ettei Suomi olekaan puhdas. Tästä asiasta pidettiin aikamoinen kiistely, mutta tuomariston, eli meidän katsojien, mielestä voittaja oli opettajien joukkue. Hyvä Pekka ja Matti!


Kuten kuvasta näkyy, äänestettiin opettajia ahkerasti.



Väittelyn jälkeen kiersimme luokkia joihin opkh oli järjestänyt erilaista tekemistä liittyen halloweeniin. Ensimmäisessä luokassa, johon me abit pääsimme, saimme katsoa kauhuelokuvia Youtubesta popcornien kera. Mitäs muutakaan halloweeninä katsottaisiin?


Musiikkiluokassa oli "rentouttavaa" musiikkia, jonka rytmeistä piti piirtää taideteos.




Yhdessä pisteessä tehtävä oli kaivertaa "kurpitsat" eli ilmeisesti hunajamelonit. Kuvassa meidän ryhmän kaunis Flirty -kurpitsa.
 

Äidinkielen luokkaan oli rakennettu Harry Potterin luola. Luokka oli kieltämättä hieno. Luvassa oli Kahoot-visaa taikaolennoista, ja voittaja sai suklaata ja sormuksen. Kyllä ärsytti, kun olin monta kysymystä ykkösenä, mutta sitten tipahdin!



Lopuksi meille oli tarjolla mehua ja munkkeja salissa. Nam nam. 


Äidinkielen opettajan Ninan asustusta on kyllä pakko kehua! Minun mielestäni päivän kohokohta oli kyllä Harry Potter -luokkahuone ja elokuvasta tutun näköinen opettaja pitämässä opetusta ja kisaa taikaolennoista. 

Kaiken kaikkiaan iltapäivä oli mukava, ja on aina mukavaa saada vaihtelua normaaliin koulun käyntiin. Vai väittääkö joku vastaan? Kyllähän Harry Potter -luokka ja hillomunkit voittavat matikantunnit? Vai? Nyt pitäisi jaksaa taas ryhtyä kouluhommiin ja itse abina ahertaa nämä viimeiset kuukaudet.

- Roosa

torstai 8. lokakuuta 2015

Kahvilla ykkösen kanssa

Kävin Kaesan kahvilassa lukion ekaluokkalaisen Emmin kanssa. On kivaa, kun Kuhmossakin on jokin paikka, missä voi käydä kavereiden kanssa. Uusi kahvila on kodikas ja viihtyisä, ja sieltä saa maukkaita leivonnaisia ja suolaisia herkkuja. Ainut miinuspuoli on, että kahvila on vain viiteen asti auki, joten jos koulu loppuu puoli neljältä, on sinne suorastaan juostava.
 

Kahvila on erittäin kivasti sisustettu. Sisustamiseen on käytetty kaikkia pieniä yksityiskohtia, esimerkkinä lampunvarjostimena toimivat sankot! Nerokasta! Itse ainakin viihdyn Kaesan kahvilassa  hyvässä seurassa ja nauttien hyvistä herkuista.

Kahvilan yhteydessä on myös Kaesan kotileipomo, eli tuotteet ovat aina tuoreita.

Kaesassa on myynnissä kaikenlaista söpöä: luomutuotteita, koristeita ja niin edelleen. Niitä on helppo antaa lahjaksi tai viedä tuliaisiksi ystäville ja sukulaisille!


Kaesassa on aina hieman hankaluuksia, itsellä ainakin, valita mitä haluaa. Tarjolla on niin monenlaista hyvää. Iso plussa kahvilassa on, että siellä hinnat ovat kivan kohtuullisia, ja näin opiskelijabudjetillakin kakkuihin "tuhlaaminen" ei ole niin kamalaa. Tosin - eihän kakkuihin voi tuhlata huonosti.

Emmi otti lopulta appelsiinijuustokakkua ja itse otin vähän perinteisemmän porkkanakakun ja karamellilaten. Nam. Ja hyvää oli. Ainiin.. oli meillä Jonikin mukana, ja poika söi unelmakääretorttua, joka oli kans kuulemma hyvää. Täydet pisteet siis Kaesalle!

Tuomio: Kaesan kahvila on erinomainen paikka esimerkiksi hyppytunnin viettoon!


Kahvittelun lomassa minulle oli annettu tehtävä haastatella Emmiä. Emmi on siis yksi meidän lukion uusista pikku ykkösistä. Hän tuli tänne Kuhmon lukioon jopa Sotkamosta asti.

Emmi ei luvannut laittaa omaa kuvaansa isommin näkyville, mutta ainakin te, jotka kouluamme käytte, varmaankin tiedätte, kenestä on kyse.

~Haastettelu

1. Miksi Kuhmon lukioon?

- Halusin lukioon ja nimenomaan musiikkilukioon. En ollut vielä valmis lähtemään toiselle puolelle Suomea enkä halunnut Kajaaniin. Minulle oltiin myös suositeltu Kuhmon lukiota.

2. Millaista on nyt asua Kuhmossa?

-Tuntuu ihan hyvältä ja on ollut mukavaa. Olen sopeutunut hyvin tähän kaupunkilaiselämään!

3. Mitä tykkäät lukion käynnistä?

- Olen kyllä tykännyt

4. Entä erityisesti Kuhmon lukiosta?

- Täällä on mukava henki ja ihmiset on mukavia! Tuntuu, että lukio-opiskelu sopii hyvin.

5. Mitkä ovat lempiaineitasi?

- No se musiikki tietenkin. Ja sitten psykologia ja tanssikurssit.

6. Ensimmäinen koeviikko on ohi. Miltä nyt tuntuu?

- Huh.. stressasin tosi paljon sitä.

7. Miksi suosittelisit muille Kuhmon lukiota? - Vai suosittelisitko?

- Kyllä suosittelen! Tämä on mukava paikka ja on kivasti myös taidepuolta valittavana. Täällä saa myös hyvin muokattua opiskelun itselle sopivaksi.

- Roosa

maanantai 28. syyskuuta 2015

Alumniteksti: Miksi opiskelen venäjän kieltä?

Jens Hattuniemi, Kuhmon yhteislukion ylioppilas vuodelta 2007, opiskelee venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän on saanut Leo ja Anna-Liisa Virran säätiöltä avustuksen opiskeluun liittyvää kieliharjoittelua varten ja kertoo blogimme lukijoille harjoittelusta näin:



Monesti kuulee kysyttävän, että voiko Venäjää ymmärtää. Vielä useammin me suomalaiset mietimme, että mitä venäläiset meistä ajattelevat. Voin vastata hyvällä omalla tunnolla, että suurin osa venäläisistä ei tiedä Suomesta yhtään mitään tai jos tietävät, niin he rakastavat meitä. Ainoastaan Venäjällä on kaupan kassajonossa vanhempi herrasmies ylpeänä esittänyt, että hän osaa sanoa ”Joulupukki” suomeksi, kun venäjäksi vastaava hahmo on ”Дед Мороз”.




Tämä tapahtui viime kesänä Tverissä, jossa olin kieliharjoittelussa kaksi kuukautta. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja kieliharjoittelua suositellaan hyvin paljon meille, jotka opiskelemme venäjää vieraana kielenä emmekä ole kaksikielisiä.

Tver sijaitsee Pietarin ja Moskovan välissä, lähempänä Moskovaa. Venäläisittäin se on pienehkö maakuntakaupunki, jossa asuu 404 000 asukasta eli se on kuitenkin lähes Helsingin kokoinen. Kaupungin keskusta on kooltaan verrattavissa esimerkiksi Ouluun tai Joensuuhun tai jopa Kajaaniin.



Kieliharjoittelussa opetusta oli kahden luennon verran, noin kolme tuntia arkipäivän aikana. Se voi tuntua vähältä, mutta opetus on venäjäksi ja luentojen aiheet käsittelivät muun muassa Venäjän yhteiskuntaa ja venäläistä kirjallisuutta, unohtamatta sanastoa ja kielioppia. Meidän täytyi tehdä suullisia esitelmiä usein ja tunneilla keskusteltiin paljon venäjäksi. Juuri tämä oli parasta kieliharjoittelussa. Oman kokemukseni perusteella suurinta osaa aloittelijoista jännittää käyttää venäjän kieltä, jos luulee, ettei osaa sitä tarpeeksi hyvin. Luentojen keskustelut lisäsivät itseluottamusta suunnattomasti unohtamatta keskusteluita kaupoissa, ravintoloissa, kaduilla tai Volgan rannalla kalastavan viiksekkään Boriksen kanssa.


Venäjä on Kuhmon naapuri ja ainakin itse suhtauduin nuorempana Venäjään itsestäänselvyytenä. He ovat Kuhmossa läsnä ja näkyvät katukuvassa. Suurimmalla osalla kuhmolaisista on kosketus Kostamukseen ja ehkä Pietariinkin. Venäjän kielen opiskelu ja kieliharjoittelu ulkomailla avaa kuitenkin toisenlaisen maailman, jota ei voi saavuttaa lukemalla iltapäivälehtien yksipuolisia uutisia Venäjästä. Venäjän kieli on haastava, mutta juuri sen takia se on niin mielenkiintoinen aina virallisesta kieliopista nuorisoslangiin. Opiskelemalla sitä ymmärrät rakkaasta naapuristamme enemmän kuin 99 prosenttia suomalaisista.

Jens Hattuniemi
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...