maanantai 28. syyskuuta 2015

Alumniteksti: Miksi opiskelen venäjän kieltä?

Jens Hattuniemi, Kuhmon yhteislukion ylioppilas vuodelta 2007, opiskelee venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän on saanut Leo ja Anna-Liisa Virran säätiöltä avustuksen opiskeluun liittyvää kieliharjoittelua varten ja kertoo blogimme lukijoille harjoittelusta näin:



Monesti kuulee kysyttävän, että voiko Venäjää ymmärtää. Vielä useammin me suomalaiset mietimme, että mitä venäläiset meistä ajattelevat. Voin vastata hyvällä omalla tunnolla, että suurin osa venäläisistä ei tiedä Suomesta yhtään mitään tai jos tietävät, niin he rakastavat meitä. Ainoastaan Venäjällä on kaupan kassajonossa vanhempi herrasmies ylpeänä esittänyt, että hän osaa sanoa ”Joulupukki” suomeksi, kun venäjäksi vastaava hahmo on ”Дед Мороз”.




Tämä tapahtui viime kesänä Tverissä, jossa olin kieliharjoittelussa kaksi kuukautta. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja kieliharjoittelua suositellaan hyvin paljon meille, jotka opiskelemme venäjää vieraana kielenä emmekä ole kaksikielisiä.

Tver sijaitsee Pietarin ja Moskovan välissä, lähempänä Moskovaa. Venäläisittäin se on pienehkö maakuntakaupunki, jossa asuu 404 000 asukasta eli se on kuitenkin lähes Helsingin kokoinen. Kaupungin keskusta on kooltaan verrattavissa esimerkiksi Ouluun tai Joensuuhun tai jopa Kajaaniin.



Kieliharjoittelussa opetusta oli kahden luennon verran, noin kolme tuntia arkipäivän aikana. Se voi tuntua vähältä, mutta opetus on venäjäksi ja luentojen aiheet käsittelivät muun muassa Venäjän yhteiskuntaa ja venäläistä kirjallisuutta, unohtamatta sanastoa ja kielioppia. Meidän täytyi tehdä suullisia esitelmiä usein ja tunneilla keskusteltiin paljon venäjäksi. Juuri tämä oli parasta kieliharjoittelussa. Oman kokemukseni perusteella suurinta osaa aloittelijoista jännittää käyttää venäjän kieltä, jos luulee, ettei osaa sitä tarpeeksi hyvin. Luentojen keskustelut lisäsivät itseluottamusta suunnattomasti unohtamatta keskusteluita kaupoissa, ravintoloissa, kaduilla tai Volgan rannalla kalastavan viiksekkään Boriksen kanssa.


Venäjä on Kuhmon naapuri ja ainakin itse suhtauduin nuorempana Venäjään itsestäänselvyytenä. He ovat Kuhmossa läsnä ja näkyvät katukuvassa. Suurimmalla osalla kuhmolaisista on kosketus Kostamukseen ja ehkä Pietariinkin. Venäjän kielen opiskelu ja kieliharjoittelu ulkomailla avaa kuitenkin toisenlaisen maailman, jota ei voi saavuttaa lukemalla iltapäivälehtien yksipuolisia uutisia Venäjästä. Venäjän kieli on haastava, mutta juuri sen takia se on niin mielenkiintoinen aina virallisesta kieliopista nuorisoslangiin. Opiskelemalla sitä ymmärrät rakkaasta naapuristamme enemmän kuin 99 prosenttia suomalaisista.

Jens Hattuniemi

torstai 17. syyskuuta 2015

Abihaastattelu

Lukion kolmosilla, tai tuttavallisemmin abeilla, on normaalin koulunkäynnin lisäksi nyt ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautuminen. Haastattelin kahta abia, Millaa ja Elizaa, jotka saivat kertoa ajatuksiaan ja valmistautumisestaan ylioppilaskokeisiin.


1. Millaista lukio-opiskelu on ollut edellisinä vuosina?

Milla: Minun osalta se on ollut helpompaa kuin mitä odotin, verrattuna siihen mitä lukio-opiskelusta sanotaan. Mielestäni lukiossa pärjää, jos jaksaa opiskella.
Eliza: Opiskeleminen on ollut vaikeampaa kuin yläasteella oli. Onneksi lukion ilmapiiri on kuitenkin hyvä, joten lukioon on ollut aina kiva tulla.

2. Miten opiskelu kolmannella vuodella eroaa toisista vuosista?

Milla: Nyt on henkisesti raskaampaa, koska pitää lukea enemmän YO-kokeiden takia.
Eliza: Itse koulunkäynti on rennompaa ja helpompaa. YO-kokeet stressaavat ja lisäävät työtä, koska pitää lukea.

3. Mitä kirjoitat nyt syksyllä?

Milla: Terveystiedon
Eliza: Historian

4. Miten olet valmistautunut YO-kirjoituksiin?

Milla: Olen lukenut oppikirjoja ja muistiinpanoja. Opettajalta voi saada materiaaleja, jos haluaa ja tietysti netissä on erilaisia abitreenejä.
Eliza: Samaa oon minäki tehnyt ja sitten esimerkiksi historiaa olen opiskellut katsomalla dokumentteja. Kielien kirjoittamiseen voi valmistautua myös katsomalla TV-sarjoja.

5. Mitä tavoitteita sinulla on YO-kirjoituksissa?

Milla: Pyrin saamaan mahdollisimman hyvän, mihin pystyn.
Eliza: Eri tavoitteita eri aineissa, mutta teen parhaani.

6. Miten stressiä voi helpottaa?

Milla: Pitää muistaa tehdä muutakin kuin lukea. Yrittää ylläpitää normaalia elämää, vaikka tapaamalla kavereita. Helpottaa, jos ei koko ajan mieti vain kirjoituksia.
Eliza: Lukusuunnitelma on hyvä tehdä, että ei sitten käy niin, että on kiire ja koko ajan nenä kirjassa. Itse olen irroittautunut lukemisesta lenkkeilemällä ja tapaamalla kavereita.

Välillä on hyvä hieman hassutella, jotta opiskelu ja elämä ei käy liian synkäksi! :)

7. Neuvoja muille opiskelijoille?

Milla: Pyri siihen, mihin omasta mielestäsi pystyt. Älä rankaise itseäsi, jos epäonnistut.
Eliza: Suhtaudu lukio-opiskeluun vakavasti, mutta muista ottaa myös rennosti. Muista palauttaa esseet ja muut sellaiset ajoissa, niin ei tarvitse niistä turhaan stressata.

Juttu: Christina Piirainen

maanantai 7. syyskuuta 2015

Nahkiaiset 2015

Taas ovat nahkiaiset takana päin ja ainakin kuulemani perusteella uhreillakin (=ykkösilläkin) oli hauskaa!

Voisin kertoa, millaista oli järjestää nahkiaisia ja miltä nahkiaiset näyttivät järjestäjän näkökulmasta.

Meillä nahkiaissuunnitteluporukalla suunnittelun aloittaminen taisi mennä hieman täpärälle, mutta saimme kuin saimmekin suunnitelmat kuntoon ajoissa, ja keskiviikon ja torstain vietimme tuomalla suunnitelmat paperilta käytäntöön. Nahkiaispäivänä, siis torstaina, ensimmäiset aloittivat salin koristelun jo yhdeltä ja puolet porukasta tuli neljältä järjestelemään asiat loppuun, jolloin ensimmäinen ryhmä pääsi levähtämään ennen varsinaisen tapahtuman alkua torilla klo 18.



Saavuimme torille ottamaan ykköset vastaan jo hyvissä ajoin ja ehdimme tehdä toisillemme sotamaalauksetkin. Puimme itsemme kruunuin, hatuin ja serpentiinein.


Pikku hiljaa ykkösiäkin alkoi ilmestyä paikalle ja he saivat ylleen jätesäkit ja vaipat sekä punaiset viirut poskiinsa. Kun kaikki olivat saapuneet ja puettu, käskimme heidät riviin ja aloitimme varsinaisen nahkiaisohjelman. Lukiossahan tarvitaan hyvää peruskuntoa, joten ykköset saivat tehdä aluksi punnerruksia, hyppiä X-hyppyjä sekä kyykätä. Tietysti kakkoset jakelivat virkistäviä vesisuihkuja, jottei kenellekään tulisi liian kuuma.


Sitten ykköset saivat palvoa kakkosia sekä lausua nahkiaisvalan. Juhlavan valan jälkeen tanssittiin vielä letkajenkkaa. Tai ainakin yritettiin.



Letkajenkan jälkeen ykköset jaettiin pareihin ja heidän jalkansa teipattiin yhteen. Heille jaettiin kakkosten kehittelemän laulun sanat, jota laulettiin Tuiki, tuiki tähtösen sävelellä. Sitten ykköset järjestettiin parijonoon ja lähdimme etenemään kohti lukiota samalla kun ykköset saivat laulaa laulua.


Välillä pysähdyimme tanssimaan vanhaa kunnon Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat. Saavuimme lukiolle, ja ykköset otettiin sisälle suorittamaan tehtäviä neljän hengen ryhmissä.

Tehtäviin kuului mm.:
-5 sentin kolikon etsiminen ammeesta, jossa oli vaikka mitä
-portaiden konttaaminen ja esteradan ylittäminen vaipat silmillä
-jauhokuorrutuksen saaminen naamalle


Kun kaikki ryhmät olivat suorittaneet tehtävät mallikkaasti, pääsimme saliin saliohjelman pariin, mutta jääköön se osallistujien muistoihin! ;)

Haastattelin vielä kahta ykköstä heidän mietteistään nahkiaisista.

Hanna, 15B: "Ennen nahkiaisia mua jännitti ja vähän pelottikin. Torilla oli aluksi vähän epätietoinen olo, ettei ihan tiennyt mitä pitäisi tehdä, mutta sitten osallistuin kuitenkin kaikkeen. Varsinkin lukiolle kävelystä jäi mieleen, kun pysähdeltiin välillä. Mä pääsin aika nopeesti sisälle (tekemään tehtäviä), niin ei tarvinnu oottaa kauheesti. Sisältä jäi erityisesti mieleen se kauhee mönjä. Nahkiaisten jälkeen väsytti ja olisi harmittanut, jos en olisi osallistunut. Mulla oli tosi kivaa! Kakkosille suuri kiitos, kun järjestitte!"

Emmi, 15B: "Muakin jännitti ennen nahkiaisia, ku ei oikein tienny, mitä oottaa. Torilla oli just vähä tollanen epätietoisuus, mutta sitte kyllä osallistuin kaikkeen. Mieleen jäi selvästi, kun Krista (kakkonen) karjui siihen megafoniin. Kakkoset muutenki oli aika kivoja. Mä olin samassa ryhmässä Hannan kanssa (sisällä suorittamassa tehtäviä), niin ei paljoa kerinny jännittää, mutta vähän kuitenki jännitti, kun ei tiennyt, mitä tulee eteen. Nahkiaisten jälkeen väsytti ja nauratti. Ainakin sai hauskoja muistoja! Eli kannattaa osallistua! Kiitos kakkosille järjestämisestä!"

Juttu: Christina Piirainen
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...