Alumniteksti: Miksi opiskelen venäjän kieltä?

Jens Hattuniemi, Kuhmon yhteislukion ylioppilas vuodelta 2007, opiskelee venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän on saanut Leo ja Anna-Liisa Virran säätiöltä avustuksen opiskeluun liittyvää kieliharjoittelua varten ja kertoo blogimme lukijoille harjoittelusta näin:



Monesti kuulee kysyttävän, että voiko Venäjää ymmärtää. Vielä useammin me suomalaiset mietimme, että mitä venäläiset meistä ajattelevat. Voin vastata hyvällä omalla tunnolla, että suurin osa venäläisistä ei tiedä Suomesta yhtään mitään tai jos tietävät, niin he rakastavat meitä. Ainoastaan Venäjällä on kaupan kassajonossa vanhempi herrasmies ylpeänä esittänyt, että hän osaa sanoa ”Joulupukki” suomeksi, kun venäjäksi vastaava hahmo on ”Дед Мороз”.

Tämä tapahtui viime kesänä Tverissä, jossa olin kieliharjoittelussa kaksi kuukautta. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja kieliharjoittelua suositellaan hyvin paljon meille, jotka opiskelemme venäjää vieraana kielenä emmekä ole kaksikielisiä.

Tver sijaitsee Pietarin ja Moskovan välissä, lähempänä Moskovaa. Venäläisittäin se on pienehkö maakuntakaupunki, jossa asuu 404 000 asukasta eli se on kuitenkin lähes Helsingin kokoinen. Kaupungin keskusta on kooltaan verrattavissa esimerkiksi Ouluun tai Joensuuhun tai jopa Kajaaniin.



Kieliharjoittelussa opetusta oli kahden luennon verran, noin kolme tuntia arkipäivän aikana. Se voi tuntua vähältä, mutta opetus on venäjäksi ja luentojen aiheet käsittelivät muun muassa Venäjän yhteiskuntaa ja venäläistä kirjallisuutta, unohtamatta sanastoa ja kielioppia. Meidän täytyi tehdä suullisia esitelmiä usein ja tunneilla keskusteltiin paljon venäjäksi. Juuri tämä oli parasta kieliharjoittelussa. Oman kokemukseni perusteella suurinta osaa aloittelijoista jännittää käyttää venäjän kieltä, jos luulee, ettei osaa sitä tarpeeksi hyvin. Luentojen keskustelut lisäsivät itseluottamusta suunnattomasti unohtamatta keskusteluita kaupoissa, ravintoloissa, kaduilla tai Volgan rannalla kalastavan viiksekkään Boriksen kanssa.

Venäjä on Kuhmon naapuri ja ainakin itse suhtauduin nuorempana Venäjään itsestäänselvyytenä. He ovat Kuhmossa läsnä ja näkyvät katukuvassa. Suurimmalla osalla kuhmolaisista on kosketus Kostamukseen ja ehkä Pietariinkin. Venäjän kielen opiskelu ja kieliharjoittelu ulkomailla avaa kuitenkin toisenlaisen maailman, jota ei voi saavuttaa lukemalla iltapäivälehtien yksipuolisia uutisia Venäjästä. Venäjän kieli on haastava, mutta juuri sen takia se on niin mielenkiintoinen aina virallisesta kieliopista nuorisoslangiin. Opiskelemalla sitä ymmärrät rakkaasta naapuristamme enemmän kuin 99 prosenttia suomalaisista.

Jens Hattuniemi

Alumni Outi Ohtosen mietteitä

Esittelemme blogissamme lukiomme entisiä opiskelijoita ja heidän elämäänsä/opiskeluaan lukion jälkeen. Nyt vuorossa on Outi Ohtonen, joka antaa nykyisille lukiolaisille paljon hyödyllisiä vinkkejä. Outi kertoo seuraavaa:

Kirjoitin ylioppilaaksi Kuhmon yhteislukiosta keväällä 2006. Olen ollut aina kiinnostunut monista, erilaisistakin asioista, eikä minulla ollut vielä abivuonnakaan selkeää ajatusta siitä, mitä haluaisin opiskella tai tehdä tulevaisuudessa työkseni. Kuitenkin jo peruskoulussa erityisesti kansainväliset asiat ja toiminta olivat kiinnostaneet minua, ja suosikkioppiaineisiini kuuluivat muun muassa kielet, maantieto ja uskonto.

Opiskelin lukiossa kaikkia tarjolla olleita vieraita kieliä – pitkän oppimäärän englantia ja saksaa, keskipitkän ruotsia sekä lyhyen ranskaa ja venäjää. Toisen lukiovuoden keväällä vietin muutaman viikon Pohjola-Nordenin stipendiaattina Ahvenanmaalla sekä Ruotsissa ja kesällä Lions Clubin nuorisovaihdossa Saksassa. Molemmat matkat olivat mukavia kokemuksia, jotka myötävaikuttivat mielenkiinnonkohteitteni vahvistumiseen. Vieraat kulttuurit kiinnostivat minua, ja viihdyin monikansallisessa toimintaympäristössä.

Kiinnostuksenkohteeni ja ainevalintani johtivat siihen, että minusta tuntui lukion jälkeen luonnolliselta hakea opiskelemaan kieliä. Halusin kokeilla yliopisto-opintoja ja ajattelin, että kielitaidon kartuttaminen ei menisi hukkaan, vaikka myöhemmin vaihtaisin alaa. Sain opiskelupaikan muutamasta eri yliopistosta ja oppiaineesta, joista valitsin venäjän kielen ja kirjallisuuden Helsingin yliopistossa. Olin opiskellut kieltä vain kaksi vuotta ja halusin oppia sitä lisää. Venäjä kiehtoi minua yhteiskuntana ja kulttuurina, ja tiedostin itänaapurin ja sen kielen osaamisen merkityksen Suomelle. Vaikka pidin valintaani aluksi väliaikaisena, nyt reilu kuusi vuotta myöhemmin takanani on viides työrupeama Venäjällä ja "virallistamista" vaille valmis filosofian maisterin tutkinto.    

Kaiken kaikkiaan olen viettänyt Venäjällä opiskeluajastani vähän yli vuoden. Keväällä 2007 suoritin pääaineen opintoihin kuuluvan pakollisen kieliharjoittelun Pietarin ja kesällä 2009 vapaaehtoisen Tverin valtiollisessa yliopistossa. Kieliharjoittelujen lisäksi olen työskennellyt useaan otteeseen Suomen Moskovan-suurlähetystön kansalaispalveluyksikössä. Kansalaispalveluyksikkö palvelee passi- ja viisumiasiakkaita, ja yksikön kausiapulaisena toimenkuvaani on kuulunut muun muassa erilaisia asiakaspalvelutehtäviä vastaanotossa ja puhelimitse. Suurlähetystö Moskovassa on Suomen ulkomaan edustustoista suurimpia, ja työni kautta olen päässyt seuraamaan myös talon muiden yksiköiden toimintaa, joka on isossa ja merkittävässä edustustossa monipuolista.          

Moskovanjoen rantaa lähetystön läheltä

Työt Moskovassa ja sivuaineopintoni veivät minut kesällä 2011 Varsovaan, missä työskentelin Suomen Varsovan-suurlähetystön korkeakouluharjoittelijana. On tavallista, että venäjän kielen opiskelijoita kannustetaan opiskelemaan myös muita slaavilaisia kieliä. Slaavilaiset kielet muistuttavat toisiaan siinä määrin, että yhden pohjalta on verrattain helppo oppia toista. Tällä perusteella ensimmäiseksi kandidaatin tutkintoni sivuaineeksi valikoitui länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien oppiaine, jonka linjavaihtoehdoista valitsin puolan kielen ja kulttuurin. Puola kuuluu länsislaavilaisiin kieliin eikä ole kaikkein läheisintä sukua itäslaavilaiselle venäjälle, mutta kielten rakenteessa ja sanastossa on paljon samankaltaisuuksia.  Puolalla on noin 40 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, ja tuolloin tuoreehko EU:n jäsenvaltio kiinnosti minua ennen muuta historialtaan ja kulttuurielämältään rikkaana maana.

Varsovan kulttuuri- ja tiedepalatsi

Opintojen edetessä ehdin jo miettiä, tarvitsisinkohan puolaa koskaan mihinkään, mutta loppujen lopuksi sain kielitaidon kautta mieluisan harjoittelupaikan ja arvokasta työkokemusta. Lähetystöharjoittelijana pääsin hyödyntämään paitsi puolan osaamista myös yhdistämään sitä monipuolisesti muihin sivuaineisiini, yleiseen valtio-oppiin sekä alue- ja kulttuurintutkimukseen, jota olen opiskellut Venäjä ja Itä-Eurooppa suuntautumisena. Harjoittelu Varsovassa kokosi kivasti koko tutkintoni, ja siitä tuli osa maisterivaiheen työelämäopintojani.

Korkeakouluharjoittelijana päätehtäväni oli puolalaisen median seuranta. Osallistuin Puolan sisä- ja ulkopolitiikasta sekä EU-asioista raportointiin. Kirjoitin mediakatsauksia ja taustamuistioita ja edustin Suomea erilaisissa kokouksissa ja konferensseissa. Moskovaan verrattuna muutaman virkamiehen suurlähetystö Varsovassa on pieni, ja satuin harjoitteluun ajankohtana, jolloin Puolassa tapahtui paljon ja maa oli monestakin näkökulmasta erityisen mielenkiintoinen. Kaikki tämä teki harjoittelustani mielekkään. 

Pietarissa Gribojedovin kanavalla.

Ulkoasianhallinnossa työskenteleminen on kartuttanut paitsi oman alan työkokemusta myös mahdollistanut opintojeni kohdealueiden yhteiskuntaan ja kulttuuriin tutustumisen sekä kielitaidon käyttämisen ja kehittämisen autenttisessa ympäristössä. Ulkosuomalaisten puitteet ovat poikkeukselliset ja työyhteisöt tiiviitä. Itselleni ulkomailla työskentelyn suurimpia rikkauksia ovatkin ehdottomasti olleet tapaamani mielenkiintoiset ihmiset ja ihmissuhteet, joita olen heidän kanssaan solminut.

Vaikka ulkomaille lähteminen tai siellä oleminen ei ole aina helppoa, suosittelen hakeutumaan opiskelijavaihtoon tai ulkomaanharjoitteluun opintojen aikana. Vieraassa yhteiskunnassa eläminen rikastuttaa ajattelua ja on mahdollisuus kielitaidon hankkimiseen tai kehittämiseen varsin tehokkaalla tavalla. Kieliä ei todellakaan tarvitse opiskella päätoimisesti tai osata täydellisesti, jotta niistä voisi olla konkreettista hyötyä myös työelämässä. Mikäli minulta kysyttäisiin, kehottaisin kielistä ja niiden opiskelusta (missä tahansa muodossa tai laajuudessa) kiinnostuneita panostamaan suomalaisesta näkökulmasta eksoottisten ja puhujamäärältään suurien kielten kuten kiinan tai venäjän opintoihin. Niiden lisäksi muiden maailman puhutuimpien ja niin ikään YK:n virallisten kielten − englannin, ranskan, espanjan tai arabian − hyvä taito ja toisen kotimaisen osaaminen on varmasti hyödyksi ja keino erottua työmarkkinoilla monella alalla.

Juhannuksena Tverin Karjalassa

Vieraista kielistä ja niiden osaamisen merkityksestä puhuttaessa on syytä muistaa, että kansainvälistyminen ja globalisaatio eivät ole vähentäneet äidinkielen osaamisen merkitystä. Itse pidän äidinkielen taitoa yhtenä merkittävimmistä kaikista peruskoulussa ja lukiossa hankkimistani. Sitä tarvitaan jo opinnoissa, ja äidinkielen osaamista arvostavat myös työnantajat.

Monia työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja ei opi tunneilla tai voi osoittaa koulutodistuksin. Minulle erityistä iloa ja hyötyä onkin ollut etenkin luottamustehtävistä, joissa toimin jo peruskoulu- ja lukiovuosinani. Osin niiden ansiosta pääsin mukaan myös yliopiston tutortoimintaan, mikä taas edesauttoi sitä, että tulin myöhemmin valituksi venäjän oppiaineen ja nykykielten laitoksen hallinnollisiin tehtäviin. Harrastus- ja järjestötoiminta sekä luottamustoimet ovat kaikki meriittejä, jotka voivat olla avuksi myös työnhaussa.    

Valmistun kuluvan kuun lopussa. Tällä hetkellä haluaisin asua ja työskennellä Suomessa, mutta on hyvin mahdollista, että päädyn vielä tulevaisuudessa töihin ulkomaille. Ulkoministeriön lisäksi työtehtävät muualla valtionhallinnossa kiinnostavat. Olen myös haaveillut opintojen jatkamisesta. Haluaisin jossain vaiheessa monipuolistaa osaamistani jollain "yleisemmällä", mikä voisi olla esimerkiksi oikeustieteellisiä opintoja. Aika näyttää, miten käy − unelmia saa ja pitää aina olla!

Uskon, että opintoja ja ammattia koskevissa valinnoissa kannattaa seurata eniten sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta. Mielenkiinto tekee tyytyväiseksi ja sen avulla jaksaa myös pyrkiä eteenpäin. Mielestäni elämässä ei ylipäätään kannata liikaa laskelmoida, vaikka opiskelupaikkaa ja oppiaineita valitessa on luonnollisesti tärkeää ottaa selvää, millaisiin tehtäviin tutkinnolla voi työllistyä ja onko mahdollisella aineyhdistelmällä kysyntää työmarkkinoilla. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että valinnat ovat harvoin pysyvästi toisensa poissulkevia ja tuskin mitkään opinnot menevät koskaan täysin hukkaan, vaikka huomaisi päätyneensä väärältä tuntuvalle alalle. Työelämässäkin yllättävien asioiden ja tehtävien välille voi löytyä yhteyksiä, ja vaikuttaa siltä, että harva omasta (ja voisin olettaa, että myöskään harva nykyisten lukiolaisten) ikäluokasta sijoittuu valmistuttuaan loppuelämäksi yhteen tehtävään tai edes yhden alan tehtäviin.

Toivon kaikille Kuhmon lukiolaisille onnea ja menestystä opintoihin ja erityisesti abeille tsemppiä opiskelupaikan valintaan ja hakemiseen. Liekö aika kullannut muistot, mutta ainakin minä muistelen lukiovuosia suhteellisen huolettomana aikana, jona oli mahdollista opiskella eri aineita monipuolisesti eikä kaikkia valintoja ollut tarvetta ottaa yhtä vakavasti kuin myöhemmin. Nauttikaa lukioajasta, kun sitä vielä on!

Outi Ohtonen

Alla muutama linkki, joista voi lukea lisää venäjän kielen opiskelusta Helsingin yliopistossa ja kokemuksistani kieli- ja korkeakouluharjoitteluissa.

http://www.helsinki.fi/venaja/

http://www.helsinki.fi/humanistilehti/arkisto/lehti12/tver.htm

http://www.finland.pl/public/default.aspx?contentid=226507&nodeid=40900&contentlan=1&culture=fi-FI