Wanhojen tanssit -kurssi sai onnellisen päätöksen perjantaina 13.2. Kaikki alkoi jo vuotta aikaisemmin, kun nykyiset abit tanssahtelivat meidän ihastellessa heidän pukujansa haaveillen vuoden päästä häämöttävästä, omasta prinsessapäivästä. Pareja alettiin kysellä ja varmistella jo kevään mittaan. Loppukesän aikana ja syksyllä alkoi varmasti monella tytöllä mukaan lukien itselläni tarkka pohdinta siitä, minkälaisen mekon haluaa. Haluaako ostaa käytettynä vai uutena, punainen vai sininen, tyllillä vai ilman, nousi varmasti monen mieleen ja voin vannoa, että yksi ihanimmista päivistä wanhojen odotuksen aikana oli se päivä kun oman unelmamekkonsa sai vihdoin ensimmäistä kertaa päälle!
Harjoitukset alkoivat joulukuussa. Suuri osanottajamäärä yllätti varmasti niin opiskelijat kuin tanssien ohjaajankin, Maija Palsion. Tänä vuonna meitä oli nimittäin 23 paria, eli 46 ihmistä yhtä aikaa pyörähtelemässä harjoituksissa. Tanssien harjoittelu tuotti niin tuskaa kuin iloakin. Vähitellen tanssit alkoivat tarttua muistiin, ja sai todeta itsekseen, että tuskan hien jälkeen tämähän on ihan hauskaa! Harjoittelun aikana kerkesi tulla myös stressiä siitä, miten me kaikki mahtuisimme lavalle polkematta toistemme helmoja, ja siitä että osaahan askeleet varmasti myös itse wanhojen päivänä. Kaikki kuitenkin meni odotettua paremmin!
13.2 valkeni aurinkoisena ja saamme kyllä olla kiitollisia koko päivän kestäneestä poudasta. Aamuni, kuten monen muunkin tytön, alkoi kampaajan tuolissa istuen. Toisilla aika oli jo neljältä, toiset kerkesivät kampaajalle vasta kahdeksan jälkeen. Virallisesti päivän aloittivat vierailut, joissa kävimme pienissä ryhmissä.
Harjoitukset alkoivat joulukuussa. Suuri osanottajamäärä yllätti varmasti niin opiskelijat kuin tanssien ohjaajankin, Maija Palsion. Tänä vuonna meitä oli nimittäin 23 paria, eli 46 ihmistä yhtä aikaa pyörähtelemässä harjoituksissa. Tanssien harjoittelu tuotti niin tuskaa kuin iloakin. Vähitellen tanssit alkoivat tarttua muistiin, ja sai todeta itsekseen, että tuskan hien jälkeen tämähän on ihan hauskaa! Harjoittelun aikana kerkesi tulla myös stressiä siitä, miten me kaikki mahtuisimme lavalle polkematta toistemme helmoja, ja siitä että osaahan askeleet varmasti myös itse wanhojen päivänä. Kaikki kuitenkin meni odotettua paremmin!
13.2 valkeni aurinkoisena ja saamme kyllä olla kiitollisia koko päivän kestäneestä poudasta. Aamuni, kuten monen muunkin tytön, alkoi kampaajan tuolissa istuen. Toisilla aika oli jo neljältä, toiset kerkesivät kampaajalle vasta kahdeksan jälkeen. Virallisesti päivän aloittivat vierailut, joissa kävimme pienissä ryhmissä.
Päivänäytös alkoi kahdentoista jälkeen, ja heti ensimmäisten tanssien aikana koko aamun kestänyt jännitys oli tiessään. Päivänäytös meni loistavasti, huolimatta pienistä sähläyksistä tanssiaskeleissa! Iltapäivällä kahvittelimme Tuupalan ruokalassa ykkösten tekemillä herkuilla opettajien ja henkilökunnan kanssa. Kahvittelun jälkeen alkoi jälleen pieni jännitys nousta, vaikka viralliseen näytökseen oli vielä 4 tuntia aikaa!
Upean Kuhmo-talon paikat olivat täynnä, kun me aloimme muodostaa jonoa poloneesiä varten. Ohjaajan tsemppaus sai ainakin oman jännitykseni laukeamaan, ja poloneesin alkaessa pauhata olin niin onnellinen. Tanssit menivät iloisesti ja hyvin, kaikilla näytti olevan hauskaa. Tanssien välillä yleisö sai kuulla musiikkiesityksiä, ja puheet rehtoriltamme Eilalta, Anneli Kinnuselta ja Markus Pirttijoelta, sillä samalla vietimme koulumme 60-vuotisjuhlaa. Ja totta kai saimme kuulla myös ihanan ja hellyyttävän puheen Paulilta ja Jyriltä meille naisille!
Tanssit päättyivät wiener-valssiin, jonka jälkeen perinteisesti saimme hakea yleisöstä ihmisiä tanssimaan. Tanssit jäävät varmasti mieleen loppuelämäkseni, ja siitä saankin kiittää kaikkia tanssijoita, Maijaa, Kuhmo-taloa, upeaa orkesteria Arrigo Blomin johdolla ja ylipäätänsä jokaista joka teki päivästä mahdollisen! ♥
Teksti Anni, kuvat Sanna
Teksti Anni, kuvat Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti