Ensin meille esiteltiin hieman kunnan henkilökuntaa (tiedottaja, koulutusasioihin liittyvä henkilö ja nuorisovastaava) ja sitten oli fika eli kahvitauko. Kahvi meinasi tosin loppua, sillä he eivät ehkä olleet varautuneet siihen, että useimmat nuoret juovat kahvia. Ruotsalaiset lukiolaiset juovat kuulemma enemmän mehua kuin kahvia tai teetä! :) Totesimme siis, että suomalaiset todella juovat paljon kahvia, varmasti lähes eniten maailmassa.
Kahvin jälkeen suuntasimme vieressä olleelle Tundalskolan-koululle. Koulu oli yhtenäiskoulu, jossa oli siis oppilaita esikoulusta yhdeksänteen luokkaan asti. Koululla on musiikkipainotus ja monet entiset opiskelijat ovat nykyään ammattimuusikoita. Aluksi rehtori vastaanotti meidät ja kertoi muutamia yleisiä asioita kouluun liittyen. Sitten jakaannuimme ryhmiin ja menimme mukaan eri aineiden oppitunneille.
Kuulimme ruotsalaisten opiskelijoiden esittämänä muutaman musiikkiesityksen ja saimme tietää, että heillä oli musiikinopettajana yksi Pohjois-Ruotsin parhaista opettajista. Yhteistuumin totesimme, että voimme samaan tapaan sanoa omasta musiikinopettajastamme Ristosta, että kyseessä on vähintäänkin Pohjois-Suomen paras musiikinopettaja! :)
 |
| Tämä video oli musiikkikoulun viimevuotisesta juhlasta. Rumpali oli aika energinen! |
Kesken ruotsalaisten suunnitteleman ohjelman keksimme, että voisimme esittää ruotsalaisille opiskelijoille yhden suomalaisen laulun, sillä koululla oli hyvä soitinvalikoima. Koulun yhteydessä oli nimittäin musikskolan, joka vastannee melko lailla suomalaista musiikkiopistoa. Ryhmä opiskelijoitamme piti muutaman minuutin mittaiset pikatreenit ja sen he jälkeen esittivät Haloo Helsingin Maailman toisella puolen –biisin. Kuulijat vaikuttivat pitävän esityksestä, sillä esitys sai raikuvat aplodit. Musiikki osoittautui muutenkin kiinnostavaksi aiheeksi, sillä koululla oli muuan lahjakas nuori mies, joka esitteli mielellään taitojaan suurimmaksi osaksi ryhmämme tytöistä koostuneelle yleisölle.
 |
| Opiskelijamme esiintyivät pienessä huoneessa, sillä muita sopivia tiloja ei ollut käytettävissä. |
 |
| Biologian tunnilla aiheena olivat linnut. Opetus oli keskustelevaa ja oppilaat osallistuvat ahkerasti. |
Oppituntien jälkeen pääsimme maistamaan ruotsalaista kouluruokaa ja sitten oli aika siirtyä museoon nimeltään Bruksmuseet. Kuulimme siellä ruotsin- ja englanninkielellä Robertsforsin historiaa ja tietoa entisaikaisesta elämästä. Museossa oli mielenkiintoisia vanhoja esineitä ja kuvia, mutta itse opastus oli ehkä hieman liian pitkä, jotta olisi jaksanut keskittyä siihen täydellisesti (olimme tässä vaiheessa jo hieman väsyneitä).
 |
| Kuvassa oleva jakoavain oli painava ja työntekijät joutuivat pitelemään sitä käsissään useita tunteja vuorokaudessa. |
 |
| Näin laitettiin lehmän tiedot muistiin ennen vanhaan. |
 |
| Kuvan lakit eivät ole ylioppilaslakkeja vaan muusikoiden lakkeja. |
Viimeinen varsinainen tutustumiskohteemme sijaitsi hieman Robertsforsin keskustan ulkopuolella kylässä nimeltään Ånäset. Kyseessä oli Ostens lager, eli paikka jossa varastoitiin erittäin hyvänmakuista Västerbottens ost –juustoa. Juustoa valmistettiin jossain eri paikassa, mutta tuolla sitä oli varastoituna aivan uskomattomia määriä. Juuston historiaa ja alkuperää esitteli ihastuttava hieman iäkkäämpi täti, joka puhui ikäänsä nähden erittäin hyvää englantia. Kaikki 30 opiskelijaa istuivat hiirenhiljaa ja kuuntelivat tarinaa juustosta! Tarinan jälkeen kävimme katsomassa juustovarastoa ja sitten saimme maistaa juustoa pienen palan ja syödä voileivän, jossa myös oli sitä samaa juustoa kinkun ja italiansalaatin kera.
 |
| Kuvan nainen kertoi juuston tarinan. |
 |
| Uskomaton määrä juustoa, jonka rahallinen arvo oli suuri. |
Tämän jälkeen olikin aika hyvästellä ystävyyskuntamme edustaja Michael Norén, joka oli ollut mukanamme museossa ja juustovarastolla. Tulevaa ystävyyskuntatoimintaa on tarkoitus suunnitella jo heti kesäkuussa, kun Robertsforsin kunta täyttää 40 vuotta ja järjestää juhlat. Tavoitteena olisi ainakin lisätä nuorison kontakteja toisiinsa.
Juustovaraston jälkeen veimme tavaramme Lufta camping-leirintäalueelle ja kävimme bussilla ostamassa ruokaa ICA-lähikaupasta. Jotkut kävivät myös pizzalla paikallisessa pitseriassa.
Leirintäalueella majoituimme suurimmaksi osaksi neljän hengen mökkeihin, jossa oli aluksi hieman viileää, mutta melko nopeasti ne kuitenkin lämpenivät. Loppuilta sujuikin leväten, lenkkeillen (lenkillä nähtiin kettu!) ja saunoen. Alun perin emme olleet varanneet saunaa, mutta leirintäalueen isäntä oli ystävällinen ja lämmitti sen meitä varten, kun pyysimme. Saunoimme kolmessa eri vuorossa: miesten sauna, sekasauna ja naistensauna. Sauna oli suosittu sillä kyllähän suomalainen haluaa käydä saunassa yleensä useammin kuin kerran viikossa. Sekasaunan aikana kuului kohtalaisen kovaa laulamista, mutta kukaan leirintäalueella ei voinut valittaa siitä, koska olimme melkein ainoat asiakkaat koko alueella. Saunan jälkeen oli tarvetta vielä mukana olleelle ensiapulaukullekin, mutta onneksi tilanne ei ollut hengenvaarallinen, vaikka opettaja joutuikin hieman juoksemaan.
Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä käymään myös Robertsforsin nuorisotalolla, mutta neljän raskaan päivän jälkeen olimme niin väsyneitä, että kukaan ei jaksanut lähteä enää sinne. Illalla kävimmekin nukkumaan hyvissä ajoin, sillä seuraavana aamuna oli tiedossa aikainen herätys kotimatkalle.
