tiistai 31. tammikuuta 2017

Ykkösten ajatuksia lukiosta

Viime keväänä oli meidän aika päättää tulevaisuudestamme. Osa meistä silloisista ysiluokkalaisista valitsi ammattikoulun ja osa lukion. Joillekin valinta oli vaikeampi kuin toisille meistä. Nykyiset yhdeksäsluokkalaiset ovat juuri tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin me olimme vuosi sitten.

Ryhmäytysmisiltapäivä

Tiedämme, että lukioon hakeminen herättää paljon erilaisia tuntemuksia. Joillekin valinta on helppo, joitakin saattaa pelottaa ajatuskin lukioon menosta ja sieltä selviämisestä, esseistä, kokeista ja lukuisista kotitehtävistä. Jotkut taas miettivät, onko lukioon meno pelkkää ajan haaskausta sen sijaan, että valmistuisi suoraan ammattiin, vaikka epäröisikin, onko ala edes itselle oikea. On myös niitä, jotka valitsevat opiskelupaikkansa kavereidensa mukaan.

Oppilaskunnan yleiskokous

Meillekään päätös ei ollut helppo. Neuvoa kysyttiin kavereilta, vanhemmilta, opettajilta, opolta ja oppilailta, jotka olivat jo lukiossa. Lukio järjesti myös monia esittelyjä ja antoi paljon tietoa koulusta. Loppujen lopuksi, kavereiden ja vanhempien mielipiteistä huolimatta, päätös oli tehtävä itse.

Olemme olleet lukiossa jo kolmen jakson verran. Edessä häämöttää jo kolmas koeviikko. Lukioelämästä on alkanut tulla arkea. Alussa oli vaikea muuttua oppilaasta opiskelijaksi. Kun oppi lukion tahtiin ja tapoihin niin huomasi, ettei lukio olekaan niin paha, mitä aluksi saattoi kuvitella. Oppitunnit ovat pidempiä lukiossa kuin peruskoulussa. Ensimmäiset tunnit tuntuivat kestävän ikuisuuden, mutta pian jo huomattiinkin, että 75 minuuttia oli ohi hetkessä.

Kakkosia oppitunnilla

Vaihtuvat jaksot ja koeviikot voivat tuntua vierailta varsinkin kuhmolaiselle nuorelle, joka ei ole tottunut tällaiseen järjestelyyn. Mielestämme tämä järjestely on kuitenkin vain hyvä. Peruskoulun aikana kerkesi jo kyllästyä siihen lukujärjestykseen, joka pysyi koko vuoden samana.

Koko kirjan pänttääminen yhden jakson aikana ja niiden sisältämien asioiden opetteleminen yhteen kokeeseen saattaa kauhistuttaa, niin kuin meitäkin. Yksi kurssi saattaa sisältää jopa koko yläasteen, tai ainakin yhden luokka-asteen asiat. Uuden rytmin löytäminen ja muutenkin uuteen oppimisympäristöön tottuminen saattaa viedä aikansa. Kuitenkin ensimmäisen jakson ja koeviikon jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja huomata, että se ei ollut ollenkaan niin paha, kuin olisi voinut kuvitella. Kaikkeen tottuu lukiossa, ennemmin tai myöhemmin.

Näiden myötä voidaan huomata, että itsenäinen työ korostuu entistä enemmän ja sitä kautta myös vastuu omasta työskentelystä, oppimisesta sekä tavoitteista. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki täytyy opiskella itsenäisesti, vaan opettajat ovat tukena ja apuna aina, kun sitä tarvitsee. Viimeistään lukiossa täytyy ymmärtää se, että opiskelu on meitä itseämme varten, ei opettajia.

Nahkiaiset

Lukiossamme on myös todella hyvä yhteishenki. Ei tarvitse pelätä, ettei kuulu porukkaan tai ole tarpeeksi hyvä kuin muut tai pidä samoista asioista kuin muut. Lukiossa voi olla oma itsensä pelkäämättä, mitä muut ajattelee. Vaikka jotkut haluaisivat lähteä isoon kaupunkiin ja isompaan lukioon, meidän mielestämme pienellä lukiolla on etunsa. Opettajat oppivat muistamaan oppilaat paremmin ja yhteistyö on helpompaa.
       
Lukio on erittäin hyvä paikka suunnata kohti omia uratavoitteita tai jäädä vielä hetkeksi miettimään, mitä haluaa isona tehdä. Lukiosta saa hyvän pohjan esimerkiksi yliopisto-opintoihin ja se aukaisee monia ovia tulevaisuutta varten.

Teksti: Noora, Mari ja Leena

maanantai 9. tammikuuta 2017

Glögijuhla 2016

Keskiviikkona 21.12. opiskelimme ensin yhden oppitunnin, jonka jälkeen kävimme joulukirkossa. Heti kirkosta tultuamme oli aulassa tarjolla glögiä ja pipareita ja sitten aloitimme glögijuhlan salissa.
Glögijuhlaan osallistumisprosentti oli mukava, juuri kukaan ei ollut jäänyt kotiin nukkumaan :). Paikalle oli saapunut myös jo ylioppilaaksi valmistuneita opiskelijoita.



Kun olimme laulaneet yhden joululaulun yhdessä, oli ensimmäisen kilpailun aika. Kustakin ikäluokasta, opettajista ja "vanhoista" opiskelijoista oli kaksi edustajaa, joiden tehtävänä oli esittää pantomiimina jouluisia sanoja. Tämä oli helppo homma opettajien edustajille, jotka voittivat kilpailun. Ehkä pantomiimia oli tullut harjoiteltua joskus aikaisemminkin, mutta eipä kerrota missä...


Laulettuamme taas yhteislaulun oli toisen kilpailun vuoro. Tällä kertaa kyseessä oli Kahoot!-visa jouluun liittyen. Tässä kilpailussa pärjäsivät parhaiten ykkösten edustajat.


Seuraavaksi henkilökunta esitti laulun Joulumaa. Ajatuksena oli, että jokainen olisi soittanut jotain soitinta, mutta niin siinä sitten kävi, että vain kaksi opettajaa pääsi/joutui soittamaan. Toinen heistä oli aloittanut instrumenttinsa harjoittelun muutama kuukausi sitten, toinen soittanut viimeksi noin 25 vuotta sitten. Loistavastihan esitys siitä huolimatta meni...kröhöm...


Lopulta myös joulupukki löysi paikalle ja toi mukanaan Petteri Punakuonon, jolla on tapana piipahtaa vuosittain glögijuhlassamme, Pukilla oli lahjoja kahdelle kilttinä olleelle, eli Eilalle ja Sinikalle. Muut olivat olleet sen verran tuhmia, että lahjoja ei tänä(kään) vuonna tullut.


Pukilla oli vielä loppuyllätys hihassaan tai paremminkin sanottuna piilotettuna salien tuolien alle: kinkkubingo! Pukki toimi bingoisäntänä ja arpoi numeroita, kunnes voittaja saatiin selville. Voittaja sai palkinnoksi kinkun, joka oli tosin aika pieni ja valmiiksi siivutettu, ei siis mikään 9 kilon juhlakinkku!


Vielä ihan lopuksi oli aika ojentaa lisää lahjuksia Eilalle ja Sinikalle, tällä kertaa opettajien puolesta. Siihen päättyi glögijuhla ja ansaittu joululoma häämötti jo hyvin lähellä. Torstaina oli vielä opiskelijoilla taksvärkkipäivä ja opettajilla työpäivä, joka kului mm. siivouksen ja elokuvan parissa.


Kuvat Joni K, teksti Sanna

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Syksyn ylioppilasjuhla

Perinteistä syksyn ylioppilasjuhlaa ja itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia vietettiin perjantaina 2.12. lukiomme salissa. Koko koulu oli kokoontunut seuraamaan 99-vuotiaan Suomen ja kahden menestyksekkään ylioppilaamme juhlimista.

Tilaisuus alkoi perinteisesti seisten lauletulla maakuntalaululla, jonka aikana airueet toivat Suomen lipun paikalleen puhujapöntön taakse. Tämän jälkeen oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Axel lausui tervetulosanat.



Juhla jatkui myös perinteiseen tyyliin vapauden viestin luovutuksella. Vapauden viesti siirtyy kolmannen vuosikurssin opiskelijoilta toisen vuosikurssin opiskelijoille ja sen tarkoituksena on mm. muistuttaa Suomen itsenäisyyden vaatineista uhrauksista. Viestin sanoma kuuluu näin:

Suomi oli lähes 700 vuotta Ruotsin vallan alla ja yli 100 vuotta Venäjän alamainen. Vuodesta 1917 Suomi on ollut itsenäinen, suomalaisten oma maa.
Marraskuussa 1939 Suomi joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi.
Yksimielinen kansa ei taipunut. Ensin talvisodassa ja sitten vuosia kestäneessä jatkosodassa maa säilytti itsenäisyytensä. Itsenäisyyden hinta oli kallis: 91 000 kaatunutta, yli 280 000 haavoittunutta, yli 400 000 kotinsa menettänyttä. Maa jälleenrakennettiin, suunnattomat sotakorvaukset maksettiin, siirtoväki asutettiin.
Sen jälkeen ovat uudet sukupolvet rakentaneet vauraan maan, hyvinvointivaltion, länsimaisen oikeusvaltion.
Sodan koettelema sukupolvi on saanut työlleen uutterat jatkajat, jotka ovat rauhan toimilla vahvistaneet Suomen itsenäisyyttä, kansainvälistä arvostusta ja kunnioitusta. Silloin kun me nykyiset veteraanit olimme nuoria, meidän tunnuslauseemme oli: Veljeä ei jätetä. Tämän viestin myötä me haluamme jättää yhä uusille sukupolville vetoomuksemme: Nuoria ei unohdeta.
Toivomme ja uskomme, että tämä viesti siirtyy joka vuosi ylimmältä kouluikäluokalta seuraavalle, niin kuin isänmaamme vapauden vaaliminen on kulkenut vahvana verenperintönä väistyvältä sukupolvelta nousevalle.
Nuorisossa on itsenäisen maan, vapaan kansan tulevaisuus. Pitäkää huolta maanpuolustustahdon säilymisestä, puolustusvoimista ja omasta fyysisestä kunnostanne!


Vapauden viestin luovuttamisen jälkeen vuorossa oli taidokas harmonikkaesitys, Roosan pitämä opiskelijan puheenvuoro, MyDancen lukiolaisten tanssikurssin Onnellinen päivä -tanssiesitys sekä Pekka Mikkolan esittämä Joulurauhaa.


Juhlan lopuksi päästiin ylioppilaslakkien jakamiseen. Tämä syksynä kaksi ylioppilastamme olivat yhteenlasketulla tuloksellaan koko Suomen parhaat, olemme heistä erittäin ylpeitä! Tämän lisäksi koko vuoden yhteenlasketulla tuloksella lukiomme oli Suomen 22. paras lukio, kun otetaan mukaan kaikki vertailussa olleet 362 lukiota. Tulos taitaa olla kaikkien aikojen paras sijoituksemme lukiovertailuissa! Eli vaikka lukio on pieni, se ei tarkoita sitä, että se olisi huono, pikemminkin päin vastoin! :)


Juhlan lopuksi jaettiin siis todistukset ja lakitettiin uudet ylioppilaamme. Sen jälkeen laulettiin Gaudeamus Igitur ja Maamme-laulu.

Teksti ja kuvat Sanna
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...