Ykkösten ajatuksia lukiosta

Viime keväänä oli meidän aika päättää tulevaisuudestamme. Osa meistä silloisista ysiluokkalaisista valitsi ammattikoulun ja osa lukion. Joillekin valinta oli vaikeampi kuin toisille meistä. Nykyiset yhdeksäsluokkalaiset ovat juuri tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin me olimme vuosi sitten.

Ryhmäytysmisiltapäivä

Tiedämme, että lukioon hakeminen herättää paljon erilaisia tuntemuksia. Joillekin valinta on helppo, joitakin saattaa pelottaa ajatuskin lukioon menosta ja sieltä selviämisestä, esseistä, kokeista ja lukuisista kotitehtävistä. Jotkut taas miettivät, onko lukioon meno pelkkää ajan haaskausta sen sijaan, että valmistuisi suoraan ammattiin, vaikka epäröisikin, onko ala edes itselle oikea. On myös niitä, jotka valitsevat opiskelupaikkansa kavereidensa mukaan.

Oppilaskunnan yleiskokous

Meillekään päätös ei ollut helppo. Neuvoa kysyttiin kavereilta, vanhemmilta, opettajilta, opolta ja oppilailta, jotka olivat jo lukiossa. Lukio järjesti myös monia esittelyjä ja antoi paljon tietoa koulusta. Loppujen lopuksi, kavereiden ja vanhempien mielipiteistä huolimatta, päätös oli tehtävä itse.

Olemme olleet lukiossa jo kolmen jakson verran. Edessä häämöttää jo kolmas koeviikko. Lukioelämästä on alkanut tulla arkea. Alussa oli vaikea muuttua oppilaasta opiskelijaksi. Kun oppi lukion tahtiin ja tapoihin niin huomasi, ettei lukio olekaan niin paha, mitä aluksi saattoi kuvitella. Oppitunnit ovat pidempiä lukiossa kuin peruskoulussa. Ensimmäiset tunnit tuntuivat kestävän ikuisuuden, mutta pian jo huomattiinkin, että 75 minuuttia oli ohi hetkessä.

Kakkosia oppitunnilla

Vaihtuvat jaksot ja koeviikot voivat tuntua vierailta varsinkin kuhmolaiselle nuorelle, joka ei ole tottunut tällaiseen järjestelyyn. Mielestämme tämä järjestely on kuitenkin vain hyvä. Peruskoulun aikana kerkesi jo kyllästyä siihen lukujärjestykseen, joka pysyi koko vuoden samana.

Koko kirjan pänttääminen yhden jakson aikana ja niiden sisältämien asioiden opetteleminen yhteen kokeeseen saattaa kauhistuttaa, niin kuin meitäkin. Yksi kurssi saattaa sisältää jopa koko yläasteen, tai ainakin yhden luokka-asteen asiat. Uuden rytmin löytäminen ja muutenkin uuteen oppimisympäristöön tottuminen saattaa viedä aikansa. Kuitenkin ensimmäisen jakson ja koeviikon jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja huomata, että se ei ollut ollenkaan niin paha, kuin olisi voinut kuvitella. Kaikkeen tottuu lukiossa, ennemmin tai myöhemmin.

Näiden myötä voidaan huomata, että itsenäinen työ korostuu entistä enemmän ja sitä kautta myös vastuu omasta työskentelystä, oppimisesta sekä tavoitteista. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki täytyy opiskella itsenäisesti, vaan opettajat ovat tukena ja apuna aina, kun sitä tarvitsee. Viimeistään lukiossa täytyy ymmärtää se, että opiskelu on meitä itseämme varten, ei opettajia.

Nahkiaiset

Lukiossamme on myös todella hyvä yhteishenki. Ei tarvitse pelätä, ettei kuulu porukkaan tai ole tarpeeksi hyvä kuin muut tai pidä samoista asioista kuin muut. Lukiossa voi olla oma itsensä pelkäämättä, mitä muut ajattelee. Vaikka jotkut haluaisivat lähteä isoon kaupunkiin ja isompaan lukioon, meidän mielestämme pienellä lukiolla on etunsa. Opettajat oppivat muistamaan oppilaat paremmin ja yhteistyö on helpompaa.
       
Lukio on erittäin hyvä paikka suunnata kohti omia uratavoitteita tai jäädä vielä hetkeksi miettimään, mitä haluaa isona tehdä. Lukiosta saa hyvän pohjan esimerkiksi yliopisto-opintoihin ja se aukaisee monia ovia tulevaisuutta varten.

Teksti: Noora, Mari ja Leena