Alumniteksti: Miksi opiskelen venäjän kieltä?

Jens Hattuniemi, Kuhmon yhteislukion ylioppilas vuodelta 2007, opiskelee venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän on saanut Leo ja Anna-Liisa Virran säätiöltä avustuksen opiskeluun liittyvää kieliharjoittelua varten ja kertoo blogimme lukijoille harjoittelusta näin:



Monesti kuulee kysyttävän, että voiko Venäjää ymmärtää. Vielä useammin me suomalaiset mietimme, että mitä venäläiset meistä ajattelevat. Voin vastata hyvällä omalla tunnolla, että suurin osa venäläisistä ei tiedä Suomesta yhtään mitään tai jos tietävät, niin he rakastavat meitä. Ainoastaan Venäjällä on kaupan kassajonossa vanhempi herrasmies ylpeänä esittänyt, että hän osaa sanoa ”Joulupukki” suomeksi, kun venäjäksi vastaava hahmo on ”Дед Мороз”.

Tämä tapahtui viime kesänä Tverissä, jossa olin kieliharjoittelussa kaksi kuukautta. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta venäjän kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja kieliharjoittelua suositellaan hyvin paljon meille, jotka opiskelemme venäjää vieraana kielenä emmekä ole kaksikielisiä.

Tver sijaitsee Pietarin ja Moskovan välissä, lähempänä Moskovaa. Venäläisittäin se on pienehkö maakuntakaupunki, jossa asuu 404 000 asukasta eli se on kuitenkin lähes Helsingin kokoinen. Kaupungin keskusta on kooltaan verrattavissa esimerkiksi Ouluun tai Joensuuhun tai jopa Kajaaniin.



Kieliharjoittelussa opetusta oli kahden luennon verran, noin kolme tuntia arkipäivän aikana. Se voi tuntua vähältä, mutta opetus on venäjäksi ja luentojen aiheet käsittelivät muun muassa Venäjän yhteiskuntaa ja venäläistä kirjallisuutta, unohtamatta sanastoa ja kielioppia. Meidän täytyi tehdä suullisia esitelmiä usein ja tunneilla keskusteltiin paljon venäjäksi. Juuri tämä oli parasta kieliharjoittelussa. Oman kokemukseni perusteella suurinta osaa aloittelijoista jännittää käyttää venäjän kieltä, jos luulee, ettei osaa sitä tarpeeksi hyvin. Luentojen keskustelut lisäsivät itseluottamusta suunnattomasti unohtamatta keskusteluita kaupoissa, ravintoloissa, kaduilla tai Volgan rannalla kalastavan viiksekkään Boriksen kanssa.

Venäjä on Kuhmon naapuri ja ainakin itse suhtauduin nuorempana Venäjään itsestäänselvyytenä. He ovat Kuhmossa läsnä ja näkyvät katukuvassa. Suurimmalla osalla kuhmolaisista on kosketus Kostamukseen ja ehkä Pietariinkin. Venäjän kielen opiskelu ja kieliharjoittelu ulkomailla avaa kuitenkin toisenlaisen maailman, jota ei voi saavuttaa lukemalla iltapäivälehtien yksipuolisia uutisia Venäjästä. Venäjän kieli on haastava, mutta juuri sen takia se on niin mielenkiintoinen aina virallisesta kieliopista nuorisoslangiin. Opiskelemalla sitä ymmärrät rakkaasta naapuristamme enemmän kuin 99 prosenttia suomalaisista.

Jens Hattuniemi

Joulukuun tapahtumia

Itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2013 vietettiin perinteistä syksyn yhdistettyä itsenäisyyspäivä- ja ylioppilasjuhlaa (samat kuvat julkaistu jo aiemmin FB:ssa).

Keskiviikkona 11.12. musiikkilinjan opiskelijat esittivät yläkoulun opiskelijoiden ja Armonia-kuoron kanssa kirkossa Valon lapsi -joulukuvaelman.

Aiemmin valmistuneita opiskelijoita vieraili koulullamme kertomassa nykysistä opiskelupaikoistaan. Kuulimme Kainuun konservatoriosta, Oulun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja viimeisenä Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteellisestä tiedekunnasta.



Vielä ennen joulua on tulossa varusmiesbändin keikka, glögijuhla, elokuvailtapäivä sekä taksvärkkipäivä ja tammikuussa menemme mm. katsomaan eräästä näytelmää Kuhmo-talolle. :)

Alumni Matti Malinen

Tänä lukuvuonna olemme esitelleet blogissamme lukiostamme aiemmin valmistuneita opiskelijoita eli alumneja. Seuraavana esittelyvuorossa on Matti Malinen, joka työskentelee nykyään Mikkelin yliopistokeskuksen (www.muc.fi) pääsihteerinä ja johtaa kolmen yliopiston yhteistä konsortiota.

Matti kirjoitti ylioppilaaksi Kuhmon yhteislukiosta keväällä 1996. Hän aloitti yliopisto-opinnot ensisijaisessa hakukohteessaan Joensuussa syksyllä 1996 heti lukion jälkeen. Pääaineena hänellä oli yleinen historia. Varmuuden vuoksi hän oli hakenut opiskelemaan historiaa myös Ouluun sekä venäjän kieltä Joensuuhun. Sivuaineina hän opiskeli venäjää, mediakulttuuria ja kulttuuriantropologiaa. Matti toteaa Itä-Suomen yliopiston tekemässä haastattelussa: ”Venäjän kielen valitsin, jotta voisin jatkaa venäjän historian parissa tai muussa Venäjään liittyvässä asiassa. Mediakulttuurin valitsin, koska olin kiinnostunut mediasta ja viestinnästä. Kulttuuriantropologia tuli mukaan jotenkin vahingossa, vaikka siitä onkin ollut paljon hyötyä monikulttuurisissa työympäristöissä.”

Joensuu oli Malisen mielestä sopivan kokoinen opiskelukaupunki. Musiikin harrastajalle kaupungissa oli tarjolla hyvää musiikkielämää. Hän kertoo viettäneensä paljon aikaa Rytmihäiriköt -orkesterin jäsenten kanssa ja tavanneensa vaimonsa musiikkiharrastuksen parissa vuonna 2000, jonka jälkeen bilettäminen jäi vähemmälle. Malinen arvioi, että joitakin osia opintoja olisi voinut ottaa enemmän tosissaan. (Lähde: http://www.uef.fi/fi/geohistoria/matti-malinen)

Opintojen aikana hän suoritti varusmiespalveluksen vuonna 1997. Venäjän kielen opintoihin sisältyneen kieliharjoittelun Malinen suoritti puolestaan kevätlukukaudella 2001 valtiollisessa Hertzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa. Hän kertoo vaihto-opiskelun olleen hyvä kokemus ja luonnollisesti kehittäneen kielen osaamista paljon. Venäjän kielen taito on ollut työuralla välttämättömyys.  (Lähde: http://www.uef.fi/fi/geohistoria/matti-malinen)

Matti valmistui filosofian maisteriksi keväällä 2002. Koska näkymät tutkijan urasta näyttivät heikoilta, Malinen muutti vaimonsa kanssa Joensuusta pois ja hakeutui työelämään. Hän toimi vuosina 2003–2006 koulutuskoordinaattorina Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksessa Mikkelissä ja Pietarissa. Työhön kuului Venäjän kaupan tukipalveluja, koulutuksia ja projekteja. Sen jälkeen hän työskenteli talous- ja hallintopäällikkönä Helsingin kauppakorkeakoulun International business – kandidaattiohjelmassa Mikkelissä vuosina 2006–2008.Tehtävä oli monipuolinen, sillä hänen vastuullansa olivat talous, hallinto, henkilöstöasiat, markkinointi, sidosryhmät, tilat ja projektit. (Lähde: http://www.uef.fi/fi/geohistoria/matti-malinen)

Malinen on toiminut vuodesta 2009 alkaen Mikkelin yliopistokeskuksen pääsihteerinä. Työnantajana on virallisesti Helsingin yliopisto, joka toimii Mikkelissä koordinoivana yliopistona. Yliopistokeskuksia on perustettu kuuteen maakuntaan, joissa ei ole omaa tiedeyliopistoa, ja ne sijaitsevat Kajaanissa, Kokkolassa, Lahdessa, Mikkelissä, Porissa ja Seinäjoella. Mikkelin yliopistokeskus on kolmen yliopiston ja viiden yksikön muodostama verkostomainen yhteenliittymä. Malisen tehtävänä on esimerkiksi yliopistojen yhteistoiminnan kehittäminen ja koordinointi, edunvalvonta ja sidosryhmätyö sekä kolmihenkisen koordinaatioyksikön johtaminen. Toimenkuva sisältää muun muassa korkeakoulupolitiikkaa, koulutukseen ja tutkimukseen liittyvää kehittämistyötä sekä rahoitusasioita. (Lähde: http://www.uef.fi/fi/geohistoria/matti-malinen)

Yliopisto-opinnoista on ollut hyötyä eri työtehtävien hoitamisessa. ”Historia on antanut laajempaa näkemystä asioihin. Kieliopinnot ovat auttaneet paljon, koska olin vuosina 2003–2006 Venäjällä ja minulla oli venäläisiä avustajia. Vuosina 2006–2008 puolestaan esimieheni oli Seattlesta. Mediakulttuuri on ollut hyväksi viestinnässä ja markkinoinnissa.” Malisen mukaan Joensuussa suoritettu tutkinto oli hyvä pohja, mutta ei riittävä. Siksi hän on opiskellut lähes koko ajan töiden ohessa ja hän on suorittanut muun muassa Johtamisen erikoisammattitutkinnon Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa, Business Controller Executive -koulutuksen Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksessa, Innoventurer -koulutuksen Helsingin yliopistossa sekä useita lyhyitä kursseja ja koulutuksia muun muassa Venäjän kauppaan, johtamiseen, taloushallintoon sekä esimiestyöhön liittyen. Seuraavat opinnot ovat jo pohdinnassa. (Lähde: http://www.uef.fi/fi/geohistoria/matti-malinen)

”Historia on hyvä aine opiskella, mutta työelämään tarvitaan osaamista talouden perusteista, markkinoinnista, viestinnästä. Tämä pätee myös tutkijoihin. Jonkinlainen talouden passi olisi tarpeen kaikille opiskelijoille, aivan kuten minun aloittaessa tuli ns. atk-passi. Kieliopinnot kannattavat aina alati monikulttuuristuvassa työelämässä. Kenenkään on turha luulla olevansa valmis kun tutkinto on suoritettu, sitten se opiskelu vasta alkaakin. Kannattaa ihan oikeasti miettiä erilaisia vaihtoehtoja ja pitää jonkinlainen plan b, jos suunnitelmat ja kylmä todellisuus eivät kohtaakaan”, Malinen opastaa nykyisiä ja tulevia opiskelijoita. (Lähde: http://www.uef.fi/fi/geohistoria/matti-malinen)

Matti Malisen perheeseeni kuuluu vaimo ja kolme lasta. Hän kertoo, että on jatkanut opiskeluja koko työuransa ajan, tosin kiireistä johtuen tohtoriopinnot ovat toistaiseksi jäissä. Opinnot nojaavat neljään alueeseen: historia, venäjän kieli, kulttuuri ja viestinä sekä taloushallinto ja johtaminen.


Lisätietoja: https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/persons/matti-malinen(5b49c8c0-aab1-4fe1-abe6-4538f29b111e).html

http://www.uef.fi/fi/geohistoria/matti-malinen (koko tekstin pääasiallinen lähde)

Kuhmosta Thaimaahan töihin

Elisa Korpivuoma, Kuhmon yhteislukion ylioppilas keväältä 2004, työskentelee tällä hetkellä eräässä hotellissa Koh Samuilla, Thaimaassa. Näin Elisa kertoo siitä, kuinka hän päätyi sinne.

Näkymä uima-altaalta

Keväällä 2004 ylioppilaskirjoitusten jälkeen yliopistot ja monenlaiset korkeakoulut olivat mielessä ja pohdin minkä alan opintoihin haluaisin jatkaa seuraavaksi. Kielten opiskelu oli aina vähän kiinnostanut ja sujunut paremmin kuin matemaattiset aineet. Tällä rajauksella keskityin etsimään mahdollisia opiskeluvaihtoehtoja. Savonia-ammattikorkeakoulu tarjosi Matkailun- ja Liikkeenjohdon Koulutusohjelman, jonka kurssivaihtoehdot vaikuttivat mielenkiintoisilta. Päätin hakea opiskelupaikkaa, ja muutin paikan saatuani Kuopioon. Opintoihin kuului matkailua, hotelli- ja ravintola-alan kursseja sekä valinnaisia kieliä. Yrittäjyys, markkinointi sekä taloushallinto liittyivät myös olennaisesti ammattiopintoihin.

Hotellin aula

Kielitaidon ja ammatillisen kehittymisen kannalta Savonia suosittelee, että opiskelija suorittaisi harjoittelun tai osan harjoittelusta ulkomailla ja niinpä tein opiskelukaverini kanssa opintoihini liittyvät pakolliset työharjoittelut Koh Samuilla Thaimaassa. Ensimmäisen työharjoittelun tein paikallisessa hotellissa asiakaspalveluvastaavana. Huolimatta erilaisesta kulttuurista, kielestä sekä ihmisistä, työt sujuivat hyvin ystävällisessä ja asiakaspalvelupainotteisessa maassa. Toisen työharjoittelun tein Koh Samuille rakennetun hotellin perustamiseen liittyvissä tehtävissä. Tein paljon suunnittelu ja tutkimustyötä ja yrityksen perustamiseen liittyvät tehtävät tulivat tutuksi. Töiden ohella tein kenttätutkimusta saarella olleista turisteista opinnäytetyötäni varten.

Hotellihuone

Restonomin tutkinto kesti 3.5 vuotta ja sen saatuani päätökseen tein osa-aikaisia hotelli- ja ravintola-alan töitä Kuopiossa. Uramahdollisuudet Thaimaassa kuitenkin kiinnostivat vielä ja harjoittelusta saatu kokemus poiki työpaikan Sareeraya Villas & Suites hotellissa Koh Samuilla myynnin ja markkinoinnin parissa nimikkeellä Sales & Customer Relationship Manager. Töissä on oppinut paljon hotellin operatiivisen toiminnan suunnittelusta ja johtamisesta, hotellin myynnistä, markkinoinnista, sekä erilaisten tapahtumien järjestämistä - hotellissa järjestetään kuukausittain häitä ja erilaisia illallistapahtumia.

Häät

Häät

Asiakaskunta on kansainvälinen, suurin osa matkailijoista tulee Aasiasta, Australiasta sekä eri Euroopan maista. Kommunikointi tapahtuu englannin kielellä. Töiden ohessa on oppinut myös thaimaan kieltä, sillä suurin osa työkavereista on thaimaalaisia. Töitä Thaimaassa tehdään normaalisti yhdeksän (9) tuntia päivässä, kuusi (6) päivää viikossa. Töitä tehdään siis paljon, mutta tiimihenki on todella hyvä ja työkavereita nähdään usein myös työajan jälkeenkin. Olen ollut töissä Sareeraya Villas & Suites hotellissa nyt lähes kolme (3) vuotta.

Vaaleahiuksinen Elisa kuvassa keskimmäisenä

Työskentely ulkomailla on ollut monin tavoin antoisaa, sillä töiden ohella on oppinut mainiosti tuntemaan uuden kotipaikan kulttuurin, tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja saanut kokemusta toimimisesta täysin erilaisissa ympäristössä, mikä on kehittänyt osaamista. Työpaikan etsiminen ulkomailta voi tuntua hankalalta, mutta työtä on kuitenkin aina mahdollista saada ja nykyään jopa verrattain helppoa kun on aktiivinen ja tietää kuinka lähteä liikkeelle.

Kulkemattomilta teiltä - from routes untraveled

Talviloman alkamisen kynnyksellä kävimme Kuhmo-talolla katsomassa tanssiesityksen nimeltään "Kulkemattomilta teiltä - from routes untravelled". "Kulkemattomilta teiltä" on kuhmolaislähtöisen Mikko Hyvösen koreografia. Teos on haave jostakin tuntemattomasta ja uudesta, vielä löytämättömästä. Tanssiryhmä työskentelee yksinkertaisten liikkeiden ja looppien kanssa muuntaen niitä pieniksi tansseiksi, jotka liikkuvat näyttämöltä kaupunkeihin (Kuhmo, Kajaani, Helsinki, New York) ja taas takaisin näyttämölle, tehden julkisista paikoista ja niissä tapahtuvista tilanteista osan esitystä, osan tanssiaan.

Kuvaaja: Lauri Sirén

Videoklippi: Kulkemattomilta teiltä, ote 1

Teoksen nimi liittyy siis lähtemiseen ja matkustamiseen: lähtemiseen pois teatterista, studiosta ja kotoa sekä halusta lähteä liikkumaan paikasta toiseen toimittamaan jotakin, jolla ei näytä olevan päämäärää eikä yksiselitteistä merkitystä. Esityksessä esiintyvät Hyvösen kanssa Janne Aspvik ja myös kuhmolaislähtöinen tanssija Veli-Pekka Majava. Esityksen ensi-ilta oli toukokussa 2012 Kajaanissa.

Kuvaaja: Lauri Sirén

Mikko Hyvönen on Kuhmosta kotoisin oleva tanssija-koreografi, joka on opiskellut Brysselissä. Veli-Pekka Majava, ylioppilas Kuhmon yhteislukiosta vuodelta 2004, on valmistunut tanssijaksi Pohjois-Karjalan ammattiopistosta Outokummusta ja vaikuttaa nykyään Helsingissä. Veli-Pekka kertoo saaneensa kipinän tanssiin Maija Palsion ja Ritva Kuhan kursseilta kouluaikana Kuhmossa. Ryhmän kolmas tanssija, Janne Aspvik, on valmistunut tanssijaksi teatterikorkeakoulusta ja työskentelee freelancerina Helsingissä.

Artistilämpiössä esityksen jälkeen.

Lisää tietoa esityksestä osoitteesta www.routacompany.fi. 

Kuhmosta YLE:n urheiluselostajaksi

Entisistä opiskelijoistamme esittelemme seuraavaksi Johannes Oikarisen, joka toimii urheiluselostajana YLE:ssä.

27000 katsojaa on pakkautunut katsomoon, kun ampumahiihdon MM-kisojen avausmatka sekaviesti on alkamassa. Tshekkiyleisöllä riittää jännitettävää, koska kisaisännillä on mahdollisuus mitaliin. Suomi on myös mukana, mutta odotukset eivät ole kovin korkealla.

Kuhmon yhteislukion tiloista on aika pitkä matka melko lailla keskellä Tshekkiä sijaitsevaan Nove Mesto na Moraveen. Itse asiassa 2256 kilometriä. Täällä järjestetään tämän vuoden ampumahiihdon MM-kisat. Töitä pitäisi seuraavan parin viikon aikana täällä paiskia. Jutuntekoa ja urheilijoiden haastatteluja Yle Urheilun lähetyksiin. En kyllä olisi yksitoista vuotta sitten Kuhmo-talolla ylioppilaslakin päähän painaessani arvannut, että olen joskus Suomen merkittävimmässä urheilutoimituksessa töissä.

Suoran tv-lähetyksen alkuun on muutama minuutti. Jännittää. Jutut ovat valmiina odottamassa, mutta muut höpinät pitäisi vielä hoitaa. Lähetys alkaa. Korvakuulokkeesta kuuluu ohjelman alkutunnus, ja sitten ohjaajalta tulee korviin: ole hyvä. Oma ääni tulee paluuna korvaan sekunnin viivellä - ajatus karkaa ja sekoiluksi menee.

Vähän taustaa. Pääsin ylioppilaaksi Kuhmon yhteislukiosta muistaakseni vuonna 2002. Sen jälkeen vuoden varusmiespalvelus alta pois. Sitten merkittävin muutos eli muutto Helsinkiin. Vuosi HEO Mediapajassa ja työharjoittelu sekä kesätöitä Ylen Radiourheilussa. Seuraavana syksynä Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun (hyvä koulu) viestinnän koulutusohjelmaan. Kolmen vuoden jälkeen taas takaisin Helsinkiin ja työharjoitteluun Yle Urheiluun (tv, radio ja online nykyään samassa). Sillä tiellä olen vieläkin. Tosin asuinpaikka on vaihtunut Vantaaseen.

Sekaviestissä on yksi ylitse muiden, kun Norja ottaa kultaa. Tshekki ylittää odotukset ja ottaa pronssin. Mitali heti avausmatkalta kotikisoissa Nove Mestossa. Ei huono alku ollenkaan. Suomella ei kulje. Sijoitus vasta 19:s.

Uskaltaako lähteä vai ei? Muutto omien unelmien perään voi olla iso askel. Pääkaupunkiseudulla voi olla vähän ikävä asustella, mutta ei se aina niin kauheata ole. Suurin osa asukkaista on muualta muuttaneita, joten samanlaisen taustan ihmisiä löytyy varmasti. Onneksi on kuitenkin paikkakuntavaihtoehtoja myös lähempänä, jos etelään muutto ei kiinnosta.

Suomalaishaastattelu on kisan jälkeen menossa. Muutaman kymmenen metrin päässä alkaa palkintojenjako. Katsojat huutavat sydämensä kyllyydestä tshekkijoukkueen otettua mitalin. Haastateltavan puheesta ei saa mitään selvää. Pitää vaan arvata mitä toinen puhuu, ja yrittää jatkaa loogisesti eteenpäin. Ilmeestä näkee, että kommenttien lateleminen heti hieman pieleen menneen kilpailun jälkeen ei pahemmin kiinnosta.

Lukion jälkeen on edessä jatko-opiskelupaikan tai töiden etsintä. Sitä olen tuuminut, että kannattaa tehdä sellaista mistä oikeasti pitää. Tai ainakin yrittää tavoittaa sen mistä haaveilee. Eipähän tarvitse sitten jälkikäteen murehtia, että en yrittänyt. Elämä eletään vain kerran, joten sitä ei kannata tuhlata. Menipäs korkealentoiseksi.

Haastattelut ovat takana ja lähetys päättynyt. Jäljellä on vielä huomisen läpikäynti. Vaikka kilpailu on ohi, on yleisö yhä paikalla. Tshekkijoukkue juhlii pääkatsomon edessä. 27000 ihmistä laulaa ja tanssii. Kylmät väreet menevät läpi. On se vaan hienoa.

Johannes Oikarinen

Takaisin Kuhmon yhteislukioon (opettajana)

Matemaattisten aineiden opettajamme Petri on kevätlukukauden ajan hoitovapaalla kotosalla viettämässä laatuaikaa pian puolitoistavuotiaan poikansa kanssa. Petrin sijaisena toimii Kuhmon yhteislukion entinen kasvatti Heikki Polvinen. Haastattelimme Heikkiä muutamilla perinteisillä Korpirojektin haastattelukysymyksillä:

1. Mistä olet kotoisin?
Lapsuuteni vietin Kuhmon Vartiuskylällä. Lukioajaksi muutin keskustaan, ja armeijan jälkeen Jyväskylään. Siellä asuin viisi ja puoli vuotta, missä ajassa sinnekin kerkesi jo hyvin kotiutumaan. Nyt asun jälleen Kuhmossa.

2. Miksi opiskelit yliopistossa juuri matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa?
Matematiikka valikoitui pääaineeksi sen takia, että ei tarvinnut käydä pääsykokeissa vaan pääsin suoraan sisään. Fysiikka ja kemia tulivat ikään kuin siinä sivussa luetuiksi, joskin fysiikan suhteen meinasi välillä motivaatiokin huveta.

3. Mitä mieltä olet Kuhmon yhteislukiosta?
Kuhmon yhteislukio on hyvä oppilaitos kuhmolaisille sekä muualtakin tuleville peruskoulunsa päättäneille. Tämä koulu antaa hyvät valmiudet jatko-opintoihin.

4. Mikä sana kuvailee sinua parhaiten?
Höseltäjä, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.

5. Mikä on helpointa työssäsi? Entä vaikeinta?
Opetuksen suunnittelu siten, että se palvelisi tarkoitustaan mahdollisimman hyvin on haastavaa. Tuntien pitäminen suunnittelun jälkeen menee luonnostaan.

6. Oletko koskaan lintsannut oppitunnilta?
Yliopistossa useinkin, mutta lukioaikana ja sitä ennen en muista juuri lintsanneeni.

7. Montako kertaa olet ollut jälki-istunnossa?
Ala-asteella muistelen kerran olleeni.

8. Paljonko keskiarvosi oli koulussa?
Olisikohan ollut siinä yhdeksän ympärillä.

9. Mitä harrastat?
Musiikkia kuuntelen ja itsekin välillä soitan, kirjoja lueskelen, käyn juoksemassa ja hiihtelen, sekä leivon silloin tällöin.

10. Mikä on suurin paheesi?
Olisikohan herkutteleminen.

11. Jos voisit olla joku julkkis yhden päivän ajan, kuka olisit ja miksi?
Enpä oikeastaan osaa nimetä ketään yksittäistä. Joku sellainen rikas julkisuuden henkilö, joka on onnistunut pysymään poissa julkisuudesta.

12. Mikä on viimeksi katsomasi elokuva ja mitä tykkäsit?
Elokuvateatterissa tuli viimeksi katsottua 007 Skyfall. Ei parhaita Bondeja, mutta perustoimintaelokuvana kohtuullisen hyvä.

13. Paras TV-ohjelma?
Sherlock Holmes (Monista mahdollisista se ”oikea” missä on Jeremy Brett)

14. Mitä mieltä olet Sotkamosta?
Kyllä kai sielläkin voi asua. Ja onhan siellä Vuokatti.

15. Mitä mieltä olet Facebookista?
Joillekin hyödyllinen, ilmankin pärjää hyvin.

16. Tiedätkö Kuhmon pilisringin reitin?
On kai tuota tullu muutamia satoja, jos ei jopa tuhansia kertoja kierrettyä aikoinaan.

17. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
En oikeastaan näe niin pitkälle.

18. Kerro yksi vitsi!
Vai vitsi pitäisi kertoa, no tässäpä sen tapainen:

- Jussi, miten sinä kehtaat kiusata pienempiäsi? Mikä sinusta oikein isona tulee?
- Opettaja!

Alumni Outi Ohtosen mietteitä

Esittelemme blogissamme lukiomme entisiä opiskelijoita ja heidän elämäänsä/opiskeluaan lukion jälkeen. Nyt vuorossa on Outi Ohtonen, joka antaa nykyisille lukiolaisille paljon hyödyllisiä vinkkejä. Outi kertoo seuraavaa:

Kirjoitin ylioppilaaksi Kuhmon yhteislukiosta keväällä 2006. Olen ollut aina kiinnostunut monista, erilaisistakin asioista, eikä minulla ollut vielä abivuonnakaan selkeää ajatusta siitä, mitä haluaisin opiskella tai tehdä tulevaisuudessa työkseni. Kuitenkin jo peruskoulussa erityisesti kansainväliset asiat ja toiminta olivat kiinnostaneet minua, ja suosikkioppiaineisiini kuuluivat muun muassa kielet, maantieto ja uskonto.

Opiskelin lukiossa kaikkia tarjolla olleita vieraita kieliä – pitkän oppimäärän englantia ja saksaa, keskipitkän ruotsia sekä lyhyen ranskaa ja venäjää. Toisen lukiovuoden keväällä vietin muutaman viikon Pohjola-Nordenin stipendiaattina Ahvenanmaalla sekä Ruotsissa ja kesällä Lions Clubin nuorisovaihdossa Saksassa. Molemmat matkat olivat mukavia kokemuksia, jotka myötävaikuttivat mielenkiinnonkohteitteni vahvistumiseen. Vieraat kulttuurit kiinnostivat minua, ja viihdyin monikansallisessa toimintaympäristössä.

Kiinnostuksenkohteeni ja ainevalintani johtivat siihen, että minusta tuntui lukion jälkeen luonnolliselta hakea opiskelemaan kieliä. Halusin kokeilla yliopisto-opintoja ja ajattelin, että kielitaidon kartuttaminen ei menisi hukkaan, vaikka myöhemmin vaihtaisin alaa. Sain opiskelupaikan muutamasta eri yliopistosta ja oppiaineesta, joista valitsin venäjän kielen ja kirjallisuuden Helsingin yliopistossa. Olin opiskellut kieltä vain kaksi vuotta ja halusin oppia sitä lisää. Venäjä kiehtoi minua yhteiskuntana ja kulttuurina, ja tiedostin itänaapurin ja sen kielen osaamisen merkityksen Suomelle. Vaikka pidin valintaani aluksi väliaikaisena, nyt reilu kuusi vuotta myöhemmin takanani on viides työrupeama Venäjällä ja "virallistamista" vaille valmis filosofian maisterin tutkinto.    

Kaiken kaikkiaan olen viettänyt Venäjällä opiskeluajastani vähän yli vuoden. Keväällä 2007 suoritin pääaineen opintoihin kuuluvan pakollisen kieliharjoittelun Pietarin ja kesällä 2009 vapaaehtoisen Tverin valtiollisessa yliopistossa. Kieliharjoittelujen lisäksi olen työskennellyt useaan otteeseen Suomen Moskovan-suurlähetystön kansalaispalveluyksikössä. Kansalaispalveluyksikkö palvelee passi- ja viisumiasiakkaita, ja yksikön kausiapulaisena toimenkuvaani on kuulunut muun muassa erilaisia asiakaspalvelutehtäviä vastaanotossa ja puhelimitse. Suurlähetystö Moskovassa on Suomen ulkomaan edustustoista suurimpia, ja työni kautta olen päässyt seuraamaan myös talon muiden yksiköiden toimintaa, joka on isossa ja merkittävässä edustustossa monipuolista.          

Moskovanjoen rantaa lähetystön läheltä

Työt Moskovassa ja sivuaineopintoni veivät minut kesällä 2011 Varsovaan, missä työskentelin Suomen Varsovan-suurlähetystön korkeakouluharjoittelijana. On tavallista, että venäjän kielen opiskelijoita kannustetaan opiskelemaan myös muita slaavilaisia kieliä. Slaavilaiset kielet muistuttavat toisiaan siinä määrin, että yhden pohjalta on verrattain helppo oppia toista. Tällä perusteella ensimmäiseksi kandidaatin tutkintoni sivuaineeksi valikoitui länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien oppiaine, jonka linjavaihtoehdoista valitsin puolan kielen ja kulttuurin. Puola kuuluu länsislaavilaisiin kieliin eikä ole kaikkein läheisintä sukua itäslaavilaiselle venäjälle, mutta kielten rakenteessa ja sanastossa on paljon samankaltaisuuksia.  Puolalla on noin 40 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, ja tuolloin tuoreehko EU:n jäsenvaltio kiinnosti minua ennen muuta historialtaan ja kulttuurielämältään rikkaana maana.

Varsovan kulttuuri- ja tiedepalatsi

Opintojen edetessä ehdin jo miettiä, tarvitsisinkohan puolaa koskaan mihinkään, mutta loppujen lopuksi sain kielitaidon kautta mieluisan harjoittelupaikan ja arvokasta työkokemusta. Lähetystöharjoittelijana pääsin hyödyntämään paitsi puolan osaamista myös yhdistämään sitä monipuolisesti muihin sivuaineisiini, yleiseen valtio-oppiin sekä alue- ja kulttuurintutkimukseen, jota olen opiskellut Venäjä ja Itä-Eurooppa suuntautumisena. Harjoittelu Varsovassa kokosi kivasti koko tutkintoni, ja siitä tuli osa maisterivaiheen työelämäopintojani.

Korkeakouluharjoittelijana päätehtäväni oli puolalaisen median seuranta. Osallistuin Puolan sisä- ja ulkopolitiikasta sekä EU-asioista raportointiin. Kirjoitin mediakatsauksia ja taustamuistioita ja edustin Suomea erilaisissa kokouksissa ja konferensseissa. Moskovaan verrattuna muutaman virkamiehen suurlähetystö Varsovassa on pieni, ja satuin harjoitteluun ajankohtana, jolloin Puolassa tapahtui paljon ja maa oli monestakin näkökulmasta erityisen mielenkiintoinen. Kaikki tämä teki harjoittelustani mielekkään. 

Pietarissa Gribojedovin kanavalla.

Ulkoasianhallinnossa työskenteleminen on kartuttanut paitsi oman alan työkokemusta myös mahdollistanut opintojeni kohdealueiden yhteiskuntaan ja kulttuuriin tutustumisen sekä kielitaidon käyttämisen ja kehittämisen autenttisessa ympäristössä. Ulkosuomalaisten puitteet ovat poikkeukselliset ja työyhteisöt tiiviitä. Itselleni ulkomailla työskentelyn suurimpia rikkauksia ovatkin ehdottomasti olleet tapaamani mielenkiintoiset ihmiset ja ihmissuhteet, joita olen heidän kanssaan solminut.

Vaikka ulkomaille lähteminen tai siellä oleminen ei ole aina helppoa, suosittelen hakeutumaan opiskelijavaihtoon tai ulkomaanharjoitteluun opintojen aikana. Vieraassa yhteiskunnassa eläminen rikastuttaa ajattelua ja on mahdollisuus kielitaidon hankkimiseen tai kehittämiseen varsin tehokkaalla tavalla. Kieliä ei todellakaan tarvitse opiskella päätoimisesti tai osata täydellisesti, jotta niistä voisi olla konkreettista hyötyä myös työelämässä. Mikäli minulta kysyttäisiin, kehottaisin kielistä ja niiden opiskelusta (missä tahansa muodossa tai laajuudessa) kiinnostuneita panostamaan suomalaisesta näkökulmasta eksoottisten ja puhujamäärältään suurien kielten kuten kiinan tai venäjän opintoihin. Niiden lisäksi muiden maailman puhutuimpien ja niin ikään YK:n virallisten kielten − englannin, ranskan, espanjan tai arabian − hyvä taito ja toisen kotimaisen osaaminen on varmasti hyödyksi ja keino erottua työmarkkinoilla monella alalla.

Juhannuksena Tverin Karjalassa

Vieraista kielistä ja niiden osaamisen merkityksestä puhuttaessa on syytä muistaa, että kansainvälistyminen ja globalisaatio eivät ole vähentäneet äidinkielen osaamisen merkitystä. Itse pidän äidinkielen taitoa yhtenä merkittävimmistä kaikista peruskoulussa ja lukiossa hankkimistani. Sitä tarvitaan jo opinnoissa, ja äidinkielen osaamista arvostavat myös työnantajat.

Monia työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja ei opi tunneilla tai voi osoittaa koulutodistuksin. Minulle erityistä iloa ja hyötyä onkin ollut etenkin luottamustehtävistä, joissa toimin jo peruskoulu- ja lukiovuosinani. Osin niiden ansiosta pääsin mukaan myös yliopiston tutortoimintaan, mikä taas edesauttoi sitä, että tulin myöhemmin valituksi venäjän oppiaineen ja nykykielten laitoksen hallinnollisiin tehtäviin. Harrastus- ja järjestötoiminta sekä luottamustoimet ovat kaikki meriittejä, jotka voivat olla avuksi myös työnhaussa.    

Valmistun kuluvan kuun lopussa. Tällä hetkellä haluaisin asua ja työskennellä Suomessa, mutta on hyvin mahdollista, että päädyn vielä tulevaisuudessa töihin ulkomaille. Ulkoministeriön lisäksi työtehtävät muualla valtionhallinnossa kiinnostavat. Olen myös haaveillut opintojen jatkamisesta. Haluaisin jossain vaiheessa monipuolistaa osaamistani jollain "yleisemmällä", mikä voisi olla esimerkiksi oikeustieteellisiä opintoja. Aika näyttää, miten käy − unelmia saa ja pitää aina olla!

Uskon, että opintoja ja ammattia koskevissa valinnoissa kannattaa seurata eniten sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta. Mielenkiinto tekee tyytyväiseksi ja sen avulla jaksaa myös pyrkiä eteenpäin. Mielestäni elämässä ei ylipäätään kannata liikaa laskelmoida, vaikka opiskelupaikkaa ja oppiaineita valitessa on luonnollisesti tärkeää ottaa selvää, millaisiin tehtäviin tutkinnolla voi työllistyä ja onko mahdollisella aineyhdistelmällä kysyntää työmarkkinoilla. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että valinnat ovat harvoin pysyvästi toisensa poissulkevia ja tuskin mitkään opinnot menevät koskaan täysin hukkaan, vaikka huomaisi päätyneensä väärältä tuntuvalle alalle. Työelämässäkin yllättävien asioiden ja tehtävien välille voi löytyä yhteyksiä, ja vaikuttaa siltä, että harva omasta (ja voisin olettaa, että myöskään harva nykyisten lukiolaisten) ikäluokasta sijoittuu valmistuttuaan loppuelämäksi yhteen tehtävään tai edes yhden alan tehtäviin.

Toivon kaikille Kuhmon lukiolaisille onnea ja menestystä opintoihin ja erityisesti abeille tsemppiä opiskelupaikan valintaan ja hakemiseen. Liekö aika kullannut muistot, mutta ainakin minä muistelen lukiovuosia suhteellisen huolettomana aikana, jona oli mahdollista opiskella eri aineita monipuolisesti eikä kaikkia valintoja ollut tarvetta ottaa yhtä vakavasti kuin myöhemmin. Nauttikaa lukioajasta, kun sitä vielä on!

Outi Ohtonen

Alla muutama linkki, joista voi lukea lisää venäjän kielen opiskelusta Helsingin yliopistossa ja kokemuksistani kieli- ja korkeakouluharjoitteluissa.

http://www.helsinki.fi/venaja/

http://www.helsinki.fi/humanistilehti/arkisto/lehti12/tver.htm

http://www.finland.pl/public/default.aspx?contentid=226507&nodeid=40900&contentlan=1&culture=fi-FI