Esittelemme blogissamme lukiomme entisiä opiskelijoita ja heidän elämäänsä/opiskeluaan lukion jälkeen. Nyt vuorossa on Outi Ohtonen, joka antaa nykyisille lukiolaisille paljon hyödyllisiä vinkkejä. Outi kertoo seuraavaa:
Kirjoitin ylioppilaaksi Kuhmon yhteislukiosta keväällä 2006. Olen ollut aina kiinnostunut monista, erilaisistakin asioista, eikä minulla ollut vielä abivuonnakaan selkeää ajatusta siitä, mitä haluaisin opiskella tai tehdä tulevaisuudessa työkseni. Kuitenkin jo peruskoulussa erityisesti kansainväliset asiat ja toiminta olivat kiinnostaneet minua, ja suosikkioppiaineisiini kuuluivat muun muassa kielet, maantieto ja uskonto.
Opiskelin lukiossa kaikkia tarjolla olleita vieraita kieliä
– pitkän oppimäärän englantia ja saksaa, keskipitkän ruotsia sekä lyhyen
ranskaa ja venäjää. Toisen lukiovuoden keväällä vietin muutaman viikon Pohjola-Nordenin
stipendiaattina Ahvenanmaalla sekä Ruotsissa ja kesällä Lions Clubin
nuorisovaihdossa Saksassa. Molemmat matkat olivat mukavia kokemuksia, jotka
myötävaikuttivat mielenkiinnonkohteitteni vahvistumiseen. Vieraat kulttuurit
kiinnostivat minua, ja viihdyin monikansallisessa toimintaympäristössä.
Kiinnostuksenkohteeni ja ainevalintani johtivat siihen, että
minusta tuntui lukion jälkeen luonnolliselta hakea opiskelemaan kieliä. Halusin
kokeilla yliopisto-opintoja ja ajattelin, että kielitaidon kartuttaminen ei
menisi hukkaan, vaikka myöhemmin vaihtaisin alaa. Sain opiskelupaikan
muutamasta eri yliopistosta ja oppiaineesta, joista valitsin venäjän kielen ja
kirjallisuuden Helsingin yliopistossa. Olin opiskellut kieltä vain kaksi vuotta
ja halusin oppia sitä lisää. Venäjä kiehtoi minua yhteiskuntana ja kulttuurina,
ja tiedostin itänaapurin ja sen kielen osaamisen merkityksen Suomelle. Vaikka
pidin valintaani aluksi väliaikaisena, nyt reilu kuusi vuotta myöhemmin
takanani on viides työrupeama Venäjällä ja "virallistamista" vaille
valmis filosofian maisterin tutkinto.
Kaiken kaikkiaan olen viettänyt Venäjällä opiskeluajastani vähän
yli vuoden. Keväällä 2007 suoritin pääaineen opintoihin kuuluvan pakollisen
kieliharjoittelun Pietarin ja kesällä 2009 vapaaehtoisen Tverin valtiollisessa
yliopistossa. Kieliharjoittelujen lisäksi olen työskennellyt useaan otteeseen Suomen
Moskovan-suurlähetystön kansalaispalveluyksikössä. Kansalaispalveluyksikkö palvelee
passi- ja viisumiasiakkaita, ja yksikön kausiapulaisena toimenkuvaani on
kuulunut muun muassa erilaisia asiakaspalvelutehtäviä vastaanotossa ja
puhelimitse. Suurlähetystö Moskovassa on Suomen ulkomaan edustustoista
suurimpia, ja työni kautta olen päässyt seuraamaan myös talon muiden yksiköiden
toimintaa, joka on isossa ja merkittävässä edustustossa monipuolista.
 |
| Moskovanjoen rantaa lähetystön läheltä |
Työt Moskovassa ja sivuaineopintoni veivät minut kesällä 2011 Varsovaan, missä työskentelin Suomen Varsovan-suurlähetystön korkeakouluharjoittelijana. On tavallista, että venäjän kielen opiskelijoita kannustetaan opiskelemaan myös muita slaavilaisia kieliä. Slaavilaiset kielet muistuttavat toisiaan siinä määrin, että yhden pohjalta on verrattain helppo oppia toista. Tällä perusteella ensimmäiseksi kandidaatin tutkintoni sivuaineeksi valikoitui länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien oppiaine, jonka linjavaihtoehdoista valitsin puolan kielen ja kulttuurin. Puola kuuluu länsislaavilaisiin kieliin eikä ole kaikkein läheisintä sukua itäslaavilaiselle venäjälle, mutta kielten rakenteessa ja sanastossa on paljon samankaltaisuuksia. Puolalla on noin 40 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, ja tuolloin tuoreehko EU:n jäsenvaltio kiinnosti minua ennen muuta historialtaan ja kulttuurielämältään rikkaana maana.
 |
| Varsovan kulttuuri- ja tiedepalatsi |
Opintojen edetessä ehdin jo miettiä, tarvitsisinkohan puolaa
koskaan mihinkään, mutta loppujen lopuksi sain kielitaidon kautta mieluisan
harjoittelupaikan ja arvokasta työkokemusta. Lähetystöharjoittelijana pääsin
hyödyntämään paitsi puolan osaamista myös yhdistämään sitä monipuolisesti
muihin sivuaineisiini, yleiseen valtio-oppiin sekä alue- ja
kulttuurintutkimukseen, jota olen opiskellut Venäjä ja Itä-Eurooppa suuntautumisena.
Harjoittelu Varsovassa kokosi kivasti koko tutkintoni, ja siitä tuli osa maisterivaiheen
työelämäopintojani.
Korkeakouluharjoittelijana päätehtäväni oli puolalaisen
median seuranta. Osallistuin Puolan sisä- ja ulkopolitiikasta sekä EU-asioista
raportointiin. Kirjoitin mediakatsauksia ja taustamuistioita ja edustin Suomea erilaisissa
kokouksissa ja konferensseissa. Moskovaan verrattuna muutaman virkamiehen
suurlähetystö Varsovassa on pieni, ja satuin harjoitteluun ajankohtana, jolloin
Puolassa tapahtui paljon ja maa oli monestakin näkökulmasta erityisen
mielenkiintoinen. Kaikki tämä teki harjoittelustani mielekkään.
 |
| Pietarissa Gribojedovin kanavalla. |
Ulkoasianhallinnossa työskenteleminen on kartuttanut paitsi oman alan työkokemusta myös mahdollistanut opintojeni kohdealueiden yhteiskuntaan ja kulttuuriin tutustumisen sekä kielitaidon käyttämisen ja kehittämisen autenttisessa ympäristössä. Ulkosuomalaisten puitteet ovat poikkeukselliset ja työyhteisöt tiiviitä. Itselleni ulkomailla työskentelyn suurimpia rikkauksia ovatkin ehdottomasti olleet tapaamani mielenkiintoiset ihmiset ja ihmissuhteet, joita olen heidän kanssaan solminut.
Vaikka ulkomaille lähteminen tai siellä oleminen ei ole aina
helppoa, suosittelen hakeutumaan opiskelijavaihtoon tai ulkomaanharjoitteluun opintojen
aikana. Vieraassa yhteiskunnassa eläminen rikastuttaa ajattelua ja on
mahdollisuus kielitaidon hankkimiseen tai kehittämiseen varsin tehokkaalla tavalla.
Kieliä ei todellakaan tarvitse opiskella päätoimisesti tai osata täydellisesti,
jotta niistä voisi olla konkreettista hyötyä myös työelämässä. Mikäli minulta
kysyttäisiin, kehottaisin kielistä ja niiden opiskelusta (missä tahansa
muodossa tai laajuudessa) kiinnostuneita panostamaan suomalaisesta näkökulmasta
eksoottisten ja puhujamäärältään suurien kielten kuten kiinan tai venäjän
opintoihin. Niiden lisäksi muiden maailman puhutuimpien ja niin ikään YK:n
virallisten kielten − englannin, ranskan, espanjan tai arabian − hyvä taito ja
toisen kotimaisen osaaminen on varmasti hyödyksi ja keino erottua työmarkkinoilla
monella alalla.
 |
| Juhannuksena Tverin Karjalassa |
Vieraista kielistä ja niiden osaamisen merkityksestä puhuttaessa on syytä muistaa, että kansainvälistyminen ja globalisaatio eivät ole vähentäneet äidinkielen osaamisen merkitystä. Itse pidän äidinkielen taitoa yhtenä merkittävimmistä kaikista peruskoulussa ja lukiossa hankkimistani. Sitä tarvitaan jo opinnoissa, ja äidinkielen osaamista arvostavat myös työnantajat.
Monia työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja ei opi
tunneilla tai voi osoittaa koulutodistuksin. Minulle erityistä iloa ja hyötyä
onkin ollut etenkin luottamustehtävistä, joissa toimin jo peruskoulu- ja
lukiovuosinani. Osin niiden ansiosta pääsin mukaan myös yliopiston
tutortoimintaan, mikä taas edesauttoi sitä, että tulin myöhemmin valituksi
venäjän oppiaineen ja nykykielten laitoksen hallinnollisiin tehtäviin. Harrastus-
ja järjestötoiminta sekä luottamustoimet ovat kaikki meriittejä, jotka voivat
olla avuksi myös työnhaussa.
Valmistun kuluvan kuun lopussa. Tällä hetkellä haluaisin
asua ja työskennellä Suomessa, mutta on hyvin mahdollista, että päädyn vielä
tulevaisuudessa töihin ulkomaille. Ulkoministeriön lisäksi työtehtävät muualla
valtionhallinnossa kiinnostavat. Olen myös haaveillut opintojen jatkamisesta.
Haluaisin jossain vaiheessa monipuolistaa osaamistani jollain
"yleisemmällä", mikä voisi olla esimerkiksi oikeustieteellisiä
opintoja. Aika näyttää, miten käy − unelmia saa ja pitää aina olla!
Uskon, että opintoja ja ammattia koskevissa valinnoissa
kannattaa seurata eniten sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta. Mielenkiinto tekee tyytyväiseksi
ja sen avulla jaksaa myös pyrkiä eteenpäin. Mielestäni elämässä ei ylipäätään kannata
liikaa laskelmoida, vaikka opiskelupaikkaa ja oppiaineita valitessa on luonnollisesti
tärkeää ottaa selvää, millaisiin tehtäviin tutkinnolla voi työllistyä ja onko
mahdollisella aineyhdistelmällä kysyntää työmarkkinoilla. On kuitenkin hyvä
tiedostaa, että valinnat ovat harvoin pysyvästi toisensa poissulkevia ja tuskin
mitkään opinnot menevät koskaan täysin hukkaan, vaikka huomaisi päätyneensä väärältä
tuntuvalle alalle. Työelämässäkin yllättävien asioiden ja tehtävien välille voi
löytyä yhteyksiä, ja vaikuttaa siltä, että harva omasta (ja voisin olettaa,
että myöskään harva nykyisten lukiolaisten) ikäluokasta sijoittuu
valmistuttuaan loppuelämäksi yhteen tehtävään tai edes yhden alan tehtäviin.
Toivon kaikille Kuhmon lukiolaisille onnea ja menestystä
opintoihin ja erityisesti abeille tsemppiä opiskelupaikan valintaan ja
hakemiseen. Liekö aika kullannut muistot, mutta ainakin minä muistelen lukiovuosia
suhteellisen huolettomana aikana, jona oli mahdollista opiskella eri aineita
monipuolisesti eikä kaikkia valintoja ollut tarvetta ottaa yhtä vakavasti kuin
myöhemmin. Nauttikaa lukioajasta, kun sitä vielä on!
Outi Ohtonen
Alla muutama linkki, joista voi lukea lisää venäjän kielen
opiskelusta Helsingin yliopistossa ja kokemuksistani kieli- ja
korkeakouluharjoitteluissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti