keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Sähköinen kurssikoe, kokeilukerta 3

Tämän kevään aikana olen kokeillut sähköisiä kurssikokeita kaksi kertaa ja päätin kokeilla vielä kerran. Tällä kertaa vuorossa oli ENA13-kurssin koe. Kokeessa oli yksi erilainen tehtävä aiempiin verrattuna: kuullunymmärtäminen nettivideon perusteella.

Kun kyselin kurssin aikana, kuinka moni haluaisi kokeilla sähköistä koetta, halukkaita kokeentekijöitä ilmoittautui runsaasti (kannustimena olisi mahdollisuus saada 10 lisäpistettä paperikokeeseen verrattuna). Kun koepäivä sitten koetti ja koetilaan oli viritelty valmiiksi 10 konetta, vain viisi rohkeaa opiskelijaa lopulta teki kokeen tietokoneella.

Tyhjennetty läppärivaunu

Kuten aiemmissa postauksissa on todettu, tavalliseen paperilla tehtävään kokeeseen verrattuna sähköinen kurssikoe työllistää opettajaa jonkin verran enemmän: kokeen tekeminen mille tahansa alustalle (tässä tapauksessa jälleen Edmodoon) vie enemmän aikaa kuin normaalin kurssikokeen tekeminen; harjoittelu toki nopeuttaa toimintaa. Kokeen tekemisen lisäksi opettaja viritteli tässä tapauksessa tietokoneet valmiiksi koetilaan, jotta kokeen aloitus olisi nopeampaa. Opiskelijat voisivat jatkossa hakea itse läppärit vaunusta ja laittaa ne valmiiksi koetta varten jo hyvissä ajoin ennen kokeen alkamista.


Koe suoritettiin jälleen kielistudiossa, jossa on nostettavat väliseinät (kuvassa ei vielä ylösnostettuina). Väliin jääneissä tyhjissä tiloissa istui tavallisen paperisen kokeen tekijöitä. Ulkona oli aurinkoinen, lämmin sää ja kielistudiossa istui 31 henkilöä. Tunnelma oli lievästi sanottuna tiivis ja tukala. Opettaja istui valvomassa koetta takarivissä kahden opiskelijan välissä.


Koululla on kuuloke + mikrofoni -yhdistelmiä, joita nyt kokeiltiin uusien läppäreiden kanssa. Kuulokkeet olivat miellyttävät käyttää ja myös suulliset tehtävät onnistuisivat niillä varmaankin mainiosti, sillä ne vaimensivat myös ympäriltä kuuluvia ääniä. Jatkossa, kun yo-kokeisiin on tulossa suullinen osuus, on tärkeää, että ylioppilaskokelaiden suoritus ei häiriintyisi toisten opiskelijoiden puheesta tai että heikommat kokelaat eivät saisi apua vieressä puhuvalta taitavammalta opiskelijalta.


Kokeen suorittamisessa ei ilmennyt teknisiä ongelmia, kunhan kaikki saivat ensin kirjauduttua oikeilla tunnuksilla Edmodoon. Ohjelma valvoo kokeen suoritusaikaa ja kun aika on täynnä, yhtään tehtävää ei voi enää tehdä. Osa opiskelijoista, jotka kokeilivat sähköistä koetta tekivät kokeen nopeammin kuin tavallisen kokeen, osalla aika ei meinannut riittää ja lisätehtäväkin jäi tekemättä. Opiskelijoiden vastauksissa oli huomattavan paljon sellaisia kirjoitusvirheitä, joita he eivät paperissa kokeessa tekisi. Esimerkiksi puuttui heittomerkkejä tai englannin kielen sana "minä" eli I oli kirjoitettu pienellä kirjaimella (monissa nuorison nettikeskusteluissa se kirjoitetaan pienellä, koska ei vaivauduta painamaan näppäinyhdistelmää ison kirjaimen saamiseksi).


Kokeen tarkistaminen oli taas hidasta, sillä ohjelma ei anna automaattisesti puolikkaita pisteitä, joita kielissä usein annetaan, jos tehtävä on osittain oikein. Opettaja joutuu siis joka tapauksessa käymään kaikki tehtävät läpi myös itse. Ei ole järkevää eikä millään lailla perusteltua laittaa kokeeseen pelkästään monivalintatehtäviä, vaikka nämä ohjelma tarkistaisikin automaattisesti. Myös kirjoitelmien tarkistaminen kokeessa oli siitä hankalaa, että tekstiin ei voi tehdä minkäänlaisia merkintöjä (en teettänyt tehtävää pdf-muodossa, kuten kotikirjoitelmat). Tämän takia kirjoitelmat oli pakko siirtää tekstinkäsittelyohjelmaan ja tulostaa.

Sähköistä koetta on nyt kokeiltu kolme kertaa ja muutenkin tietotekniikan käyttö opetuksessa ja kurssikokeissa on mennyt tämän lukuvuoden aikana harppauksin eteenpäin. Jatkamme tästä monissa oppiaineissa ensi lukuvuonna.

Blogi hiljenee nyt kesätauolle ja "herää eloon" taas elokuun alkupuolella. Vielä tämän postauksen jälkeen tulee kuvia kevään ylioppilasjuhlasta lukiomme FB-sivulle.

Mukavaa kesää!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Ruotsin matkan palaute

Päätin kerätä Ruotsin matkasta palautetta heti matkan jälkeen, jotta saisin selville, oliko matkalla minkäänlaista vaikutusta opiskelijoiden kielitaitoon, kulttuuritietämykseen ja ruotsin kielen opiskelumotivaatioon. Keräsin palautteen GoogleDriven kyselylomakkeella. Kyselyssä oli muutamia numerolla vastattavia kohtia ja muutamia avokysymyksiä.

Palaute oli pääosin positiivista; matka koettiin onnistuneeksi ja antoisaksi. Tässä muutamia kommentteja satunnaisessa järjestyksessä.


Kuvaile yksi tilanne, jossa käytit ruotsin kieltä! Mitä sanoit ja kenelle?
  • Kävin oikein henkevää (ja ilmeisesti ymmärrettävää) keskustelua robertsforslaisten viidesluokkalaisten tyttöjen kanssa käsityötunnilla, ja sen jälkeen kävin katsomassa heidän tanssituntiaan. Osasin siis keskustella heidän kanssaan kaikesta "tavallisesta", lemmikeistä, harrastuksista, erityistaidoista jne. Olen ylpeä siitä, että minut ymmärrettiin ilman ongelmia.
  • Juttelin Robertsforsin koulussa oppilaille pitkiäkin keskusteluja, ja se vahvisti uskallustani puhua ruotsia hyvin vahvasti!
  • Käytin ruotsia kaupoissa, joissa tarvitsin apua. Esimerkiksi kysyin myyjältä eräästä paidasta oikeaa kokoa kun en itse sitä löytänyt. 
  • Pyysin myyjältä kengän toisen parin sovittaakseni sillä hyllyssä oli vain yksi kenkä. 
  • Kun Robertsforsissa eräs opettaja tuli juttelemaan ja hän kysyi tulevaisuuden suunnitelmista yms.
  • Apteekissa kysyin apua työntekijältä löytääkseni oikean lääkkeen. Lääkkeitä löytyi pari kappaletta, joten piti vähän keskustella, jotta löytyi sopivin.


Opitko mitään uutta ruotsalaisesta kulttuurista / toimintatavoista?
  • Opin! Opin paljon eri palvelujen toiminnasta ruotsissa, kuten koulussa ja kaupoissa.
  • Kyllä. Ruotsalaiset ovat mukavia ihmisiä, jotka ottavat vieraita lämpimästi vastaan.
  • Ainakin sen, että ruotsalaiset ovat paljon avoimempia ja ystävällisempiä, mitä suomalaiset. Uumajassa ihmisillä ei ollut minnekään kiire, mikä on mukavaa. Sain myös sen kuvan, että Ruotsissa syödään hyvin mutta terveellisesti ja ollaan urheilullisia (kuntosaleja oli monta keskustassa). Mieleen jäi myös se, että Uumajan yliopistossa ei ole pääsykokeita lääkikseen.
  • Sen, että Ruotsi ja Suomi eivät kamalasti eroa toisista, mutta laktoosittomia tuotteita ei ole ja kahvi on tujua.


Oliko matkasta hyötyä sinulle? Jos oli, millaista hyötyä?
  • Oli! Kynnykseni puhua ruotsia on nyt huomattavasti matalempi, ja uskallan puhua. Mieluummin vaikka väärin kuin en ollenkaan!
  • Ruotsin ymmärtäminen parani, ainakin itsestäni tuntuu että esimerkiksi loppumatkasta ymmärsi jo paljon paremmin. Myös yliopistovierailu oli tosi opettavainen ja siitä jäi hyvä fiilis, mahdollisesti voisi ihan tosissaan jopa harkita Ruotsissa opiskelua.
  • Oli hyötyä, silmäni avartuivat matkalla, että "hei, en olekaan niin huono ruotsissa kuin luulen" ja sain uutta intoa ja motivaatiota kielen opiskeluun. Lueskelin neljännen luokan matikan tunnilla aivan innoissani erästä maantiedon kirjaa, josta ymmärsin lähestulkoon kaiken tai ainakin pystyin päättelemään olennaisen. Lisäksi ymmärsin oppaiden puheesta suuren osan, osasin kommunikoida kaupoissa ruotsiksi ja muutenkin selvisin melkein koko matkan ilman englantia. Välillä meni lukkoon, kun toiset puhuivat liian nopeasti, mutta siitä pääsi kyllä ohi kun pyysi sanomaan saman ruotsiksi, mutta hitaammin.
  • Kyllä, kuullun ymmärtämistä pääsi harjoittelemaan ja oikeasti keskustelemaan ruotsalaisten kanssa.
  • Oli, uskallan puhua nyt ruotsia ehkä hieman paremmin, sekä opiskelukin tuntuu hyödyllisemmältä!
  • Joo, se oli tosi mukava kokemus, ryhmäytti sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa en paljoa oo ennen ollut tekemisissä, kieli alkoi muuttua kokoajan sujuvammaksi ja kuullunymmärtäminen parani tosi paljon. Vikoina päivinä huomasi selvästi miten ei jäänyt junnaamaan sellaisiin sanoihin mitä ei osannut, kun erotti tutut sanat puheesta helposti. 
  • Oli hyötyä. Ruotsin kieltä pääsi käyttämään tositilanteissa useampaankin otteeseen. Päästiin myös tutustumaan ruotsalaiseen yliopistoon, joka ei vaikuttanut ollenkaan pahalta. Ilman matkaa ajatus Ruotsissa opiskelemisesta ei välttämättä olisi käynyt mielessäkään. Oli myös kivaa kuunnella ruotsalaisten puhuvan meille, vähän kuullunymmärtämisharjoitusta. Luulen, että matka motivoi minua entistä enemmän opiskelemaan ruotsia, sillä haluaisin osata puhua vielä monipuolisemmin.



Muita kommentteja? Risuja / ruusuja?
  • Ruusujaruusujaruusuja! Matka oli kokonaisuudessaan erinomainen:) Sopivasti kaikkea ja majoitus oli hyvä! Ei mikään sokos hotel, mutta tuollaisilla matkoilla sen ei pidäkään olla.
  • Matkalla oli hyvin vapaa-aikaa, mikä oli hyvä juttu. Oli myös hyvä, ettei opettajat kytännyt koko aikaa, vaan meihin luotettiin ja annettiin olla rauhassa.
  • Matkalla oli kivaa, hurjan paljon kiitoksia sen järjestämisestä! :) Koen että tämä oli myös ruotsin oppimisen kannalta todella hyödyllinen reissu, toivottavasti matkoja järjestetään jatkossakin!
  • Matka oli sopivan pituinen, minusta ei tarvitsisi olla ainakaan pidempi. Vapaa-aikaa ja ohjelmaa oli sopivasti.


Kiitos kaikille mukana olleille nuorille, mukana olleelle toiselle valvojalle Miralle ja Matka-Kyllösen bussikuski Ristolle! Matka meni paremmin kuin osasin edes kuvitella! Vastaavanlaisia matkoja järjestetään melko varmasti tulevaisuudessakin, kunhan yhteistyö Robertsforsin kanssa tiivistyy entisestään (ei ehkä kuitenkaan ihan ensi vuonna...)

- SJ

maanantai 19. toukokuuta 2014

Taksvärkkikohde numero 2 !

(Tapahtui 14.5.2014: Kolmea opiskelijaa ja yhtä opettajaa haastateltiin Kainuun Radion ohjelmaa varten. Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu tuona päivänä.)

Jännittävästä radiohaastattelusta kun selvittiin, niin vielä pitää päästä kirjoittelemaan!
Oppilaskunnan hallitus huomasi, että kaikki taksvärkkiraha ei ole vielä mennyt hyvään tarkoitukseen, joten alkoi tiukka ja pitkään kestänyt pohdinta siitä, mihin tämä raha sijoitettaisiin kumminuoren lisäksi.


Hallitus kuitenkin loppujen lopuksi päätyi lahjoittamaan rahansa paikalliseen kohteeseen eli Kuhmon terveyskeskukseen. Aluksi soittelimme terveyskeskukselle, että mihin tämä raha tulisi tarpeeseen siellä ja päädyimme yhdessä tuumin siihen, että raha menee terveyskeskuksen aulan viihtyvyyden parantamiseen ja uusien lelujen hankkimiseen. Tällöin lahjoituksemme olisi hyödyksi ja iloksi kaikille terveyskeskuksen palveluita käyttäville eli myös meille, opettajille ja meidän perheillemme.


Kävimme viemässä shekin terveyskeskukseen muutaman hallituksen jäsenen ja yhden ohjaavan opettajan voimin samana päivänä kuin radiohaastattelu tehtiin (hahhah, itse juoksin kesken haastattelun pois, jotta kerkeäisin viemään shekkiä) ja Kuhmolainenkin kävi ikuistamassa tämän hetken, joten yhdelle päivälle kyllä mahtui paljon positiivista huomiota lukiollemme! :--)



-Riikka

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Ruotsin matka, päivä 5

Matkamme viimeinen päivä oli yhtä harmaa kuin edellinenkin päivä. Heräsimme hyvissä ajoin, siivosimme mökkimme ja söimme maistuvan buffetaamiaisen leirintäalueella. Kotimatkalle pääsimme noin klo 8.00.


Päätimme ajaa ensimmäisen pätkän Tornioon ilman taukoja ja matka sujuikin muuten mukavasti, mutta bussin tuulilasinpyyhkijät reistailivat hieman. Jouduimme pysähtymään niiden korjaamisen takia muutaman kerran ja lopulta toinen pyyhin oli irrotettava, että ei tarvitsisi koko ajan pysähdellä. Onneksi kuskinpuoleinen pyyhkijä kuitenkin toimi.

Opettajat ahkerina bussimatkan aikana: mm. ylioppilasjuhlan suunnittelua ja kuvankäsittelyä

Torniossa pysähdyimme På Gränsen –ostoskeskuksessa runsaan tunnin mittaiselle shoppailutauolle. Useimmat löysivätkin jotain, johon saivat upotettua viimeiset kruununsa (maksuvälineenä ostoskeskuksessa kävivät sekä kruunut että eurot). 


Shoppailun jälkeen suuntasimme ABC-asemalle syömään myöhäistä lounasta ja sitten lähdimme taas ajelemaan Kuhmoa kohti. Suurin piirtein Muhoksen kohdalla aloimme seurata Suomi-Latvia jääkiekkopeliä MTV Katsomosta ja matkanteko sujuikin mukavissa merkeissä. Perillä Kuhmossa olimme noin klo 20.00.

Haluamme kiittää matkaamme tukeneita Opetushallitusta, Pohjola-Nordenia, Suomalais-ruotsalaista kulttuurirahastoa, Kuhmon Rotaryklubia sekä Lions klubeja Kuhmo, Kuhmoniemi ja Helenat. Lisäksi kiitos kuuluun tietenkin myös Kuhmon kaupungille sekä ystävyyskunta Robertsforsille. Alustavan palautteen perusteella voi sanoa, että matka oli monelle opiskelijalle ikimuistoinen elämys! Ainakin yhdessä tulevista blogipostauksista kerrotaan vielä tarkemmin siitä, mitä kaikkea matkan aikana opittiin ruotsin kielestä ja kulttuurista.

- SJ

tiistai 13. toukokuuta 2014

Ruotsin matka, päivä 4

Aamu valkeni harmaana ja sateisena kahden aurinkoisen päivän jälkeen. Söimme aamupalan, luovutimme huoneemme ja lähdimme ajelemaan kohti Robertsforsia. Suomalaisen kulttuurin mukaisesti olimme paikalla hyvissä ajoin (= liian aikaisin) ja ehkä hieman yllätimme ruotsalaiset vastaanottajamme.

Ensin meille esiteltiin hieman kunnan henkilökuntaa (tiedottaja, koulutusasioihin liittyvä henkilö ja nuorisovastaava) ja sitten oli fika eli kahvitauko. Kahvi meinasi tosin loppua, sillä he eivät ehkä olleet varautuneet siihen, että useimmat nuoret juovat kahvia. Ruotsalaiset lukiolaiset juovat kuulemma enemmän mehua kuin kahvia tai teetä! :) Totesimme siis, että suomalaiset todella juovat paljon kahvia, varmasti lähes eniten maailmassa. 


Kahvin jälkeen suuntasimme vieressä olleelle Tundalskolan-koululle. Koulu oli yhtenäiskoulu, jossa oli siis oppilaita esikoulusta yhdeksänteen luokkaan asti. Koululla on musiikkipainotus ja monet entiset opiskelijat ovat nykyään ammattimuusikoita. Aluksi rehtori vastaanotti meidät ja kertoi muutamia yleisiä asioita kouluun liittyen. Sitten jakaannuimme ryhmiin ja menimme mukaan eri aineiden oppitunneille.

Kuulimme ruotsalaisten opiskelijoiden esittämänä muutaman musiikkiesityksen ja saimme tietää, että heillä oli musiikinopettajana yksi Pohjois-Ruotsin parhaista opettajista. Yhteistuumin totesimme, että voimme samaan tapaan sanoa omasta musiikinopettajastamme Ristosta, että kyseessä on vähintäänkin Pohjois-Suomen paras musiikinopettaja! :) 

Tämä video oli musiikkikoulun viimevuotisesta juhlasta. Rumpali oli aika energinen!

Kesken ruotsalaisten suunnitteleman ohjelman keksimme, että voisimme esittää ruotsalaisille opiskelijoille yhden suomalaisen laulun, sillä koululla oli hyvä soitinvalikoima. Koulun yhteydessä oli nimittäin musikskolan, joka vastannee melko lailla suomalaista musiikkiopistoa. Ryhmä opiskelijoitamme piti muutaman minuutin mittaiset pikatreenit ja sen he jälkeen esittivät Haloo Helsingin Maailman toisella puolen –biisin. Kuulijat vaikuttivat pitävän esityksestä, sillä esitys sai raikuvat aplodit. Musiikki osoittautui muutenkin kiinnostavaksi aiheeksi, sillä koululla oli muuan lahjakas nuori mies, joka esitteli mielellään taitojaan suurimmaksi osaksi ryhmämme tytöistä koostuneelle yleisölle.

Opiskelijamme esiintyivät pienessä huoneessa, sillä muita sopivia tiloja ei ollut käytettävissä.

Biologian tunnilla aiheena olivat linnut. Opetus oli keskustelevaa ja oppilaat osallistuvat ahkerasti.

Oppituntien jälkeen pääsimme maistamaan ruotsalaista kouluruokaa ja sitten oli aika siirtyä museoon nimeltään Bruksmuseet. Kuulimme siellä ruotsin- ja englanninkielellä Robertsforsin historiaa ja tietoa entisaikaisesta elämästä. Museossa oli mielenkiintoisia vanhoja esineitä ja kuvia, mutta itse opastus oli ehkä hieman liian pitkä, jotta olisi jaksanut keskittyä siihen täydellisesti (olimme tässä vaiheessa jo hieman väsyneitä).

Kuvassa oleva jakoavain oli painava ja työntekijät joutuivat pitelemään sitä käsissään useita tunteja vuorokaudessa.
Näin laitettiin lehmän tiedot muistiin ennen vanhaan.
Kuvan lakit eivät ole ylioppilaslakkeja vaan muusikoiden lakkeja.

Viimeinen varsinainen tutustumiskohteemme sijaitsi hieman Robertsforsin keskustan ulkopuolella kylässä nimeltään Ånäset. Kyseessä oli Ostens lager, eli paikka jossa varastoitiin erittäin hyvänmakuista Västerbottens ost –juustoa. Juustoa valmistettiin jossain eri paikassa, mutta tuolla sitä oli varastoituna aivan uskomattomia määriä. Juuston historiaa ja alkuperää esitteli ihastuttava hieman iäkkäämpi täti, joka puhui ikäänsä nähden erittäin hyvää englantia. Kaikki 30 opiskelijaa istuivat hiirenhiljaa ja kuuntelivat tarinaa juustosta! Tarinan jälkeen kävimme katsomassa juustovarastoa ja sitten saimme maistaa juustoa pienen palan ja syödä voileivän, jossa myös oli sitä samaa juustoa kinkun ja italiansalaatin kera.

Kuvan nainen kertoi juuston tarinan.
Uskomaton määrä juustoa, jonka rahallinen arvo oli suuri.

Tämän jälkeen olikin aika hyvästellä ystävyyskuntamme edustaja Michael Norén, joka oli ollut mukanamme museossa ja juustovarastolla. Tulevaa ystävyyskuntatoimintaa on tarkoitus suunnitella jo heti kesäkuussa, kun Robertsforsin kunta täyttää 40 vuotta ja järjestää juhlat. Tavoitteena olisi ainakin lisätä nuorison kontakteja toisiinsa.



Juustovaraston jälkeen veimme tavaramme Lufta camping-leirintäalueelle ja kävimme bussilla ostamassa ruokaa ICA-lähikaupasta. Jotkut kävivät myös pizzalla paikallisessa pitseriassa.


Leirintäalueella majoituimme suurimmaksi osaksi neljän hengen mökkeihin, jossa oli aluksi hieman viileää, mutta melko nopeasti ne kuitenkin lämpenivät. Loppuilta sujuikin leväten, lenkkeillen (lenkillä nähtiin kettu!) ja saunoen. Alun perin emme olleet varanneet saunaa, mutta leirintäalueen isäntä oli ystävällinen ja lämmitti sen meitä varten, kun pyysimme. Saunoimme kolmessa eri vuorossa: miesten sauna, sekasauna ja naistensauna. Sauna oli suosittu sillä kyllähän suomalainen haluaa käydä saunassa yleensä useammin kuin kerran viikossa. Sekasaunan aikana kuului kohtalaisen kovaa laulamista, mutta kukaan leirintäalueella ei voinut valittaa siitä, koska olimme melkein ainoat asiakkaat koko alueella. Saunan jälkeen oli tarvetta vielä mukana olleelle ensiapulaukullekin, mutta onneksi tilanne ei ollut hengenvaarallinen, vaikka opettaja joutuikin hieman juoksemaan.

Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä käymään myös Robertsforsin nuorisotalolla, mutta neljän raskaan päivän jälkeen olimme niin väsyneitä, että kukaan ei jaksanut lähteä enää sinne. Illalla kävimmekin nukkumaan hyvissä ajoin, sillä seuraavana aamuna oli tiedossa aikainen herätys kotimatkalle.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Ruotsin matka, päivä 3

Kun toinen yö STF Vandrarhem Umeåssa oli nukuttu, oli aika lähteä tutustumaan Uumajan yliopistoon. Ajoimme bussilla edellisen päivän kiertoajelulta tuttua reittiä yliopiston kampukselle ja löysimme helposti sen rakennuksen, johon meidän oli tarkoitus mennä. Meitä olikin jo vastaanottamassa ystävällinen nuori nainen, joka toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjasi saliin nimeltään ”Triple Helix”.


Kuulimme ensin yliopiston opinto-ohjaajan esityksen siitä, miten ruotsalaisiin yliopistoihin haetaan opiskelemaan. Oli mielenkiintoista kuulla, että pääsykokeita ei juuri ollut, vaan koulutusohjelmiin haettiin suoraan todistuksen arvosanojen perusteella. Myöskään minkäänlaista kielikoetta ulkomaalaisille opiskelijoille ei ollut. Mikäli opiskelija halusi parantaa mahdollisuuksiaan päästä yliopistoon, hän voi osallistua erityiseen kokeeseen (högskoleprov). Tämä koe ei ole pakollinen, mutta siitä voi saada muutaman lisäpisteen todistuksesta saataviin pisteisiin. Suomessa tämän kokeen voi käydä suorittamassa ainakin Vaasassa. Kuulemamme esittelyn jälkeen vaikutti siltä, että muutamat ryhmämme opiskelijat saattoivat hieman kiinnostua Ruotsissa opiskelemisesta. Opiskelu ruotsalaisessa yliopistossa on ilmaista ja asuminen maksaa suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Opintoihin saa tukea samalla tavalla kuin jos opiskelisi Suomessa.


Pienen hedelmätauon jälkeen lähdimme kahdessa ryhmässä ruotsalaisten oppaiden kanssa kiertämään ympäri yliopiston kampusta. Toisessa ryhmässä esiteltiin aluetta ruotsiksi ja englanniksi, toisessa ruotsiksi ja suomeksi (opettaja tulkkina).

Tähän tauluun kiinnitettiin yliopistossa julkaistut väitöskirjat.
Taustalla olevan patsaan nimi on Norrsken eli revontulet

Kierroksen jälkeen menimme syömään lounasta yliopiston ravintolaan ja sen jälkeen lähdimme Ålidhemiin, joka on opiskelijoiden suosima asuinalue yliopistokampuksen vieressä. Tarkoituksenamme oli löytää kaksi kirpputoria, jotka olimme netin perusteella valinneet kohteikseemme. Ensimmäinen kirppis oli pieni pettymys, koska siellä ei ollut juuri mitään kiinnostavaa. Toinen kirppis oli hieman kiinnostavampi, mutta tiloiltaan todella ahdas ja täyteen tungettu. Sieltäkään ei löytynyt mitään kiinnostavaa ostettavaa. Totesimme, että mikäli haluamme mennä hyvälle kirppikselle, suunnistamme Kuhmon kirpputorille! :)

Lounas opiskelijaruokala Lingonissa.

Ålidhemin kierroksen jälkeen pysäköimme bussin keskustaan jo hyväksi havaitulle paikalle ja lähdimme ottamaan ryhmävalokuvan keskustassa olevan patsaan vierelle. Sama patsas on Uumajan tämänvuotisessa logossa, jota käytetään Euroopan kulttuuripääkaupungin 2014 tapahtumien yhteydessä. Valokuvauksen jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa, jonka useimmat käyttivät ostoksiin, mutta jotkut lähtivät käymään myös taidemuseossa (Bildmuseet) (kuvat taidemuseosta edelliseltä päivältä).


Iltaohjelmana suurimmalla osalla meistä oli elokuvissa käynti. Filmstaden Umeåssa ei valitettavasti ollut ruotsalaisia elokuvia tarjolla ja ainoa kokonaan ruotsiksi dubattu elokuva olisi ollut lastenelokuva Rio 2. Valitsimme siis amerikkalaisen elokuvan Noah, joka kertoi nimensä mukaisesti vedenpaisumuksesta ja arkin rakentamisesta. Elokuvassa oli ruotsinkieliset tekstit, jotka auttoivat ymmärtämään, mikäli ei saanut selvää siitä, mitä englanniksi sanottiin. Itse elokuva oli ihan OK, mutta ihmettelimme sitä, miten paljon mainoksia ja trailereita ennen elokuvaa näytettiin (ainakin 30 min).


Kaksi opiskelijaa meni elokuvan sijaan MADE 2014-festivaalille. Festivaalilla oli sinfoniaorkesterin konsertti ja pari muuta esitystä. Liput festivaalille olivat kohtalaisen tyyriit, mutta rahalle sai kuitenkin vastinetta.



Elokuvan ja MADE-festivaalin jälkeen kello olikin jo niin paljon, että lähdimme matkustajakotiin syömään iltapalaa ja katsomaan euroviisukarsintaa. Aloimme myös siivota huoneitamme, sillä seuraavana päivänä edessä oli siirtyminen Robertsforsiin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...