Matkalla näimme muutamia tuulivoimaloita. |
Ensimmäinen kahvitauko oli Vaalassa ja seuraava tauko Torniossa, jossa söimme lounasta. Sitten olikin aika ajaa Ruotsin puolelle. Koska rajalla ei tarvitse täyttää mitään papereita tai näyttää passia, moni ei edes huomannut, milloin tarkalleen ottaen olimme vaihtaneet maasta toiseen.
Ruotsin puolelle päästyämme huomasimme, että maisemat muuttuivat aluksi jopa karummiksi kuin Suomen puolella. Suomeen verrattuna erilaiset nopeusrajoitukset (70, 90, 110) herättivät myös kummastusta.
Ennen Uumajaa pysähdymme vielä kerran kahvitauolle pieneen kauppaan/kahvilaan, jossa selvästikään ei ollut totuttu siihen, että bussilastillinen porukkaa ilmaantuu paikalle täysin ilmoittamatta. Kassalla ollut mies hämmentyi erityisesti opettajan tiedustellessa sattuisiko kahvi olemaan bussinkuljettajalle ilmainen (sillä näin Suomessa yleensä on). Meidät yritettiin myös tukahduttaa runsaalla katupölyllä, jota lakaistiin pois juuri kun olimme saapuneet bussilla paikalle.
Uumajaan päästyämme haasteita tuotti bussin pysäköiminen. Ajelimme keskustassa ympyrää, kunnes saimme bussin pysäköityä hetkeksi, jotta pääsimme kirjautumaan sisään matkustajakotiin.
Jokaiselle löytyi nukkumapaikka ja sen jälkeen olikin aika lähteä etsimään iltapalaa. Opettajilla ja bussikuskilla tuli vielä tehtyä pieni ylimääräinen ilta-ajelu edelleen sitä parkkipaikkaa etsien ja loppujen lopuksi pysäköintipaikka löytyikin (kröhöm, jääköön blogin lukijoille salaisuudeksi mistä).
Matkustajakoti hiljeni klo 23.00 ja vaivuimme unten maille. Ensimmäistä yötämme ei tosin voi kuvailla rauhalliseksi tai kovin hyvinnukutuksi (esim. korvatulpat olisivat auttaneet asiaan).
Mitä opettajat tekevät ensimmäisenä huoneessaan? Lukevat Wilmaa tai Edmodoa! :) |
Toisen päivän seikkailuista juttua tulossa ehkä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti