Ruotsin matka, päivä 4

Aamu valkeni harmaana ja sateisena kahden aurinkoisen päivän jälkeen. Söimme aamupalan, luovutimme huoneemme ja lähdimme ajelemaan kohti Robertsforsia. Suomalaisen kulttuurin mukaisesti olimme paikalla hyvissä ajoin (= liian aikaisin) ja ehkä hieman yllätimme ruotsalaiset vastaanottajamme.

Ensin meille esiteltiin hieman kunnan henkilökuntaa (tiedottaja, koulutusasioihin liittyvä henkilö ja nuorisovastaava) ja sitten oli fika eli kahvitauko. Kahvi meinasi tosin loppua, sillä he eivät ehkä olleet varautuneet siihen, että useimmat nuoret juovat kahvia. Ruotsalaiset lukiolaiset juovat kuulemma enemmän mehua kuin kahvia tai teetä! :) Totesimme siis, että suomalaiset todella juovat paljon kahvia, varmasti lähes eniten maailmassa. 

Kahvin jälkeen suuntasimme vieressä olleelle Tundalskolan-koululle. Koulu oli yhtenäiskoulu, jossa oli siis oppilaita esikoulusta yhdeksänteen luokkaan asti. Koululla on musiikkipainotus ja monet entiset opiskelijat ovat nykyään ammattimuusikoita. Aluksi rehtori vastaanotti meidät ja kertoi muutamia yleisiä asioita kouluun liittyen. Sitten jakaannuimme ryhmiin ja menimme mukaan eri aineiden oppitunneille.

Kuulimme ruotsalaisten opiskelijoiden esittämänä muutaman musiikkiesityksen ja saimme tietää, että heillä oli musiikinopettajana yksi Pohjois-Ruotsin parhaista opettajista. Yhteistuumin totesimme, että voimme samaan tapaan sanoa omasta musiikinopettajastamme Ristosta, että kyseessä on vähintäänkin Pohjois-Suomen paras musiikinopettaja! :) 

Tämä video oli musiikkikoulun viimevuotisesta juhlasta. Rumpali oli aika energinen!

Kesken ruotsalaisten suunnitteleman ohjelman keksimme, että voisimme esittää ruotsalaisille opiskelijoille yhden suomalaisen laulun, sillä koululla oli hyvä soitinvalikoima. Koulun yhteydessä oli nimittäin musikskolan, joka vastannee melko lailla suomalaista musiikkiopistoa. Ryhmä opiskelijoitamme piti muutaman minuutin mittaiset pikatreenit ja sen he jälkeen esittivät Haloo Helsingin Maailman toisella puolen –biisin. Kuulijat vaikuttivat pitävän esityksestä, sillä esitys sai raikuvat aplodit. Musiikki osoittautui muutenkin kiinnostavaksi aiheeksi, sillä koululla oli muuan lahjakas nuori mies, joka esitteli mielellään taitojaan suurimmaksi osaksi ryhmämme tytöistä koostuneelle yleisölle.

Opiskelijamme esiintyivät pienessä huoneessa, sillä muita sopivia tiloja ei ollut käytettävissä.

Biologian tunnilla aiheena olivat linnut. Opetus oli keskustelevaa ja oppilaat osallistuvat ahkerasti.

Oppituntien jälkeen pääsimme maistamaan ruotsalaista kouluruokaa ja sitten oli aika siirtyä museoon nimeltään Bruksmuseet. Kuulimme siellä ruotsin- ja englanninkielellä Robertsforsin historiaa ja tietoa entisaikaisesta elämästä. Museossa oli mielenkiintoisia vanhoja esineitä ja kuvia, mutta itse opastus oli ehkä hieman liian pitkä, jotta olisi jaksanut keskittyä siihen täydellisesti (olimme tässä vaiheessa jo hieman väsyneitä).

Kuvassa oleva jakoavain oli painava ja työntekijät joutuivat pitelemään sitä käsissään useita tunteja vuorokaudessa.

Näin laitettiin lehmän tiedot muistiin ennen vanhaan.

Kuvan lakit eivät ole ylioppilaslakkeja vaan muusikoiden lakkeja.

Viimeinen varsinainen tutustumiskohteemme sijaitsi hieman Robertsforsin keskustan ulkopuolella kylässä nimeltään Ånäset. Kyseessä oli Ostens lager, eli paikka jossa varastoitiin erittäin hyvänmakuista Västerbottens ost –juustoa. Juustoa valmistettiin jossain eri paikassa, mutta tuolla sitä oli varastoituna aivan uskomattomia määriä. Juuston historiaa ja alkuperää esitteli ihastuttava hieman iäkkäämpi täti, joka puhui ikäänsä nähden erittäin hyvää englantia. Kaikki 30 opiskelijaa istuivat hiirenhiljaa ja kuuntelivat tarinaa juustosta! Tarinan jälkeen kävimme katsomassa juustovarastoa ja sitten saimme maistaa juustoa pienen palan ja syödä voileivän, jossa myös oli sitä samaa juustoa kinkun ja italiansalaatin kera.

Kuvan nainen kertoi juuston tarinan.

Uskomaton määrä juustoa, jonka rahallinen arvo oli suuri.

Tämän jälkeen olikin aika hyvästellä ystävyyskuntamme edustaja Michael Norén, joka oli ollut mukanamme museossa ja juustovarastolla. Tulevaa ystävyyskuntatoimintaa on tarkoitus suunnitella jo heti kesäkuussa, kun Robertsforsin kunta täyttää 40 vuotta ja järjestää juhlat. Tavoitteena olisi ainakin lisätä nuorison kontakteja toisiinsa.

Juustovaraston jälkeen veimme tavaramme Lufta camping-leirintäalueelle ja kävimme bussilla ostamassa ruokaa ICA-lähikaupasta. Jotkut kävivät myös pizzalla paikallisessa pitseriassa.

Leirintäalueella majoituimme suurimmaksi osaksi neljän hengen mökkeihin, jossa oli aluksi hieman viileää, mutta melko nopeasti ne kuitenkin lämpenivät. Loppuilta sujuikin leväten, lenkkeillen (lenkillä nähtiin kettu!) ja saunoen. Alun perin emme olleet varanneet saunaa, mutta leirintäalueen isäntä oli ystävällinen ja lämmitti sen meitä varten, kun pyysimme. Saunoimme kolmessa eri vuorossa: miesten sauna, sekasauna ja naistensauna. Sauna oli suosittu sillä kyllähän suomalainen haluaa käydä saunassa yleensä useammin kuin kerran viikossa. Sekasaunan aikana kuului kohtalaisen kovaa laulamista, mutta kukaan leirintäalueella ei voinut valittaa siitä, koska olimme melkein ainoat asiakkaat koko alueella. Saunan jälkeen oli tarvetta vielä mukana olleelle ensiapulaukullekin, mutta onneksi tilanne ei ollut hengenvaarallinen, vaikka opettaja joutuikin hieman juoksemaan.

Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä käymään myös Robertsforsin nuorisotalolla, mutta neljän raskaan päivän jälkeen olimme niin väsyneitä, että kukaan ei jaksanut lähteä enää sinne. Illalla kävimmekin nukkumaan hyvissä ajoin, sillä seuraavana aamuna oli tiedossa aikainen herätys kotimatkalle.

Ruotsin matka, päivä 3

Kun toinen yö STF Vandrarhem Umeåssa oli nukuttu, oli aika lähteä tutustumaan Uumajan yliopistoon. Ajoimme bussilla edellisen päivän kiertoajelulta tuttua reittiä yliopiston kampukselle ja löysimme helposti sen rakennuksen, johon meidän oli tarkoitus mennä. Meitä olikin jo vastaanottamassa ystävällinen nuori nainen, joka toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjasi saliin nimeltään ”Triple Helix”.

Kuulimme ensin yliopiston opinto-ohjaajan esityksen siitä, miten ruotsalaisiin yliopistoihin haetaan opiskelemaan. Oli mielenkiintoista kuulla, että pääsykokeita ei juuri ollut, vaan koulutusohjelmiin haettiin suoraan todistuksen arvosanojen perusteella. Myöskään minkäänlaista kielikoetta ulkomaalaisille opiskelijoille ei ollut. Mikäli opiskelija halusi parantaa mahdollisuuksiaan päästä yliopistoon, hän voi osallistua erityiseen kokeeseen (högskoleprov). Tämä koe ei ole pakollinen, mutta siitä voi saada muutaman lisäpisteen todistuksesta saataviin pisteisiin. Suomessa tämän kokeen voi käydä suorittamassa ainakin Vaasassa. Kuulemamme esittelyn jälkeen vaikutti siltä, että muutamat ryhmämme opiskelijat saattoivat hieman kiinnostua Ruotsissa opiskelemisesta. Opiskelu ruotsalaisessa yliopistossa on ilmaista ja asuminen maksaa suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Opintoihin saa tukea samalla tavalla kuin jos opiskelisi Suomessa.

Pienen hedelmätauon jälkeen lähdimme kahdessa ryhmässä ruotsalaisten oppaiden kanssa kiertämään ympäri yliopiston kampusta. Toisessa ryhmässä esiteltiin aluetta ruotsiksi ja englanniksi, toisessa ruotsiksi ja suomeksi (opettaja tulkkina).

Tähän tauluun kiinnitettiin yliopistossa julkaistut väitöskirjat.

Taustalla olevan patsaan nimi on Norrsken eli revontulet

Kierroksen jälkeen menimme syömään lounasta yliopiston ravintolaan ja sen jälkeen lähdimme Ålidhemiin, joka on opiskelijoiden suosima asuinalue yliopistokampuksen vieressä. Tarkoituksenamme oli löytää kaksi kirpputoria, jotka olimme netin perusteella valinneet kohteikseemme. Ensimmäinen kirppis oli pieni pettymys, koska siellä ei ollut juuri mitään kiinnostavaa. Toinen kirppis oli hieman kiinnostavampi, mutta tiloiltaan todella ahdas ja täyteen tungettu. Sieltäkään ei löytynyt mitään kiinnostavaa ostettavaa. Totesimme, että mikäli haluamme mennä hyvälle kirppikselle, suunnistamme Kuhmon kirpputorille! :)

Lounas opiskelijaruokala Lingonissa.

Ålidhemin kierroksen jälkeen pysäköimme bussin keskustaan jo hyväksi havaitulle paikalle ja lähdimme ottamaan ryhmävalokuvan keskustassa olevan patsaan vierelle. Sama patsas on Uumajan tämänvuotisessa logossa, jota käytetään Euroopan kulttuuripääkaupungin 2014 tapahtumien yhteydessä. Valokuvauksen jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa, jonka useimmat käyttivät ostoksiin, mutta jotkut lähtivät käymään myös taidemuseossa (Bildmuseet) (kuvat taidemuseosta edelliseltä päivältä).

Iltaohjelmana suurimmalla osalla meistä oli elokuvissa käynti. Filmstaden Umeåssa ei valitettavasti ollut ruotsalaisia elokuvia tarjolla ja ainoa kokonaan ruotsiksi dubattu elokuva olisi ollut lastenelokuva Rio 2. Valitsimme siis amerikkalaisen elokuvan Noah, joka kertoi nimensä mukaisesti vedenpaisumuksesta ja arkin rakentamisesta. Elokuvassa oli ruotsinkieliset tekstit, jotka auttoivat ymmärtämään, mikäli ei saanut selvää siitä, mitä englanniksi sanottiin. Itse elokuva oli ihan OK, mutta ihmettelimme sitä, miten paljon mainoksia ja trailereita ennen elokuvaa näytettiin (ainakin 30 min).

Kaksi opiskelijaa meni elokuvan sijaan MADE 2014-festivaalille. Festivaalilla oli sinfoniaorkesterin konsertti ja pari muuta esitystä. Liput festivaalille olivat kohtalaisen tyyriit, mutta rahalle sai kuitenkin vastinetta.

Elokuvan ja MADE-festivaalin jälkeen kello olikin jo niin paljon, että lähdimme matkustajakotiin syömään iltapalaa ja katsomaan euroviisukarsintaa. Aloimme myös siivota huoneitamme, sillä seuraavana päivänä edessä oli siirtyminen Robertsforsiin.

Ruotsin matka, päivä 2

Ensimmäinen kokonainen päivämme Uumajassa valkeni aurinkoisessa, mutta tuulen takia melko kylmässä säässä. Aamupalan jälkeen lähdimme ruotsinkielellä opastetulle bussikierrokselle ympäri kaupunkia. Oppaana meillä oli kaksikielinen Tapio A, joka kertoi omasta taustastaan, että hän oli syntynyt Rovaniemellä, mutta perheensä oli muuttanut Kiirunaan kun hän meni koulussa toiselle luokalle. Nyt hän puhui sujuvasti ruotsia, suomea ja myös meänkieltä, joka on Torniojokilaakossa puhuttava suomen murre. Meänkieli kuulostaa suomen ja ruotsin sekoitukselta ja vitsikkäästi voisi sanoa, että meänkielisen sanan sanan saa, kun laittaa ruotsinkielisen sanan loppuun i-kirjaimen (esim. lastbil = lastbili).

Matkustajakodin oleskelutilassa oli "viherkasveja".

Näkymä matkustajakodin ikkunasta sisäpihalle päin.

Matkustajakodissa oli tarjolla lukemista.

Aamupalalla

Kiertoajelulla matkalla yliopistolle päin.

Tämä pieni kirkko on nykyään todella suosittu esim. hääparien vihkipaikkana.

Näkymä bussin ikkunasta

Entisen mielisairaalan pihalla oli tällainen kyltti.

Kiertoajelun jälkeen oli aika mennä lounaalle. Ennen lounasta ehdimme ostaa liput MADE 2014-festivaalille, jonne kaksi opiskelijaa halusi mennä katsomaan esityksiä. Festivaalilipulla sai osallistua kahden päivän aikana järjestettyihin tilaisuuksiin, joista torstain konserttiin vaadittiin lisäksi paikkaliput (festivaalista ja konsertista lisää tulevissa teksteissä).

Lounasta nautimme Norrlandsoperan-ravintolassa, jossa jouduimme ensin hieman odottelemaan pöytien vapautumista. Huomasimme, että paikalle oli tullut muutamia suomalaisia näyttelijöitä, mm. Mikko Kouki ja Kari-Pekka Toivonen. Söimme siis lounasta samassa ravintolassa yhtä aikaa heidän kanssaan.

Norrlandsoperan

Katosta roikkui tällaisia puhekuplia.

Ruoka oli oikein maukasta.

Kitaramuseoon menemistä odottelemassa.

Norrlandsoperan lähellä oli tällaiset kivat sädekehäpenkit.

Lounaan jälkeen suurin osa ryhmästä halusi käydä Guitars - the Museum -näyttelyssä, joten ostimme (suuresta yhtäkkiä paikalle tulleesta ryhmästämme hämmentyneeltä) lipunmyyjältä liput ja menimme tutustumaan näyttelyyn. Vaikka ei ymmärtäisi kitaroista mitään, näyttely on silti vaikuttava. Kitarat olivat upeita ja arvoltaan jopa miljoonia Ruotsin kruunuja.

Ensimmäisen päivän iltapäivä oli vapaata tutustumista kaupunkiin. Osa käytti ajan shoppaillen ja kahvilassa istuen, toiset kävivät taidemuseossa, pari opiskelijaa kävi MADE 2014-festivaalilla ja muutamat kävivät paikallisessa nuorisotilassa Strandmagasinetissä. Yksi opiskelija oli jopa eksynyt paikalliseen parturiin ja leikkuuttanut hiuksensa.

Ilahduttavan moni opiskelija oli käyttänyt ruotsin kieltä rohkeasti ja huomannut, että saa asiansa hoidettua koulussa opitulla ruotsin kielen taidolla. Kuullunymmärtäminen on tosin aidoissa tilanteissa joskus hieman haasteellista, esimerkkinä voisi mainita asiointi kiinalaisessa ravintolassa (ruotsia kiinalaisella aksentilla) tai rahanvaihto Forexissa (ruotsia huippunopeasti puhuttuna epäselvästi pleksin takaa).

Ruotsin matka, päivä 1

Joukko nuoria ja kaksi opettajaa starttasi matkalle Ruotsin Uumajaan ja Robertsforsiin tiistaiaamuna klo 7.00. Matka-ajaksi oli arvioitu pysähdyksineen noin 11 tuntia ja sen verran siihen kuluikin.

Matkalla näimme muutamia tuulivoimaloita.

Ensimmäinen kahvitauko oli Vaalassa ja seuraava tauko Torniossa, jossa söimme lounasta. Sitten olikin aika ajaa Ruotsin puolelle. Koska rajalla ei tarvitse täyttää mitään papereita tai näyttää passia, moni ei edes huomannut, milloin tarkalleen ottaen olimme vaihtaneet maasta toiseen.

Ruotsin puolelle päästyämme huomasimme, että maisemat muuttuivat aluksi jopa karummiksi kuin Suomen puolella. Suomeen verrattuna erilaiset nopeusrajoitukset (70, 90, 110) herättivät myös kummastusta.

Ennen Uumajaa pysähdymme vielä kerran kahvitauolle pieneen kauppaan/kahvilaan, jossa selvästikään ei ollut totuttu siihen, että bussilastillinen porukkaa ilmaantuu paikalle täysin ilmoittamatta. Kassalla ollut mies hämmentyi erityisesti opettajan tiedustellessa sattuisiko kahvi olemaan bussinkuljettajalle ilmainen (sillä näin Suomessa yleensä on). Meidät yritettiin myös tukahduttaa runsaalla katupölyllä, jota lakaistiin pois juuri kun olimme saapuneet bussilla paikalle.

Uumajaan päästyämme haasteita tuotti bussin pysäköiminen. Ajelimme keskustassa ympyrää, kunnes saimme bussin pysäköityä hetkeksi, jotta pääsimme kirjautumaan sisään matkustajakotiin.

Jokaiselle löytyi nukkumapaikka ja sen jälkeen olikin aika lähteä etsimään iltapalaa. Opettajilla ja bussikuskilla tuli vielä tehtyä pieni ylimääräinen ilta-ajelu edelleen sitä parkkipaikkaa etsien ja loppujen lopuksi pysäköintipaikka löytyikin (kröhöm, jääköön blogin lukijoille salaisuudeksi mistä).

Matkustajakoti hiljeni klo 23.00 ja vaivuimme unten maille. Ensimmäistä yötämme ei tosin voi kuvailla rauhalliseksi tai kovin hyvinnukutuksi (esim. korvatulpat olisivat auttaneet asiaan).

Mitä opettajat tekevät ensimmäisenä huoneessaan? Lukevat Wilmaa tai Edmodoa! :)

 Toisen päivän seikkailuista juttua tulossa ehkä huomenna.