Nahkiaiset 2014

Nyt on nahkiaisetkin koettu!

Eikä se edes ollut niin paha, vaikka minua aluksi jännittikin (okei, myönnän: pelotti), että mitähän kakkoset ovat meille keksineet.

Tänä vuonna kakkoset olivat luovia ja meidän piti kokoontua torille kaiken keskelle...

 ...ja ensimmäiseksi päälle laitettiin perinteisesti jätesäkit ja päähän vaipat. Kakkosilla itsellään oli päässä oranssit kruunut.

Kun kaikki olivat saaneet nahkiaisvarustukset ylleen, kakkoset käskivät meidät kauniiseen riviin ja pääsimme tekemään x-hyppyjä ja punnerruksia ja palvomaan kuningaskakkosia. Ja jottei kenellekään tullut liian kuuma, kakkoset olivat varustautuneet vesipyssyin ja jokainen sai virkistävän vesisuihkun.

Kun kakkoset saivat tarpeekseen "alkulämmittelymme" katsomisesta, meidät käskettiin kolmen tai neljän ryhmiin. Sitten kaveria kädestä kiinni ja kädet teipillä yhteen, ettei kukaan eksy porukasta.

Lähdimme kävelemään hyvässä järjestyksessä Kuhmon läpi kohti lukiota, samalla laulaen Lasten liikennelaulua. Kuten arvata saattaa, kiinnostuneita katselijoitakin näkyi matkan varrella.

Saavuimme koululle ja odotimme ulkona, kun yksi ryhmä kerrallaan ohjattiin sisälle kouluun.

Sisällä meidän piti mm.:
-etsiä 5 sentin kolikko ammeesta, jossa oli jotakin ällöttävää
-kontata portaat ylös ja esteradan läpi vaipat silmillä
-yrittää ratkaista vaikea laskutehtävä ja saimme vaipat jalkoihin, kun epäonnistuimme siinä

Abin ajanvietettä (ProFiles 7)

Kun vihdoin pääsimme ulos, saimme naamallemme vettä ja jauhoja.

Kun kaikki olivat saaneet naamalleen valkean kuorrutteen, meidät laitettiin jonoon ja kädet teipattiin edellisen mahan päälle, jolloin meistä tuli oikein hieno letka.

Sitten lähdimme etenemään (hitaasti, mutta varmasti) kohti vanhaa kouluamme Tuupalaa, jossa päämääränämme oli sali.

Salissa ohjelma oli vauhdikasta, kuten kuvasta näkyy!

Saliohjelmaa en nyt kuitenkaan paljasta yllä olevaa kuvaa enempää, jääköön se arvoituksen verhon taa ;)

Kiitos tästä ikimuistoisesta tapahtumasta, kakkoset! Minulla ainakin oli tosi hauskaa! :)

Teksti Christina, kuvat Kaisa

ABI-15!

Kesä oli kuuma ja ihana, mutta loppui kovin aikaisin tänä vuonna. Noin kuukausi sitten meidän vuoden 2015 abiturienttienkin piti palata viimeiseksi kouluvuodeksi penkkiä kuluttamaan. Ennen kuin huomasimme, meille annettiin nivaska papereita ja viimeisillekin tietämättömille kirjoituksiin ilmoittautuneille lahjoitettiin ”tuomiopäivien” päivämäärät.

Hurjaa huomata, että aikaa on kulunut niin paljon, että meillä 2012 lukion aloittaneilla on näytön paikka edessä. Kuuntelut alkavat jo ensi viikolla. Minua ainakin keskipitkän ruotsin ylioppilaskokelaana hirvittää tiistai-aamun koetus. Seuraavana päivänä onkin sitten saksan, erään suosikkiaineeni lyhyen oppimäärän korotusyritys. Koulun ainoana lyhyen kielen koetta tekevänä jännittää aika paljon enemmän, kun ei ole vertaistukea muista oppilaista. Kokonaisuudessa kirjoitan siis syksyllä kaksi kieltä ja yhden reaaliaineen.

En onneksi ole ainoa reaalin kirjoittaja. Ja vaikka aine ei olisikaan sama tai edes koe samana päivänä, on luokkakavereiden kanssa helpottavaa kriiseillä lähestyvistä päivistä, lukemattomuudesta ja/tai lukemisen määrästä, läksyistä tai no… ihan mistä tahansa. :)

Abiturienteilta kysytään usein, mitä he miettivät ja miltä heistä tuntuu. Sain nakitettua muutaman ikätoverini pieneen tenttiin paljastamaan jos ei nyt synkimmät, niin ainakin yleiset tuntemuksensa.

Lauri, Heidi ja Margareta odottavat kirjoituksia kohtalaisen rauhallisina.

Lauri kirjoittaa tänä syksynä historian ja yhteiskuntaopin, koska on pitänyt niistä aineista. Vaikka hän on yrittänyt valmistautua koettelemuksiinsa hyvin, myöntää hän, että toisinaan hapottaa. Kirjoituksia ajatellen olisi voinut tehdä jo kurssien aikana enemmän töitä, ja kun koulun tuomat läksyt ja kurssityöt ilmestyvät pitkin jaksoa, tuntuu työmäärä vähän turhan isolta. Keväällä lukulomaa vauhdittavat pakollisen äidinkielen lisäksi pitkä matematiikka ja englanti kera fysiikan. Jatkosta Lauri ei vielä osaa sanoa varmaksi, mutta armeijan jälkeen hän voisi hakea pelastuspuolen ammattikorkeakouluun.

Myös Heidi kirjoittaa kaksi suosikkiaan, historian ja kemian. Hän on astumassa kemian koetilaan jo toista kertaa, koska kevään arvosana jäi turhan kauas halutusta. Se ei kuitenkaan estä häntä tavoittelemasta ansaitsemiaan arvosanoja. Historia sen sijaan on ollut tähän mennessä mukava ja mielenkiintoinen aine, eikä hän siksi nähnyt syytä olla kirjoittamatta sitä. Kirjoitettaviksi keväälle jäävät fysiikka, pitkä englanti ja laaja oppimäärä matematiikasta sekä äidinkieli, joista mikään ei hirveitä määriä pelota. Kirjoituksien läheneminen vain stressaa, mikä ei yllätä ketään. Suunnitelmat ovat korkealla, fysiikkaa yliopistossa, kenties jopa tähtitiedettä tai matemaattisten aineiden opettaja.

Margareta sen sijaan suuntautuu luonnontieteisiin. Hän on jo kerran kirjoittanut terveystiedon, koska se on häntä itseään kiinnostava aine ja melko tärkeä aine arkielämässäkin. Syksy rytmittyy siis korotusterveystiedon, ruotsia vahvemman matematiikan ja biologian mukaan. Biologia on Margaretasta erittäin mielenkiintoista, ja hän toivoo voivansa opiskella sitä myös jatkossa yliopistossa. Myös luonnon merkitys hänen elämässään kiinnostavana asiana on vaikuttanut aineen valintaan. Ensi vuoden puolella hän aikoo näillä näkymin kirjoittaa maantiedon, äidinkielen ja pitkän englannin. Margaretan mielestä abivuosi on tähän mennessä tuntunut mukavan kevyeltä ja leppoisalta, vaikka kirjoitukset alkavatkin jo ensiviikolla.

Kaikkien mielestä lukiossa on paljon hyviä puolia. Vaikka lukio on vaihtelevasti ollut haastavaa, kuten näin abivuoden ensimmäisessä jaksossakin, he ovat pitäneet koulusta. Kirjoituksista heräävät tunteet vaihtelevat, mutta ainakin tämä kolmikko niistä uskoo selviävänsä. Lukiomme pienuus on ollut edukseen, meillä on hyvä ilmapiiri ja pienehköissä ryhmissä on helpompi opiskella. Kun lukiota on alle sata koulupäivää jäljellä, saa myöntää, että sen päättyminen herättää haikeutta. Vaikka toisinaan kiukuttaa, on lukio jättämässä meihin muistoja, joita vaalitaan varmaan vielä vuosikymmentenkin päästä. Erään viimevuoden abin sanoin ”Nauti vielä kun voit!”

Vaikka kirjoitukset saattavat pelottaa hieman tahi ehkä jopa paljon, uskon, että tästä tulee vielä mahtava vuosi.

PS. ABI-15!!

Teksti ja kuva: Kaisa

Johanna kesäkurssistipendiaattina Ruotsissa!

Kun lukiomme tämänhetkinen ABI Johanna sai viime talvena ruotsinopettajaltaan Wilma-viestin, jossa kerrottiin mahdollisuudesta hakea Pohjola-Nordenin kesäkurssistipendiä, innostui Johanna aiheesta. Kurssille oli mahdollisuus laittaa hakemus vain yhdeltä oppilaalta per lukio, mutta Johannan suureksi onneksi hän oli lukiomme ainut stipendin hakemisesta innostunut. Tämä mielenkiinto johti hakemiskaavakkeiden täyttämiseen; Johannan lisäksi myös ruotsinopettajamme täytti kaavakkeita Johannasta.

Hakemus lähetettiin ja aikaa kului. Johanna oli jo melkein unohtanut koko hakemuksen, koska vastausta ei alkanut kuulua. Eräänä päivänä kuitenkin Johanna törmäsi käytävällä ruotsinopettajaamme, joka kysyi onko Johanna katsonut sähköpostiaan. Opettajallemme oli nimittäin tullut tieto, että Johanna oli valittu kurssille ja sama tieto löytyi myös Johannan sähköpostista. ''Aika sanattomaksihan siinä meni, en tiennyt mitä sanoa'', kertoi Johanna reaktiostaan. Hän oli siis nyt virallisesti Pohjola-Nordenin kesäkurssistipendiaatti. Pohjola-Norden on pohjoismaista yhteistyötä tekevä kansalaisjärjestö ja stipendi merkitsi Johannalle sitä, että hänelle kustannettaisiin viikoksi kielikurssi Ruotsissa sijaitsevaan Grännaan. Stipendi kustansi matkat, ruuat sekä majoituksen. Pohjola-Nordenille stipendihakemuksia oli tullut yhteensä 78 kappaletta ja stipendiaateiksi valittiin 45 lukiolaista. Kurssit jakautuivat kolmelle viikolle eli yhdellä viikon kestävällä kurssilla oli aina 15 stipendiaattia kerrallaan.

Johannan matka alkoi linja-autossa kohti Kajaania, josta hän jatkoi junalla Helsinkiin. Johannan piti yöpyä yksi yö Helsingissä, jotta hän kerkeäisi sunnuntai aamun stipendiaattien kokoontumiseen. Seuraavaksi stipendiaatit olivatkin jo matkalla lentokoneella Helsingistä Tukholmaan, jonka jälkeen seurasi vielä n. 3,5 tunnin linja-auto matka päämäärään eli Grännaan.

Grännassa stipendiaatit yöpyivät asuntolassa, jossa jokaisella oli oma huone. Seuraava aamu alkoi jo normaalilla ohjelmalla, jossa asuntolavalvoja tuli herättelemään stipendiaatit koputtamalla oveen 7:30 ja huutamalla ''God morgon!''

Aamupalan jälkeen, kello 9 alkoi päivän oppitunnit, jotka kestivät kolmeen saakka. Oppitunnit sisälsivät kieliopin kertaamista, erilaisia ääntämisohjeita, kirjallisia tehtäviä eli kaikkea perinteistä. Oppitunnit kuitenkin poikkesivat joiltakin tehtäviltään normaalista kouluopiskelusta. Stipendiaatit tarkastelivat Suomen ja Ruotsin kulttuurieroja siten, että kävivät katsomassa ruotsalaisen iltapäivälehden lööpit ja vertasivat niitä suomalaisiin lööppeihin ja he myös tekivät ryhmätöitä, jossa kävivät kyselemässä vastauksia Grännan kaduilla kulkevilta asukkailta.

''Ruoka siellä oli aivan ihanaa!'' kertoi Johanna

Eräänä päivänä stipendiaatit lähtivät käymään Jönköpingissä. (Gränna on siis taajama Jönköpingin kunnassa) ja siellä he tekivät kaupunkikierroksen, johon sisältyi esim. kaupungintalon esittely, jonka jälkeen he pääsivät IKEAan syömään ja sen yhteydessä sijaitsevaan ostoskeskukseen shoppailemaan. Omaa jännitystänsä opiskeluun toi tietenkin se, että opettaja oli täysin ruotsalainen eli puhui riikinruotsia, joten monet sanat ja ääntäminen poikkeavat suomenruotsista.

Kotiläksyjä tuli myös hieman, muttei hirveästi, eräänä läksynä oli kuitenkin ollut se, että täytyy käydä kyselemässä kadulla asukkailta vastauksia stipendiaattien kysymyksiin siitä, mitä he tietävät Suomesta.

Stipendiaattien vapaa-aika oli pääosin kulunut läheisellä rannalla hyvien ilmojen takia. Rannalla he olivat pelanneet rantalentopalloa, sekä tehnyt tuttavuutta ruotsalaisten nuorten kanssa. Grännan pikkukaupat oli myös tietenkin kierretty ja ostettu esimerkiksi tuliaisia ja postikortteja.

Johanna oli myös käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja käynyt erään toisen kielikurssi ryhmän kanssa keilaamassa Jönköpingissä. Muilla kurseilla oli ollut kurssilaisia esimerkiksi Saksasta ja Australiasta. Stipendiaatit olivat myös kiivenneet portaat ylös Grännassa sijaitsevalle vuorelle!

Viimeisenä iltana oli stipendiaateille ja myös muille samaan aikaan Grännassa olleille kielikurssilaisille järjestetty viereiselle saarelle eräänlainen rata. Saarella heitä odotti pyörät, joilla stipendiaatit polkivat pisteiltä toisille. Pisteille oli järjestetty erilaisia tehtäviä, kuten kirveen heittoa, tikan puhallusta, jousiammuntaa ja normaalia ammuntaa. ''Sain muuten ammuttua kaikki tölkit kumoon'', nauroi Johanna.

Viikon loputtua alkoi taas matka kohti kotia. Johanna kertoi matkan olleen todella onnistunut. Parasta matkassa oli todella hyvä porukka, sillä sieltä sai todella hyviä ystäviä. Reissussa sai myös kokemuksen Ruotsissa olemisesta ja paljon rohkeutta puhua ruotsia, myös riikinruotsi ja esimerkiksi uusien ääntämisohjeiden oppiminen jäivät Johannalle mieleen. ''Jos tulee mahdollisuus hakea, niin hakekaa!!'' sanoo Johanna. Hänen mielestään ei kannata pelätä sitä, että joutuu lähtemään yksin, sillä vaikka uudet ihmiset tuntuvat oudolta niin kaikki olivat tosi avoimia ja heihin oli helppo tutustua. Johanna myös kertoi, että matka myös innosti häntä opiskelemaan ruotsia, koska hänen mielestään olisi mahtavaa pystyä joskus sujuvasti puhumaan ja ymmärtämään ruotsia. Myös yhteisellä lukioreissullamme Ruotsiin, Uumajaan herännyt ajatus esimerkiksi yliopistovaihdosta tai hetkellisestä asumisesta Ruotsissa vahvistui kesäkurssin myötä.

Johanna kuvassa oikealla

Teksti Riikka, kuvat Johanna