ABI-15!

Kesä oli kuuma ja ihana, mutta loppui kovin aikaisin tänä vuonna. Noin kuukausi sitten meidän vuoden 2015 abiturienttienkin piti palata viimeiseksi kouluvuodeksi penkkiä kuluttamaan. Ennen kuin huomasimme, meille annettiin nivaska papereita ja viimeisillekin tietämättömille kirjoituksiin ilmoittautuneille lahjoitettiin ”tuomiopäivien” päivämäärät.

Hurjaa huomata, että aikaa on kulunut niin paljon, että meillä 2012 lukion aloittaneilla on näytön paikka edessä. Kuuntelut alkavat jo ensi viikolla. Minua ainakin keskipitkän ruotsin ylioppilaskokelaana hirvittää tiistai-aamun koetus. Seuraavana päivänä onkin sitten saksan, erään suosikkiaineeni lyhyen oppimäärän korotusyritys. Koulun ainoana lyhyen kielen koetta tekevänä jännittää aika paljon enemmän, kun ei ole vertaistukea muista oppilaista. Kokonaisuudessa kirjoitan siis syksyllä kaksi kieltä ja yhden reaaliaineen.

En onneksi ole ainoa reaalin kirjoittaja. Ja vaikka aine ei olisikaan sama tai edes koe samana päivänä, on luokkakavereiden kanssa helpottavaa kriiseillä lähestyvistä päivistä, lukemattomuudesta ja/tai lukemisen määrästä, läksyistä tai no… ihan mistä tahansa. :)

Abiturienteilta kysytään usein, mitä he miettivät ja miltä heistä tuntuu. Sain nakitettua muutaman ikätoverini pieneen tenttiin paljastamaan jos ei nyt synkimmät, niin ainakin yleiset tuntemuksensa.

Lauri, Heidi ja Margareta odottavat kirjoituksia kohtalaisen rauhallisina.

Lauri kirjoittaa tänä syksynä historian ja yhteiskuntaopin, koska on pitänyt niistä aineista. Vaikka hän on yrittänyt valmistautua koettelemuksiinsa hyvin, myöntää hän, että toisinaan hapottaa. Kirjoituksia ajatellen olisi voinut tehdä jo kurssien aikana enemmän töitä, ja kun koulun tuomat läksyt ja kurssityöt ilmestyvät pitkin jaksoa, tuntuu työmäärä vähän turhan isolta. Keväällä lukulomaa vauhdittavat pakollisen äidinkielen lisäksi pitkä matematiikka ja englanti kera fysiikan. Jatkosta Lauri ei vielä osaa sanoa varmaksi, mutta armeijan jälkeen hän voisi hakea pelastuspuolen ammattikorkeakouluun.

Myös Heidi kirjoittaa kaksi suosikkiaan, historian ja kemian. Hän on astumassa kemian koetilaan jo toista kertaa, koska kevään arvosana jäi turhan kauas halutusta. Se ei kuitenkaan estä häntä tavoittelemasta ansaitsemiaan arvosanoja. Historia sen sijaan on ollut tähän mennessä mukava ja mielenkiintoinen aine, eikä hän siksi nähnyt syytä olla kirjoittamatta sitä. Kirjoitettaviksi keväälle jäävät fysiikka, pitkä englanti ja laaja oppimäärä matematiikasta sekä äidinkieli, joista mikään ei hirveitä määriä pelota. Kirjoituksien läheneminen vain stressaa, mikä ei yllätä ketään. Suunnitelmat ovat korkealla, fysiikkaa yliopistossa, kenties jopa tähtitiedettä tai matemaattisten aineiden opettaja.

Margareta sen sijaan suuntautuu luonnontieteisiin. Hän on jo kerran kirjoittanut terveystiedon, koska se on häntä itseään kiinnostava aine ja melko tärkeä aine arkielämässäkin. Syksy rytmittyy siis korotusterveystiedon, ruotsia vahvemman matematiikan ja biologian mukaan. Biologia on Margaretasta erittäin mielenkiintoista, ja hän toivoo voivansa opiskella sitä myös jatkossa yliopistossa. Myös luonnon merkitys hänen elämässään kiinnostavana asiana on vaikuttanut aineen valintaan. Ensi vuoden puolella hän aikoo näillä näkymin kirjoittaa maantiedon, äidinkielen ja pitkän englannin. Margaretan mielestä abivuosi on tähän mennessä tuntunut mukavan kevyeltä ja leppoisalta, vaikka kirjoitukset alkavatkin jo ensiviikolla.

Kaikkien mielestä lukiossa on paljon hyviä puolia. Vaikka lukio on vaihtelevasti ollut haastavaa, kuten näin abivuoden ensimmäisessä jaksossakin, he ovat pitäneet koulusta. Kirjoituksista heräävät tunteet vaihtelevat, mutta ainakin tämä kolmikko niistä uskoo selviävänsä. Lukiomme pienuus on ollut edukseen, meillä on hyvä ilmapiiri ja pienehköissä ryhmissä on helpompi opiskella. Kun lukiota on alle sata koulupäivää jäljellä, saa myöntää, että sen päättyminen herättää haikeutta. Vaikka toisinaan kiukuttaa, on lukio jättämässä meihin muistoja, joita vaalitaan varmaan vielä vuosikymmentenkin päästä. Erään viimevuoden abin sanoin ”Nauti vielä kun voit!”

Vaikka kirjoitukset saattavat pelottaa hieman tahi ehkä jopa paljon, uskon, että tästä tulee vielä mahtava vuosi.

PS. ABI-15!!

Teksti ja kuva: Kaisa