Vielä kerran #kutsumua

Puheviestinnän kurssilla päätimme koepäivänä osallistua lukiolaisten liiton #kutsumua-kampanjaan. Oman tarinansa kertovat sanat, tekstit ja kannanotot pääsivät paitoihimme – näin muistutuksen voi kaivaa esiin aina uudestaan, kun haluaa viestittää maailmalle, että ennakkoluulot, nimittely, aliarviointi ja kaikenlainen kiusaaminen on ilkeää, satuttavaa, itsetuntoa nakertavaa ja kaikin puolin typerää.

Älä nimittele. Älä kiusaa. Älä aliarvioi. Älä tee hätäisiä johtopäätöksiä tai viljele ennakkoluuloja.

Mene väliin. Auta. Puutu.

Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet.

”Kun muutimme Suomeen, huomasimme, että aika monilla suomalaisilla on paljon ennakkoluuloja ja stereotypioita venäläisistä. Ymmärrämme, että monilla ovat sota-aikojen tapahtumat (vieläkin) mielessä. Muutenkin yleinen mielipide venäläisistä on, että olemme vihaisia, tyhmiä ja muuta sellaista. Haluamme, että Suomessa ja muissa maissa ei olisi ennakkoluuloja eri kansallisuuksia kohtaan. Olemme sitä mieltä, että ensin pitää tutustua ihmisiin – vaikka hän on esimerkiksi venäläinen – ja sitten vasta tehdä päätöksiä siitä, millainen tuo ihminen on.” Daria & Jadviga

”Ihmiset luulevat että olen ylimielinen, todellisuudessa olen paljon muuta.” Emilia

”Kun olin pieni
Maailmalta vietiin pohja
Se teki kipeää

Yksinäisyydessä
Ala-asteen monet luokat
Koska niin päätit

Pelkään vieläkin
Että jonain päivänä
Tapahtuu taas niin

Minusta kuoli
Osa lapsuudestani
Se ei enää palaa

Mutta arpeni
Ne tekevät vahvemman
en niistä kiitä

Toivon että nyt
Tiedät että vahvempi
Olen nykyisin

Nykyään tiedän
Se ei ollut vikani
Pelkkä virheesi.” Kaisa

"Jos sä sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot." Veera & Hanna

”Koko elämäni ajan olen saanut kuulla siitä, kuinka pieni olen. ”Pätkä” on vain yksi niistä monista nimistä, joilla tätä piirrettä on kuvattu. On harmillista, että saa negatiivista palautetta asiasta, jolle ei voi itse mitään. Haluan, että ihmiset muistavat minut ihmisenä eikä siitä miltä näytän.” Riina 

”Paidassani näkyy vain pieni osa sanoista ja asioista, joita minuun on kohdistettu. Aina tuntuu löytyvän jotain huonoa ja jotain haukuttavaa. Esimerkiksi minulle on tuhansia kertoja kerrottu, että minun pitäisi syödä ja haukuttu anorektikoksi. Tosiasia on, että en voi painolleni mitään, vaan se on geeneissä - hoikkuus. Monet katsovat tai ovat katsoneet kieroon, koska minulla on punaiset hiukset, erilainen tyyli ja musiikkimaku. Minua ei enää kiinnosta ‒ olen oma itseni. Olen selvinnyt rankoistakin ajoista ja kohdannut kiusaamista monta vuotta. Nyt uskallan puhua tästä tässäkin. Ehkä olen selviytyjä ‒ en ole luovuttanut, vaikka monesti on mieli tehnyt.” Roosa

”Olipa kerran poika, jolla sattui olemaan enemmän energiaa kuin harmaalla massalla. Tästä tämä poika sai jatkuvasti kuulla koulussa, kun opettajien mielessä koulussa tulee napottaa hiljaa pulpetissa. Poika ei kuitenkaan sopinut opettajien ja oppilaiden asettamaan muottiin vaan oli oma eläväinen itsensä. Tästä seurasi soittoja kotiin ja yleistä pahaa mieltä pojalle, kun oma paikka ei kuulostanut olevan koulussa, jonne valtio pakotti jokaisena arkiaamuna menemään. Tästä syystä paitani kertoo erilaisuudesta; kun joku on energisempi kuin muu harmaa massa, mutta hän ei ole sairas "lapsi on terve kun leikkii, sairas kun ei osaa lopettaa" -periaatteen mukaan, vaan YKSILÖ.” Jyri

”En ole arvostelija, minulla on vain paljon mielipiteitä.” Johanna

”Nimestäni on tehty monia erilaisia versioita, esimerkiksi Maikki, vaikka haluaisin, että ihmiset muistavat minut nimellä Maiju.” Maiju

”Olen hyvin tunteikas ja se voi ärsyttää joitain ihmisiä. Mielestäni olen sopivasti tunteellinen.” Suvi

”Haukut ja nimittelyt on vain tyhjiä sanoja. Tyhjiä sanoja, jotka sattuu, kun ne osuu ja uppoaa. Ei tähdätä ja heitellä niitä enää.” Inkeri

”Kun elämässä menee kaikki huonosti ja alemmas ei enää pääse, ainoa suunta on nousta ylöspäin.” Meiju

 

Osallistuimme kampanjaan heti sen alettua julkaisemalla tämän kuvan Facebookissa.

Opettajilla olisi ollut kipeitä muistoja myös lapsuudesta/nuoruudesta, mutta nämä tekstit kuvastavat nykyhetkeä.

Kuvat: puheviestinnän kurssin opiskelijat (viimeiset kaksi Risto ja Sinikka), teksti puheviestinnän kurssin opiskelijat + ope Nina Pikkarainen