Eräkurssi, osa 1

Elo- ja syyskuun vaihteessa , 30.8.- 1.9.2012, lukio järjesti yhdessä Kuhmon seurakunnan kanssa ensimmäisen puolikkaan retkeilykurssista Hiidenportin maisemiin Kuhmon ja Sotkamon rajamaille. Retken vetäjinä toimivat lukion kuraattori Jukka Mannermaa ja seurakunnan nuorisotyöntekijä Janne Honkanen. 

Eräkurssin osallistujat.

Ensimmäisenä pakattiin rinkat lähtökuntoon. Ainakin meitä tyttöjä kauhistutti rinkan valtaisa paino ja kuinka sen kantamisesta eräkurssin aikana oikein selvittäisiin. Mutta kuitenkin, kun rinkat ja kaikki muu olivat kunnossa, 21 nuorta mukanaan ohjaajat Jukka ja Janne nousivat bussiin ja matkan teko pystyi alkamaan.

Kitulanlampi

Tunnelma bussissa oli aika rento, vaikka pientä jännittyneisyyttä oli myös havaittavissa. Alle tunnissa saavuimme kuitenkin jo Lososuon/Teerisuon soidensuojelualueen pohjoiselle lähtöpaikalle. Siellä jaettiin vielä loput ruokatavarat retkeilijöiden kesken ja tämän jälkeen alkoi matka 6 km päässä olevalle ensimmäiselle yöpymispaikalle. Tuon matkan aikana sai todellisuudessa kokea, kuinka painava täyteen ahdettu rinkka onkaan. Matka tuntui melkoisen puuduttavalta, vaikka taukoja pidettiinkin muutamia ja aikalailla jokaisen retkeilijän suusta kuului ihmetteleviä ja tuskailevia huokaisuja. Maisemienkin tutkailu ja ihailu jäi aika vähälle, kun keskittyminen kiinnittyi enemmän rinkan kantamiseen. Kuitenkin noin kahden tunnin päästä ryhmämme saapui väsyneenä mutta helpottuneena yöpymispaikkaan Teerisuon koillisnurkkaan.

Yöpymispaikalla.

Yöpymispaikalla alkoi erätaitojen opettelu. Ryhmämme oli jaettu kolmen ja neljän hengen ryhmiin, joille jokaiselle oli varattuna teltta ja trangia. Kun jokainen ryhmä oli löytänyt itselleen sopivan teltan pystytyspaikan ja pystyttäneet sen, alkoi ruuan valmistuksen opettelu trangialla, josta jokainen ryhmä taisi selvitä suhtkoht kunnialla läpi. Loppuilta menikin leppoisan oleskelun merkeissä nuotiolla ja muualla leirintäalueella. Jokainen ryhmä pääsi myös itse valmistamaan iltaruuakseen kalaa loimuttamalla nuotion ääressä. Tämän myötä olikin jo ensimmäinen päivä pulkassa ja jokainen omaan tahtiinsa kömpi telttaansa ja makuupussiinsa nukkumaan.

Rinkan kantaminen väsyttää.

Ensimmäinen yö sujui vähän vaihtelevissa merkeissä eri ryhmillä. Toiset nukkuivat melko lämpimästi, toiset tuskailivat kylmyydessä (mm. auki unohtuneen teltan oven takia..). Aamulla porukka oli aika väsynyttä kehnosti nukutun yön jäljiltä, mutta aamupalan ja leirin purkamisen jälkeen matkan oli jatkuttava jälleen. Rinkka tuntui jo paljon kevyemmältä kantaa ja matkan teko taittui muutenkin paljon mukavammin. Ehti katsella upeita maisemia ja kuunnella ja tarkastella metsän elämää. Matkaa taitettiin yli Valtimon tien kohti Hiidenportin aluetta. Maasto vaihteli mukavasti, joka teki matkasta mielenkiintoista ja haastavaa. Kävelyä tuona päivänä tuli yhteensä n. 12 km ja sitten saavuttiinkin seuraavalle yöpymispaikalle, joka oli Kitulanlammen laavulla.

Oleskelua leiripaikalla.

Leiriytymisen jälkeen saimme rauhassa tutustua ympäröivään maastoon. Maisemat olivat upeita: joka puolella kohoili jyrkkiä ja korkeita kallioita , joilta oli upeat näkymät. Leiriin saapumisen jälkeen meillä oli n. kolme tuntia aikaa tutustua maastoon, ruokkia itsemme ja levätä, ennen siirtymistä yhteiseen kokoontumiseen nuotiolle. Nuotiolla keskusteltiin kurssin antimista, paistettiin makkaraa ja pohdittiin, mitä uutta kukin oli oppinut tai kokenut. Tämän jälkeen ihmiset saivat oleskella vapaasti nuotiolla ja muualla leirintäalueella ja siirtyä omaan tahtiinsa telttoihinsa nukkumaan.

Leppoisaa tunnelmaa nuotiolla.

Toinen yö sujui paljon mukavimmassa merkeissä ja porukka oli aamulla paljon virkeämpää. Tieto siitä, että tänään päästäisiin kotiin toi paljon lisää puhtia jaksamiseen ja aamupalan ja leirin purkamisen jälkeen matkan teko jatkui iloisissa merkeissä. Viimeinen pätkä (n. 5 km) oli haastavaa , kivikkoista ja vaikeasti kuljettavaa ylämäki-alamäki -maastoa. Tuolla matkalla pysähdyttiinkin huilaamaan useaan otteeseen mutta samalla myös ihastelemaan ja tutkimaan Hiidenportin maisemien antia. Pienten eksymisten kautta saavuttiin kuitenkin jo puoliltapäivin Hiidenportin opastuskeskukseen, josta bussi nouti meidät yhden aikoihin. Porukka oli selvästi väsynyttä mutta helpottunutta raskaan matkan ollessa ohi (monet taisivat bussimatkan aikana jo torkahtaakin). Jo ennen kahta oltiin seurakuntakeskuksella, jossa enää oli tehtävänä puhdistaa ja palauttaa seurakunnalle sen lainaamat tavarat. Tämän jälkeen ihmiset olivat vapaita lähtemään kotiinsa. (JA SUIHKUUN.) 

Hiidenportin upeita maisemia.

Reissu oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja antoisa, josta haluammekin kiittää ohjaajiamme Jannea ja Jukkaa, jotka aktiivisesti opastivat meitä “eräjormailun” saloihin. Odotammekin innolla, vaikka tosin ehkä vähän kauhullakin, kurssin toista puolikasta, joka suoritetaan alkukeväällä hiihtäen. Hiihtäminen ja kylmyys tuovat varmasti lisäeksotiikkaa matkan tekoon, mutta ainakin perusasiat ovat nyt jo hyvin hallussa – ja toivottavasti tuolloin vielä muistissa!

- Suvi ja Tuija