Kakkosten opintomatka 7.4 - 9.4.

Lähdimme 7.4 aamun sarastaessa matkaan A. Kyllösen bussilla, päämääränämme ensin Kuopio, sen jälkeen Jyväskylä, ja viimeisenä Helsinki. Kuopiossa kävimme vierailemassa Itä-Suomen yliopistossa Kuopion kampuksella. Pääsimme kuuntelemaan entisten Kuhmon yhteislukiolaisten ja parin muun opiskelijan esittelemänä, mm. farmasiaa, yhteiskuntatieteitä, hammaslääketiedettä ja lääketiedettä, sekä ravitsemustiedettä. 

Kuopiossa ruokailun jälkeen matkamme jatkui Jyväskylän yliopistoon, jossa jakaannuimme kahteen eri ryhmään. Toiset lähtivät kuuntelemaan esittelyä musiikinlaitoksesta ja toiset kasvatustieteistä. Jyväskylästä matkamme jatkui Helsinkiin, jossa pääsimmekin heti jakaantumaan hotellihuoneisiin ja viettämään vapaa-aikaa loppuillaksi!

Keskiviikkoaamu aloitettiin Helsingin musiikkitalolta, jossa saimme kattavan kierroksen ja paljon tietoa mm. sen eri saleista. Pääsimme tutustumaan samalla hieman Sibelius-akatemian tiloihin. Myöhemmin päivällä kävimme Suomen Pankin rahamuseossa, jossa kuulimme paljon rahan historiasta. Kuhmon lukion entinen kasvatti Juha Kilponen, joka toimii nykyään Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosaston toimistopäällikkönä, valaisi meitä Suomen taloudellisesta tilanteesta kierroksen aikana.

Veimme vierailukohteisiin kuhmolaisia herkkuja Kaesan kotileipomosta!

Juha Kilponen

Syötyämme Helsingin yliopistolla matkamme jatkui Aalto-yliopiston eri korkeakouluihin. Osa ryhmästä lähti tutustumaan kauppatieteisiin ja osa teknilliseen puoleen. Kauppatieteiden yksikössä pääsimme tutustumaan jopa opiskelijoiden "oleskelu"-tiloihin, joissa näimmekin useita opiskelijoita työskentelemässä. Aalto-yliopiston vierailujen jälkeen alkoi vapaa-aika ja monet käyttivät sen varmasti shoppailuun, syömiseen, kavereiden kanssa oleiluun sekä levähtämiseen pitkän päivän jälkeen!

Viimeisenä aamuna päämääränämme oli Helsingin yliopisto ja sen Pohjois-Pohjalainen osakunta! Saimme kuulla kattavasti valtiotieteistä, teologiasta, humanistisista tieteistä ja kielten opiskelusta siellä, ja oikeustieteellisestä. Meille kerrottiin paljon myös Pohjois-Pohjalaisesta osakunnasta, eli eräänlaisesta ryhmästä, jossa on yliopiston opiskelijoita Suomen pohjoisemmasta osasta, eli me kainuulaisetkin voisimme liittyä siihen, mikäli Helsingin yliopistoon päätyisimme! Syötyämme Helsingin yliopistolla jakaannuimme vielä hetkeksi ympäriinsä, toiset lähtivät vielä mm. ostoksille, toiset vierailivat Ateneumissa ja toiset Kiasmassa. Matka kotia kohti alkoi ryhmäkuvan jälkeen!

Matka oli kaikin puolin mukava ja onnistunut. Saimme laajan tietopaketin eri tutkinnoista ja kulttuurikohteista, ja niiden lisäksi vapaa-aikaakin oli riittävästi. Reissun aikana ainakin omat urahaaveet vain vahvistuivat, ja esimerkiksi käsitys yliopistosta muuttui kokonaan! Tuleville vuosikursseille voin suositella opintomatkaa lämpimästi!

Teksti: Anni kuvat: Milla

Ajatuksia ekasta lukiovuodesta

Kevät lähestyy ja kouluvuosi alkaa pikku hiljaa lähestyä loppuaan. Pääsiäisloman jälkeen nimittäin alkaa tämän vuoden viimeinen eli viides jakso.

Ykkösille tämä ensimmäinen vuosi on varmasti ollut mieleenpainuva, sillä aloitimme opiskelun lukiossa. Vuoden alussa koimme nahkiaiset. Alkuvuodesta koulun aula oli remontissa, emmekä vielä nähneet koulua koko komeudessaan. Onneksi saimme aulan käyttöön ja siellä voikin nyt viettää aikaa.Wanhojen tanssien aikaan saimme katsoa, kuinka kakkoset pyörähtelivät Kuhmo-talon lavalla ja aloimme itse pohtia, ketkä meistä ensi vuonna tanssivat.

Muutosta entiseen verrattuna olivat pidemmät 75 minuutin oppitunnit ja läksyjen määrä. Aikaa saa käyttää kotona enemmän läksyihin. Myös lukion omatoimisuus, siis se, kuinka paljon pitää itse tehdä, oli muutos, koska lukiossa opiskelija vaikuttaa omaan opiskeluunsa enemmän kuin aiemmin.

Myös oppiaineet muuttuivat hieman, kun vaihdoimme lukioon. Uusina aineina nimittäin tulivat psykologia ja filosofia. Niissä on paljon käsitteiden opettelua, mutta ei niitäkään mahdotonta ole oppia. Kielistä voi valita saksan, ranskan tai venäjän ja saksan ryhmä saatiinkin kasaan. Saksaa on ollut mukava opiskella ja sekä tunnit että ryhmäkin ovat mukavia. Muuten kielten opiskelu on ollut haastavampaa kuin peruskoulussa: sanastot alkavat vaikeutumaan ja kaikki aikaisemmin opeteltu pitäisi vielä muistaa. Äidinkielen opiskelu koostuu suurimmaksi osaksi kirjoittamisesta.

On ollut hieman outoa, että joissakin aineissa opettajat jo nyt muistuttuvat tulevista yo-kokeista. Toisaalta ne on hyvä muistaa ja niitä on hyvä miettiä jo etukäteen, ettei sitten tule paniikki. Käsittääkseni meidän ikäluokan pitää tehdä joitakin yo-kokeita sähköisesti. Ajatus on outo, mutta eiköhän siitäkin sitten tulevaisuudessa selvitä!

Yksi ihanimmista asioista on ollut koulun ilmapiiri. Se on todella hyvä ja kannustava ja saa oppilaat viihtymään koulussa. Jo pelkästään ilmapiirin takia itse en ainakaan ole katunut lukioon tuloa!

Teksti Christiina

Abittikokeilu, osa 2

Sähköisen kokeen testaaminen jatkui seuraavana päivänä, kun sain koululta muistitikkuja ja verkkokaapelin. Ensiksi abitin nettisivulta piti ladata omalle koneelle ohjelma, jolla pystyy valmistamaan opiskelijan koneen käynnistystikkuja ja koetilan palvelintikun. Itse ohjelma latautui ja toimi moitteettomasti, mutta ohjelmiston viimeisimmän version päivittäminen kesti tuhottoman kauan. Ehkä työpaikan koneella ja nettiyhteydellä homma olisi sujunut nopeammin, mutta tavallisella opettajalla ei ole työkoneeseen järjestelmänvalvojan oikeuksia, joita tikkujen tekemisessä tarvitaan. Kokeilu oli siis pakko tehdä omalla läppärillä kotona.

Myös itse tikkujen käsittely opiskelijan tikuksi ja palvelintikuksi oli hidasta puuhaa. Lisäksi suojattu tikku, johon pitää laittaa salasana, ei toiminut (ohjelma ei tunnistaunut sitä).

Tikkujen valmistamisen jälkeen kokeilussa oli muutaman päivän tauko. Lopulta koeviikon eräänä vähemmän työläänä päivänä päätin koettaa käynnistää kotona koneet tikulta.

Vain vähän sormenjäkiä mustassa läppärissä... :)

Alkuasetelma näkyy ylläolevassa kuvassa. Kaksi läppäriä, muistitikut ja kaapeli, joka tulee kytkeä sitten kun koneet on saatu käynnistettyä tikulta.

Olin käynnistänyt läppärin tikulta aiemmin eräässä koulutuksessa, joten tiesin periaatteessa kuinka se tapahtuu. Painetaan virtanäppäintä ja sitten näpytellään joko esc, del tai jotain funktionäppäintä. Tällä koneella oikean näppäimen löytämiseen meni hetki aikaa, mutta lopulta paljastui, että näppäin oli F2. Tästä avautui kuvassa oleva näyttö.

Sitten alkoivat ongelmat. Koetin lisätä muistitikun usb-portista ensimmäiseksi buuttausvaihtoehdoksi ja luulin jo onnistuneeni, kunnes huomasin, että kone käynnistyi aivan normaalisti. Kokeilin uudelleen ja taas sama homma. En siis onnistunut käynnistämään tätä konetta tikulta.

Toisen koneen kanssa kävi melkein samalla lailla. Ensin en meinannut millään päästä valitsemaan asetuksista, että kone käynnistyisi tikulta, jouduin katselemaan netistä ohjeita. Lopulta kuitenkin tässäkin koneessa sama F2-näppäin toimi, kun sitä aikani näpyttelin.

Luulin, että sain asetukset oikein ja kone alkoikin käynnistyä uudelleen, mutta sen jälkeen tuli virheilmoitus. Kokeilu loppui sitten siihen...onneksi kone ei kuitenkaan mennyt ihan sekaisin.

Tulin siis siihen tulokseen, että ainakaan tältä humanistilta ei onnistu Abitin kokeileminen ilman IT-apua. Siispä seuraavan kerran jatketaan kokeilua koululla Tommin opastuksella, kun nyt kuitenkin on tikut ja kaapeli valmiina:)

Teksti ja kuvat Sanna

Abittikokeilu, osa 1

Kun koeviikko oli alkanut ja sain ensimmäiset kokeet korjattua päätin testata, kunka humanisti osaisi laatia sähköisen kokeen Abitti-järjestelmällä. Tätä ennen olin laatinut ja tarkistanut sähköisiä kokeita Edmodon kautta.

Tiesin, että kokeilua varten tarvitaan ainakin muistitikku. En ole tikkuja juuri käyttänyt sen jälkeen kun otin käyttöön Dropboxin. Löysin kotoani tasan yhden sellaisen muistitikun, jonka voin tyhjentää tätä tarkoitusta varten (työpaikallahan tikkuja olisi tietenkin ollut enemmänkin, mutta kuka sinne nyt kokeenkorjauspäivänä asiakseen lähtee tikkuja hakemaan?). Siirryin Abiitin sivulle kohtaan ohjeet: Alkuun pääset kahdella tietokoneella, kolmella muistitikulla ja verkkokaapelilla. Kokeen laadintaan pääset tutustumaan vaikka heti! Kaksi konetta kyllä löytyi, mutta pitäisi olla kolme tikkua ja kaapeli? Jaa-a, mitähän tästä tulisi...

Päätin kuitenkin kokeilla sen verran mitä kykenin (sen yhden tikun avulla). Olin jo aikaisemmin rekisteröitynyt Abitin käyttäjäksi ja kirjauduin nyt sisään sivulle. Aluksi piti kirjoittaa kokeen nimi ja päivämäärä.

Koska Abitti ei sisällä vielä kovin monipuolisia tehtävätyyppejä, päätin laittaa testikokeeksi psykologian kokeen, jossa olisi esseevastauksia.

Kysymysten laadintaeditoria oli helppo käyttää ja oli kätevää kun koetta voi myöskin esikatsella.

Kun tehtävät oli laadittu, ne piti ladata omalle koneelle zip-tiedostona ja siirtää siitä sitten muistitikulle. Tästä eteenpäin en päässytkään ilman lisätikkuja ja kaapeleita, joten kokeilu jatkuu sitten myöhemmin. Stay tuned!

Teksti ja kuvat Sanna

Wanhat 2015

Wanhojen tanssit -kurssi sai onnellisen päätöksen perjantaina 13.2. Kaikki alkoi jo vuotta aikaisemmin, kun nykyiset abit tanssahtelivat meidän ihastellessa heidän pukujansa haaveillen vuoden päästä häämöttävästä, omasta prinsessapäivästä. Pareja alettiin kysellä ja varmistella jo kevään mittaan. Loppukesän aikana ja syksyllä alkoi varmasti monella tytöllä mukaan lukien itselläni tarkka pohdinta siitä, minkälaisen mekon haluaa. Haluaako ostaa käytettynä vai uutena, punainen vai sininen, tyllillä vai ilman, nousi varmasti monen mieleen ja voin vannoa, että yksi ihanimmista päivistä wanhojen odotuksen aikana oli se päivä kun oman unelmamekkonsa sai vihdoin ensimmäistä kertaa päälle!

Harjoitukset alkoivat joulukuussa. Suuri osanottajamäärä yllätti varmasti niin opiskelijat kuin tanssien ohjaajankin, Maija Palsion. Tänä vuonna meitä oli nimittäin 23 paria, eli 46 ihmistä yhtä aikaa pyörähtelemässä harjoituksissa. Tanssien harjoittelu tuotti niin tuskaa kuin iloakin. Vähitellen tanssit alkoivat tarttua muistiin, ja sai todeta itsekseen, että tuskan hien jälkeen tämähän on ihan hauskaa! Harjoittelun aikana kerkesi tulla myös stressiä siitä, miten me kaikki mahtuisimme lavalle polkematta toistemme helmoja, ja siitä että osaahan askeleet varmasti myös itse wanhojen päivänä. Kaikki kuitenkin meni odotettua paremmin!

13.2 valkeni aurinkoisena ja saamme kyllä olla kiitollisia koko päivän kestäneestä poudasta. Aamuni, kuten monen muunkin tytön, alkoi kampaajan tuolissa istuen. Toisilla aika oli jo neljältä, toiset kerkesivät kampaajalle vasta kahdeksan jälkeen. Virallisesti päivän aloittivat vierailut, joissa kävimme pienissä ryhmissä. 

 

 

Päivänäytös alkoi kahdentoista jälkeen, ja heti ensimmäisten tanssien aikana koko aamun kestänyt jännitys oli tiessään. Päivänäytös meni loistavasti, huolimatta pienistä sähläyksistä tanssiaskeleissa! Iltapäivällä kahvittelimme Tuupalan ruokalassa ykkösten tekemillä herkuilla opettajien ja henkilökunnan kanssa. Kahvittelun jälkeen alkoi jälleen pieni jännitys nousta, vaikka viralliseen näytökseen oli vielä 4 tuntia aikaa! 

 

 

Upean Kuhmo-talon paikat olivat täynnä, kun me aloimme muodostaa jonoa poloneesiä varten. Ohjaajan tsemppaus sai ainakin oman jännitykseni laukeamaan, ja poloneesin alkaessa pauhata olin niin onnellinen. Tanssit menivät iloisesti ja hyvin, kaikilla näytti olevan hauskaa. Tanssien välillä yleisö sai kuulla musiikkiesityksiä, ja puheet rehtoriltamme Eilalta, Anneli Kinnuselta ja Markus Pirttijoelta, sillä samalla vietimme koulumme 60-vuotisjuhlaa. Ja totta kai saimme kuulla myös ihanan ja hellyyttävän puheen Paulilta ja Jyriltä meille naisille! 

 

 

Tanssit päättyivät wiener-valssiin, jonka jälkeen perinteisesti saimme hakea yleisöstä ihmisiä tanssimaan. Tanssit jäävät varmasti mieleen loppuelämäkseni, ja siitä saankin kiittää kaikkia tanssijoita, Maijaa, Kuhmo-taloa, upeaa orkesteria Arrigo Blomin johdolla ja ylipäätänsä jokaista joka teki päivästä mahdollisen! ♥

Teksti Anni, kuvat Sanna

Lukion juhlavuosi on alkanut

Kuhmon yhteislukio perustettiin 26.5.1955 ja opetus alkoi saman vuoden syksyllä. Lukiomme täyttää siis tänä vuonna 60 vuotta. Juhlavuosi näkyy toiminnassamme monin tavoin.

Vuoden 2014 Wanhoja

Perjantaina 13.2.2015 juhlavuoden aloittaa Wanhojen tanssit, joihin on tänä vuonna yhdistetty myös 60-vuotisjuhla. Päivänäytöksen klo 12.15 yleisönä yleisönä on päiväkodin lapsia, Kontion koulun 5. ja 6. luokat, koko Tuupalan koulu, lukion ja KAOn opiskelijoita sekä Valtimon koulun 8. ja 9. luokat. Saman päivän iltanäytös klo 18.30 on kaikille avoin, maksullinen tilaisuus, jossa on läsnä myös kutsuvieraita ja tanssijoiden vanhempia ja muita sukulaisia. Iltanäytöksessä kaupungin tervehdyksen tuo Anneli Kinnunen, juhlapuhujana on Markus Pirttijoki ja tanssien lomassa on myös musiikkiesitys. 

Konsertti keväällä 2014

Juhlavuosi jatkuu huhtikuussa musiikkilinjan konserteilla. Konsertit ovat lukion remontoidussa salissa, päiväkonsertti/konsertit on tarkoitettu koululaisille/opiskelijoille, iltanäytös muille kiinnostuneille. Konsertissa esiintyy lukion eri vuosikurssien opiskelijoista koostuvia bändejä.

Koulun arjessa mennyttä 60 vuosikymmentä muistellaan siten, että jokainen vuosikymmen saa nimikkokuukautensa, alkaen 50-luvulla huhtikuussa. Kunkin kuukauden aikana esimerkiksi päivänavausten teemat ja musiikki liittyvät kyseiseen vuosikymmeneen, samoin mahdollisesti opiskelijoiden ja opettajien pukeutuminen (jonain tiettynä viikonpäivänä). Koulun seinille laitetaan mahdollisesti kuvia/julisteita kyseiseltä ajalta. Tarkoitus olisi saada kuhunkin vuosikymmeneen liittyviä alumneja vierailemaan koulullamme, joko livenä tai netin välityksellä.

Remontoitu akvaario on jo opiskelijoiden käytössä

Juhlavuoden kunniaksi juhlistamme sopivana ajankohtana myös remontoitujen tilojen (sali, ala-aula, oppilaskunnan tila) käyttöönottoa. Lisäksi syksyllä on tulossa avoimien ovien päivä.

Seuraavaksi pieni pyytö blogin lukijoille:

Toivoisimme, että saisimme Kuhmon yhteislukiosta valmistuneilta ylioppilailta (alumneilta) mukavia tarinoita lukioaikaan liittyen. Millaista lukiossa oli siihen aikaan kun juuri Sinä opiskelit siellä? Millaiset eväät Kuhmon yhteislukio antoi elämää varten? Jäikö joku opettaja erityisesti mieleen? Minne tiesi vei lukion jälkeen? Voit kirjoittaa oman tarinasi joko kommenttina tähän blogikirjoitukseen tai lähettää sen sähköpostilla osoitteeseen kuhmonlukio@kuhmonlukio.fi. Julkaisemme näitä kirjoituksia (ja mahdollisia kuvia) sopivaa kanavaa käyttäen. Kiitos jo etukäteen!

Teksti ja kuvat: Sanna

Amatööri bloggaamassa

Torstaina 22.1. opettajilla oli toistaiseksi viimeinen tvt-kouluttautumistuokio ja tällä kertaa aiheena oli kuvankäsittely (hyvin lyhyesti) ja some (Twitter, FB, blogit, Instagram).

Suurin osa opettajista kokeili blogin kirjoittamista luomalla itselleen harjoitusblogin lukiomme blogin käyttäjätunnuksella. Heli puolestaan pääsi kokeilemaan tämän varsinaisen blogin kirjoittamista ja tässä hänen tekstiään:

"Sanna on meidän Kuhmon yhteislukion opettajien some-taituri (sj: kiitos!) ja tänä aamuna me muutkin opettajat pääsimme kokeilemaan bloggaamista. Blogeja olen kyllä henkilökohtaisesti lukenut, mutta ikinä en ole itse bloggaillut. Pelästyimme vähän heti, että päätyvätkö harjoitustekstimme heti julkaistavaksi? Onneksi ei! Mielessäni alkoi heti vilisemään erilaisia aiheita, mistä voisi kirjoittaa. Millä keinolla niitä lukijoita ja mainostajia hankitaan? Pääseekö tällä ihan julkkikseksi asti? 

Palasin haavemaailmastani takaisin luokkaan 223. Kuinka tätä voisi käyttää opetuksessa? Esimerkiksi oppimispäiväkirjan pitäminen edistäisi varmasti oppimista. Itse ainakin huomaan jääväni heti koukkuun bloggaamiseen. Tämähän on kuin päiväkirjaa pitäisi - mitä sitten, vaikka lukijoita ei olisikaan, tämä virkistää mieltä!"

Twiitin päivämäärä oikein, kellonaika ei! :)

Blogien lisäksi tutustuimme lisäksi myös FB-ryhmiin, Twitteriin ja Instagramiin, mutta arvelimme, että niiden soveltaminen opetustarkoituksiin on melko haastavaa ja vaatii mielikuvistusta. Lukion esittelyyn ja tiedottamiseen ne puolestaan sopivat hyvin.

PS. Blogi on viime aikoina päivittynyt tavanomaista harvemmin, sillä opiskelijat (ja opettajat) ovat olleet kohtalaisen kiireisiä. Jatkossa mukavia tapahtumia kuitenkin riittää runsaasti ja aikaakin bloggaukselle on taas toivottavasti enemmän neljännen jakson aikana.

Teksti Heli ja Sanna, kuvat Sanna