Opintomatka

Meidän lukion toisen vuosikurssin opiskelijat kävivät viime viikolla, 24. - 26.4. opintomatkalla pääkaupunkiseudulla. Matkan tavoitteena oli tutustua erilaisiin koulutusmahdollisuuksiin erilaissa yliopistoissa ympäri Suomea. 

Aamulla lähdimme matkaan seitsemän aikaan, ja ensimmäinen yliopisto vierailu oli Kuopiossa. Siellä meillä oli yliopiston yleisesittelyä sekä esittelyjä yksittäisiltä aloilta, kuten soveltavasta fysiikasta ja farmasiasta.

Kuopion vierailun jälkeen suuntasimme Jyväskylään saman tapaiselle yliopistovierailulle. Siellä kuitenkin esiteltiin enemmän humanistisia aineita, koska niitä se yliopisto tarjoaakin.

Jyväskylän vierailun jälkeen jatkoimme matkaa Helsinkiin ja ilta meillä olikin vapaata aikaa. Seuraavana aamuna aloitimme Helsingin yliopiston vierailulla, jossa painottuivat yleisesittelyn lisäksi oikeustieteellinen tiedekunta sekä teologia. Lisäksi meitä kierrätettiin ympäri yliopiston tiloja.

Yliopistovierailun jälkeen saimme päättää, menisimmekö tutustumaan Luonnontieteelliseen museoon vai Kiasmaan. Tutustumisiin oli varattu aikaa noin tunti. Tämän jälkeen lähdimme seuraamaan eduskunnan täysistuntoa, jonka jälkeen tapasimme vielä kaksi Kainuun kansanedustajaa, Timo Korhosen ja Eero Suutarin. 

Iltaohjelma oli vapaavalintaista, jonka moni käytti esimerkiksi shoppailun parissa. Seuraavana aamuna startattiin kohti Kuhmoa, mutta ennen kotimatkaa pysähdyimme vielä tutustumaan Aalto-yliopistoon. Siellä meille esiteltiin muutamia aloja, kauppista, teknistä ja taidealaa. Lisäksi meitä kierrätettiin yliopiston eri rakennuksissa. Vierailun jälkeen lähdimme kotimatkalle ja kotona olimmekin noin kahdeksan aikaan.

Matka oli mielenkiintoinen ja antoi avaimia siihen, mitä tulevaisuudessa haluaisin opiskella. Ensi vuonna meillä on tulossa lisää samantapaisia vierailuita, ja odotankin niitä jo innolla!

Roosa Mikkonen

Kuhmolaisnuorten yrittäjyyskurssille puhuja talouselämän huipulta

Kuhmon lukiossa ensi loka- ja marraskuussa järjestettävän yrittäjyyden ja johtamisen kurssin valmistelut etenevät hyvää vauhtia. Luvassa on mielenkiintoinen ja tasokas koulutuspaketti, josta saa valinnaisen kurssin suorituksen. Yksi kurssin puhujista on Kuhmon yhteislukiosta vuonna 1987 ylioppilaaksi kirjoittanut taloustieteiden tohtori Juha Kilponen.

Taloustieteiden tohtori, Suomen Pankin ennustepäällikkö Juha Kilponen tulee puhujaksi rotaryklubin järjestämälle nuorten yrittäjyyskurssille. Kuva on syksyllä 2014 pidetyltä yrittäjyyskurssilta. 

Juha työskentelee tällä hetkellä Suomen Pankin ennustetoimiston päällikkönä. Ennustetoimisto vastaa Suomen talouden seurannasta ja ennustamisesta. Juha on ollut myös mukana Suomen taloutta ennustavan Aino-mallin kehittämisessä.

Kun siis tiedotusvälineet kertovat Suomen Pankin ennusteita ja tilannekatsauksia maamme taloudesta, on mukava tietää, että niiden tekemisessä on kuhmolaisperäistä osaamista!

Kuhmossa Timoniemellä syntyneellä ja varttuneella Juhalla on hyvät muistot kotikaupungista. Yhteydenpito kotiin on tiivistä. Esimerkiksi syksyisin veri vetää Kuhmoon metsälle. Myös metsien hoitaminen yhdessä isä-Kaarlon kanssa tarjoaa sopivaa rentoutusta.

Juha valmistui taloustieteen maisteriksi Joensuun yliopistosta vuonna 1992. Hän on opiskellut myös ulkomailla, Saksassa Kielissä ja Italiassa Firenzessä. Taloustieteen tohtoriksi Juha väitteli Firenzessä toimivassa Euroopan yliopistoinstituutissa.

Juha on toiminut myös vierailevana tutkijana Cass Business Schoolissa Lontoossa ja Euroopan keskuspankin tutkimusosastolla sekä työskennellyt Euroopan rahoitusvakausvälineen palveluksessa.

Kansainvälisyys on antanut Juhalle paljon. Siksi hän haluaa kannustaa nuoria katsomaan maailmaa avarasti ja ennakkoluulottomasti ja tarttumaan rohkeasti eteen tuleviin mahdollisuuksiin.

Yrittäjyys- ja johtajuuskurssin vastuullinen järjestäjä on Kuhmon Rotaryklubi ry. Kurssin keskeisenä tavoitteena on rohkaista nuoria yrittäjyyteen ja johtajuuteen. Koulutuksen aikana opiskellaan muun muassa esiintymistä, henkilöstöjohtamista, tiimityötä sekä työkokousten pitämistä. Kurssiin sisältyy myös projektityön opiskelua.

Kurssi on maksuton. Osallistujille tarjotaan täysinä päivinä lämmin ateria, välipaloja sekä yhteiskuljetus Lentuville ja majoitus siellä.

Koulutuspäivät:

- Perjantaina 6.10.2017 klo 16 – 16.45, alkuinfo

- Perjantai 13.10.2017 klo 15.30 – 19.00

- Lauantai 14.10.2017 klo 9 – 16.40

- Perjantai 3.11.2017 klo 16 – 16.45, projektitehtävien valmistelu

Edellä olevat opetusjaksot ovat lukiolla, luokka 223.

- 17. – 18.11.2017 perjantai 17.11. lähtö klo 15 lukion paikoitusalueelta Lentuville, jossa yöpyminen. Kurssi päättyy lauantaina klo 14. Kuljetus Kuhmon keskustaan lähtee klo 14.15.

Teksti ja kuvat: Ryla-asiamies Tuulikki Huusko, Kuhmon Rotaryklubi ry

Koeviikoton jakso

Tämä lukuvuosi päättyy hieman erilailla kuin aiempina vuosina. Normaalistihan opetus päättyy toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitä alkaa seitsemän työpäivää kestävä koeviikko. Tänä lukuvuonna opetusta on ihan viimeiseen oppituntiin asti, sillä kokeilemme koeviikotonta jaksoa.

Itse asiassa koeviikoton lukio ei ole mikään uusi keksintö, sillä ainakin silloin kun tekstin kirjoittaja oli lukiossa, koeviikkoja ei ollut. Kokeita oli aina silloin tällöin, ehkä matemaattisista aineista kaksi koetta per jakso ja kielistä ja reaaliaineista yksi suurempi koe jakson loppupuolella. Silloin ei muunlaisesta systeemistä tiedetty ja oltiin tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen.

Monelle nykylukiolaisella koeviikkojärjestelmä on se tuttu ja turvallinen, johon on opittu. Koeviikko on tavallaan mukavaa vaihtelua tavalliseen puurtamiseen, mutta toisaalta juuri sitä kovaa puurtamista, jos lukeminen on jäänyt vähemmälle itse opetusjakson aikana. Koeviikko voi olla todella helppo tai todella rankka, riippuen aivan omista kurssivalinnoista ja jaksoon osuneesta työmäärästä. Opettajan kannalta ratkaisevaa on ryhmien koko eli korjattavien kokeiden määrä sekä kokeiden sijoittuminen koeviikon alkuun tai loppuun, mikä vaikuttaa seuraavan jakson suunnittelun ajankohtaan. Joskus voi olla todella työlästä korjata kaikki kokeet "alta pois" ennen kuin seuraava jakso alkaa.

Miten tämän viidennen jakson aikana sitten toimitaan, jos ei ole koeviikkoa? Kurssiarviointi on järjestättävä eri tavalla, ja jokainen opettaja saa itse ratkaista, miten selvittää opiskelijan osaamisen tason. Kielissä asia on aika helppo toteuttaa, sillä pieniä sanakokeita on ollut ennenkin noin kerran viikossa ja nyt ne ovat vain hieman laajempia kuin aikaisemmin. Sanojen lisäksi testataan rakenteita, luetun ja kuullun ymmärtämistä ja kirjoittamista pikkukokeilla ja kirjoitelmilla. Lisäksi joillain kursseilla on suullisia esityksiä kohdekielellä. Myös reaaliaineissa on tiedossa pikkukokeita, samoin matemaattisissa aineissa.

Kun kaikki nämä pikkukokeet merkitään Wilmaan, saattaa opiskelijan viikko-ohjelma näyttää siltä, että joillain viikoilla on pikkukoe melkein joka päivä. Tämä saattaa aiheuttaa stressiä, mikäli on stressaamiseen taipuvainen. Ehkä kannattaa kuitenkin yrittää ottaa vain rauhallisesti ja ajatella että kyseessä on aina vain kirjallinen läksynkuulustelu ja yksi pikkukoe on vain pieni osa kurssisuoritusta. Tarkoitus ei ole saada opiskelijoita burn outin partaalle juuri ennen kesälomaa. :)

Koeviikottomasta jaksosta kerätään luonnollisesti palautetta ja otetaan siitä sitten opiksi. Tämä on vain kokeilu eikä koeviikoista olla luopumassa pysyvästi.

Teksti & kuva: SJ

Abien haastattelu

Ylioppilaskirjoitukset lähestyvät. Jatko-opiskelupaikan haku on jo alkanut. Penkkarien suunnittelukin lienee jo vauhdissa. Seesteisiltä koulumme käytäviltä ei tuota kiirettä aisti; oppitunneilta ylioppilaskirjoitusten lähestymisen ehkä huomaa. Vai huomaako? Mitä ajatuksia nämä kevään kohokohdat, ylioppilaskirjoitukset ja penkkarit, herättävät lukiomme abeissa? Joko jatko-opiskelusuunnitelmat ovat valmiita ja katse kohti tulevaisuutta?

Haastattelemme kolmea koulumme abiturienttia Essi Komulaista, Johanna Malista ja Laura Pikkaraista.

Laura Pikkarainen, Essi Komulainen ja Johanna Malinen

Miltä lähestyvät ylioppilaskirjoitukset tuntuvat?

Johanna: Vähän jännittää.
Essi: Ahdistavalta.
Laura: Vähän jännittää.

Milloin ja miten olette valmistautuneet ylioppilaskirjoituksiin?

Johanna: Aloitin joululomalla lukemisen ja lukulomalla tavoitteena lukea loppuun.
Essi: Pikkuhiljaa koulussa kertauskursseilla. Lukuloman alkaessa aloitan lukemisen.
Laura: Pikku hiljaa alkulukukaudesta aloitellut ja lisännyt vähitellen. Lukulomalla voi keskittyä lukemiseen paremmin.

Mitä aineita kirjoitatte? Voiko ylioppilaskirjoituksia hajauttaa? Kannattaako se?

Johanna: Terveystieto, ruotsi, maantieto, äidinkieli, englanti ja biologia. Hajauttaminen kannattaa.
Essi: Englanti, äidinkieli, ruotsi, terveystieto, yhteiskuntaoppi ja filosofia. Hajauttaminen kannattaa.
Laura: Äidinkieli, psykologia, matematiikka, englanti, terveystieto ja biologia. Voi ja kannattaa hajauttaa.

Mitä penkkarit merkitsevät teille?

Johanna: Penkkarit on kolmannen vuoden huipennus.
Essi: Viiminen kerta yhdessä kun ollaan koulussa porukalla. Ei ole niin vakavaa ja virallista. ”Lukion lopettajaiset”.
Laura: Periaate ja mukava perinne. Kuuluu lukioon, niin kuin vanhojen tanssitkin.

Oletteko suunnitelleet jatko-opintojanne?

Johanna: Olen miettinyt jonkun verran.
Essi: Olen miettinyt eri vaihtoehtoja.
Laura: Olen miettinyt myös eri vaihtoehtoja.

Mitä suunnitelmia teillä on lukion jälkeen?

Johanna: Ammattikorkeakouluun, mutta jos en pääse niin ei haittaa jos tulee välivuosi.
Essi: Olen vain miettinyt eri vaihtoehtoja. Todennäköisesti haen yliopistoon, mutta vaihtoehdot ovat vielä auki.
Laura: Jatko-opiskelemaan yliopistoon, mutta myös ammattikorkeakoulu on vaihtoehtona.

Neuvoja muille opiskelijoille?

Opiskelu kannattaa ottaa tosissaan, mutta ei liian vakavasti. Pitää jättää aikaa muullekin kuin lukemiselle. Kolme vuotta menee todella nopeasti, joten kannattaa nauttia siitä ajasta.

Haastattelu ja kuvat Noora 16A

Ykkösten ajatuksia lukiosta

Viime keväänä oli meidän aika päättää tulevaisuudestamme. Osa meistä silloisista ysiluokkalaisista valitsi ammattikoulun ja osa lukion. Joillekin valinta oli vaikeampi kuin toisille meistä. Nykyiset yhdeksäsluokkalaiset ovat juuri tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin me olimme vuosi sitten.

Ryhmäytysmisiltapäivä

Tiedämme, että lukioon hakeminen herättää paljon erilaisia tuntemuksia. Joillekin valinta on helppo, joitakin saattaa pelottaa ajatuskin lukioon menosta ja sieltä selviämisestä, esseistä, kokeista ja lukuisista kotitehtävistä. Jotkut taas miettivät, onko lukioon meno pelkkää ajan haaskausta sen sijaan, että valmistuisi suoraan ammattiin, vaikka epäröisikin, onko ala edes itselle oikea. On myös niitä, jotka valitsevat opiskelupaikkansa kavereidensa mukaan.

Oppilaskunnan yleiskokous

Meillekään päätös ei ollut helppo. Neuvoa kysyttiin kavereilta, vanhemmilta, opettajilta, opolta ja oppilailta, jotka olivat jo lukiossa. Lukio järjesti myös monia esittelyjä ja antoi paljon tietoa koulusta. Loppujen lopuksi, kavereiden ja vanhempien mielipiteistä huolimatta, päätös oli tehtävä itse.

Olemme olleet lukiossa jo kolmen jakson verran. Edessä häämöttää jo kolmas koeviikko. Lukioelämästä on alkanut tulla arkea. Alussa oli vaikea muuttua oppilaasta opiskelijaksi. Kun oppi lukion tahtiin ja tapoihin niin huomasi, ettei lukio olekaan niin paha, mitä aluksi saattoi kuvitella. Oppitunnit ovat pidempiä lukiossa kuin peruskoulussa. Ensimmäiset tunnit tuntuivat kestävän ikuisuuden, mutta pian jo huomattiinkin, että 75 minuuttia oli ohi hetkessä.

Kakkosia oppitunnilla

Vaihtuvat jaksot ja koeviikot voivat tuntua vierailta varsinkin kuhmolaiselle nuorelle, joka ei ole tottunut tällaiseen järjestelyyn. Mielestämme tämä järjestely on kuitenkin vain hyvä. Peruskoulun aikana kerkesi jo kyllästyä siihen lukujärjestykseen, joka pysyi koko vuoden samana.

Koko kirjan pänttääminen yhden jakson aikana ja niiden sisältämien asioiden opetteleminen yhteen kokeeseen saattaa kauhistuttaa, niin kuin meitäkin. Yksi kurssi saattaa sisältää jopa koko yläasteen, tai ainakin yhden luokka-asteen asiat. Uuden rytmin löytäminen ja muutenkin uuteen oppimisympäristöön tottuminen saattaa viedä aikansa. Kuitenkin ensimmäisen jakson ja koeviikon jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja huomata, että se ei ollut ollenkaan niin paha, kuin olisi voinut kuvitella. Kaikkeen tottuu lukiossa, ennemmin tai myöhemmin.

Näiden myötä voidaan huomata, että itsenäinen työ korostuu entistä enemmän ja sitä kautta myös vastuu omasta työskentelystä, oppimisesta sekä tavoitteista. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki täytyy opiskella itsenäisesti, vaan opettajat ovat tukena ja apuna aina, kun sitä tarvitsee. Viimeistään lukiossa täytyy ymmärtää se, että opiskelu on meitä itseämme varten, ei opettajia.

Nahkiaiset

Lukiossamme on myös todella hyvä yhteishenki. Ei tarvitse pelätä, ettei kuulu porukkaan tai ole tarpeeksi hyvä kuin muut tai pidä samoista asioista kuin muut. Lukiossa voi olla oma itsensä pelkäämättä, mitä muut ajattelee. Vaikka jotkut haluaisivat lähteä isoon kaupunkiin ja isompaan lukioon, meidän mielestämme pienellä lukiolla on etunsa. Opettajat oppivat muistamaan oppilaat paremmin ja yhteistyö on helpompaa.
       
Lukio on erittäin hyvä paikka suunnata kohti omia uratavoitteita tai jäädä vielä hetkeksi miettimään, mitä haluaa isona tehdä. Lukiosta saa hyvän pohjan esimerkiksi yliopisto-opintoihin ja se aukaisee monia ovia tulevaisuutta varten.

Teksti: Noora, Mari ja Leena

Glögijuhla 2016

Keskiviikkona 21.12. opiskelimme ensin yhden oppitunnin, jonka jälkeen kävimme joulukirkossa. Heti kirkosta tultuamme oli aulassa tarjolla glögiä ja pipareita ja sitten aloitimme glögijuhlan salissa.
Glögijuhlaan osallistumisprosentti oli mukava, juuri kukaan ei ollut jäänyt kotiin nukkumaan :). Paikalle oli saapunut myös jo ylioppilaaksi valmistuneita opiskelijoita.

Kun olimme laulaneet yhden joululaulun yhdessä, oli ensimmäisen kilpailun aika. Kustakin ikäluokasta, opettajista ja "vanhoista" opiskelijoista oli kaksi edustajaa, joiden tehtävänä oli esittää pantomiimina jouluisia sanoja. Tämä oli helppo homma opettajien edustajille, jotka voittivat kilpailun. Ehkä pantomiimia oli tullut harjoiteltua joskus aikaisemminkin, mutta eipä kerrota missä...

Laulettuamme taas yhteislaulun oli toisen kilpailun vuoro. Tällä kertaa kyseessä oli Kahoot!-visa jouluun liittyen. Tässä kilpailussa pärjäsivät parhaiten ykkösten edustajat.

Seuraavaksi henkilökunta esitti laulun Joulumaa. Ajatuksena oli, että jokainen olisi soittanut jotain soitinta, mutta niin siinä sitten kävi, että vain kaksi opettajaa pääsi/joutui soittamaan. Toinen heistä oli aloittanut instrumenttinsa harjoittelun muutama kuukausi sitten, toinen soittanut viimeksi noin 25 vuotta sitten. Loistavastihan esitys siitä huolimatta meni...kröhöm...

Lopulta myös joulupukki löysi paikalle ja toi mukanaan Petteri Punakuonon, jolla on tapana piipahtaa vuosittain glögijuhlassamme, Pukilla oli lahjoja kahdelle kilttinä olleelle, eli Eilalle ja Sinikalle. Muut olivat olleet sen verran tuhmia, että lahjoja ei tänä(kään) vuonna tullut.

Pukilla oli vielä loppuyllätys hihassaan tai paremminkin sanottuna piilotettuna salien tuolien alle: kinkkubingo! Pukki toimi bingoisäntänä ja arpoi numeroita, kunnes voittaja saatiin selville. Voittaja sai palkinnoksi kinkun, joka oli tosin aika pieni ja valmiiksi siivutettu, ei siis mikään 9 kilon juhlakinkku!

Vielä ihan lopuksi oli aika ojentaa lisää lahjuksia Eilalle ja Sinikalle, tällä kertaa opettajien puolesta. Siihen päättyi glögijuhla ja ansaittu joululoma häämötti jo hyvin lähellä. Torstaina oli vielä opiskelijoilla taksvärkkipäivä ja opettajilla työpäivä, joka kului mm. siivouksen ja elokuvan parissa.

Kuvat Joni K, teksti Sanna

Syksyn ylioppilasjuhla

Perinteistä syksyn ylioppilasjuhlaa ja itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia vietettiin perjantaina 2.12. lukiomme salissa. Koko koulu oli kokoontunut seuraamaan 99-vuotiaan Suomen ja kahden menestyksekkään ylioppilaamme juhlimista.

Tilaisuus alkoi perinteisesti seisten lauletulla maakuntalaululla, jonka aikana airueet toivat Suomen lipun paikalleen puhujapöntön taakse. Tämän jälkeen oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Axel lausui tervetulosanat.

Juhla jatkui myös perinteiseen tyyliin vapauden viestin luovutuksella. Vapauden viesti siirtyy kolmannen vuosikurssin opiskelijoilta toisen vuosikurssin opiskelijoille ja sen tarkoituksena on mm. muistuttaa Suomen itsenäisyyden vaatineista uhrauksista. Viestin sanoma kuuluu näin:

Suomi oli lähes 700 vuotta Ruotsin vallan alla ja yli 100 vuotta Venäjän alamainen. Vuodesta 1917 Suomi on ollut itsenäinen, suomalaisten oma maa.

Marraskuussa 1939 Suomi joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi.

Yksimielinen kansa ei taipunut. Ensin talvisodassa ja sitten vuosia kestäneessä jatkosodassa maa säilytti itsenäisyytensä. Itsenäisyyden hinta oli kallis: 91 000 kaatunutta, yli 280 000 haavoittunutta, yli 400 000 kotinsa menettänyttä. Maa jälleenrakennettiin, suunnattomat sotakorvaukset maksettiin, siirtoväki asutettiin.

Sen jälkeen ovat uudet sukupolvet rakentaneet vauraan maan, hyvinvointivaltion, länsimaisen oikeusvaltion.

Sodan koettelema sukupolvi on saanut työlleen uutterat jatkajat, jotka ovat rauhan toimilla vahvistaneet Suomen itsenäisyyttä, kansainvälistä arvostusta ja kunnioitusta. Silloin kun me nykyiset veteraanit olimme nuoria, meidän tunnuslauseemme oli: Veljeä ei jätetä. Tämän viestin myötä me haluamme jättää yhä uusille sukupolville vetoomuksemme: Nuoria ei unohdeta.

Toivomme ja uskomme, että tämä viesti siirtyy joka vuosi ylimmältä kouluikäluokalta seuraavalle, niin kuin isänmaamme vapauden vaaliminen on kulkenut vahvana verenperintönä väistyvältä sukupolvelta nousevalle.

Nuorisossa on itsenäisen maan, vapaan kansan tulevaisuus. Pitäkää huolta maanpuolustustahdon säilymisestä, puolustusvoimista ja omasta fyysisestä kunnostanne!

Vapauden viestin luovuttamisen jälkeen vuorossa oli taidokas harmonikkaesitys, Roosan pitämä opiskelijan puheenvuoro, MyDancen lukiolaisten tanssikurssin Onnellinen päivä -tanssiesitys sekä Pekka Mikkolan esittämä Joulurauhaa.

Juhlan lopuksi päästiin ylioppilaslakkien jakamiseen. Tämä syksynä kaksi ylioppilastamme olivat yhteenlasketulla tuloksellaan koko Suomen parhaat, olemme heistä erittäin ylpeitä! Tämän lisäksi koko vuoden yhteenlasketulla tuloksella lukiomme oli Suomen 22. paras lukio, kun otetaan mukaan kaikki vertailussa olleet 362 lukiota. Tulos taitaa olla kaikkien aikojen paras sijoituksemme lukiovertailuissa! Eli vaikka lukio on pieni, se ei tarkoita sitä, että se olisi huono, pikemminkin päin vastoin! :)

Juhlan lopuksi jaettiin siis todistukset ja lakitettiin uudet ylioppilaamme. Sen jälkeen laulettiin Gaudeamus Igitur ja Maamme-laulu.

Teksti ja kuvat Sanna